-

fuksiini, aniliinipuna, pararosaniliini, magenta 0

[englanti basic fuchsin, fuchsin, parafuchsine, paramagenta, pararosaniline, pararosaniline chloride, pararosaniline hydrochloride, 4-[(4-Aminophenyl)(4-imino-2,5-cyclohexadien-1-ylidene)methyl]-benzenamine, monohydrochloride · ruotsi anilinrödt, fuksin, azalein, solferino, magenta, rosein]

[BR9, CI 42500]

Trifenyylimetaaniväriaine, rosaliini (C19H18N3Cl). Valmistetaan hapettamalla aniliinien ja toluiidien seosta. Tumman vihreät kiteet tai vihreä jauhe kiiltelee pronssisesti ja antaa voimakkaasti laimennettuinakin kirkkaan punaisen värin. Liukenee veteen.

Kaupallisen magentan ainesosa, jota on itsessään käytetty tekstiilien (mm. silkin ja keinokuitujen), nahan ja paperin värjäykseen. Käytetään myös lääketieteessä väriaineena. Monohydrokloridi, jota ei nykyään valmisteta kaupalliseen käyttöön. Karsinogeeninen väriaine.

Fuksiinilla ja magentalla viitataan usein samaan väriaineeseen. Lue lisää magenta-sivulta.

(Verguinin fuksiinista:) It is made by mixing ten parts (by weight) of aniline with six of anhydrouschloride of tin, then boiling them for fifteen minutes. The mixture first becomes yellow — then assumes a beautiful red. Considerable water is now added to the solution: then it is boiled for a little while longer, and filtered while hot. The filtered liquor contains the coloring matter in solution. When common salt is added to this solution, the color is deposited; and it may then be separated by decantation, dried, and sold in powder. In this condition it is insoluble in water, and requires to be dissolved in alcohol for common use in silk dyeing. It is sold in both conditions, but most commonly as an alcoholic liquor.
Scientific American 10, 9.3.1861

historia

M. Verguin, kemisti Lyonsista, valmisti magentaa (fuksiinia) v. 1858 hapettamalla aniliinia tinakloridilla - tämä nimenomainen väri oli toinen perusväri (basic dye). M. Renard Freres osti Verguinin keksinnön ja patentoi sen huhtikuussa 1859 nimellä "Fuchsiacine." Samaan aikaan Hofmann määritteli magentan pääaineiksi homorosaniliinin, rosaniliinin ja toluidiinin. Useat lähteet mainitsevat, että magentaa sekä pararosaniliinia valmistettiin molempia ensimmäisen kerran Saksassa 1800-luvun loppupuolella.

nimiä

Muita magenta 0:n myyntinimiä ovat mm. basic rubine, calcozine magenta N, orient para magenta base

Acid fuchsin D, acid fuchsine D


[AR33, food red 12, D&C red #33, reducing agent 6, CI 17200]

Käytetään esim. saippuoiden, kylpyvaahtojen, suihkugeelien, nestesaippuoiden, yleispuhdistusaineiden, astianpesuaineiden ja alkoholipohjaisten hajuvesien värjäämiseen.

Myyntinimiä mm.: acid red 2A|B, amacid fuchsine 4B, azo fuchsine|grenadine|magenta G, brasilan fuchsine D, certicol | hexalan .red B, colacid red 2A, edicol supra red 10B(S), eniacid fuchsine BN, fast acid magenta (B), (hexacol) red 10B, hispacid fuchsin B, naphthalene red B, red #227, redusol Z

Acid fuchsin S, acid fuchsine S

[saksa Säurefuchsin]

[AV19, CI 42685]

Triaryylimetaaniväriaine (C20H17N3Na2O9S3).

Myyntinimiä mm. acid fuchsine FB | N | O, acid magenta 0, acid leather | kiton .magenta A, acidal fuchsine | magenta, p-fuchsine acid, rubine S

muuta

Katso myös: magenta, rosaniliini

Lähteitä / lukemista
Aniline Dyes. (Scientific American 10, 9.3.1861)
The Colors of Coal Tar. Number II. (Scientific American 20, 17.5.1862)