-

intiankeltainen, piuri, euksantiinikeltainen

[englanti indian yellow, purree, puree, pure of India, peoli, gaugoli, puri, purée of India, euxanthin, Turner’s Yellow - anthrapyrimidine yellow, anthrapyrimidine · saksa Indischgelb · italia giallo indiano, giallo euxantato, prusi, puer · ranska jaune indian · latina puurea arabica · espanja amarillo indiano · hollanti indisch geel · hindi peori=keltainen]

NY20

Kahta väriä: keltaisenrusehtavat ja oranssinkellertävät. Lämmin, transparentti keltainen

Peittävä harmahtava keskikeltainen, hyvä valonkesto.

Orgaaninen luonnonväriaine, synteettinen väriaine. Euksantiinihapon magnesiumsuola (C19H16O11Mg · 5 H2O tai C19H16MgO11· 6H2O).

Valmistettiin (mm. Bengalissa ja Intiassa) mangopuun lehdillä tai kurkumalla ruokittujen lehmien virtsasta. Lehmille syötettiin mangonlehtiä, eikä niille annettu lainkaan vettä tai niille syötettiin vain kurkumaa ja vettä. Lehmien virtsaa kuumennettiin, kunnes siitä muodostui massaa, josta pyöriteltiin palloja, sitten myytiin taiteilijapigmenttinä (magnesiumpitoinen raaka-aine Monghyr purree, Monghir piuri, Bengalilaisen kaupungin mukaan). Pallot olivat päältäpäin katsoen ruskeita tai likaisen vihreitä, mutta sisältä kirkkaan keltaisia. Pigmentti haisi hyvin vastenmieliselle.

historia

Pigmentin historia ja alkuperä on laajalti kiistelty. 1800-luvulla intiankeltaista alettiin tuoda Intiasta Englantiin; joskin sitä käytettiin jonkin verran jo 1700-luvun lopulla ja joidenkin tietojen mukaan sitä on tavattu jo 1600-luvun hollantilaisissa maalauksissa. Intiankeltainen oli tuolloin paras transparentti keltainen.

Amatöörimaalari Roger Dewhurstin kirjeissä ystävilleen mainittiin intiankeltaisen alkulähde 1780-luvulla, mutta esimerkiksi J.F.L. Mérimée kieltäytyi uskomasta urean käyttöä värin alkulähteenä kirjassaan The Art of Painting in Oil and Fresco (1839). Siinä hän esittää intiankeltaisen alkuperäksi Memecylon tinctorium -puun, jota Intiassa on käytetty keltaisen värjäämiseen, ja joka Mériméen mukaan haisee virtsalle. W. Schmidt (1855) puolestaan uskoi väriin käytetyn kamelin ureaa, ja samaa uskoi myös George Field. Suurin osa väriä tutkineista uskoi, että se on täysin kasviperäinen tuote.

Vuonna 1883 intialainen tuoteasiantuntija Trailokya Nath Mukharji lähetti kirjeen Society of Artsille Lontooseen, ja kuvasi siinä prosessin. Hän kertoi Monghyrin alueella, Biharissa sijaitsevasta pienestä yhteisöstä, joka syötti lehmille mangon lehtiä ja valmisti niiden virtsasta syvänkeltaista pigmenttiä. Hän kuvasi, kuinka lehmien alle sijoitetaan sangot, joihin virtsa kerätään, jonka jälkeen sitä väkevöitetään lämmittämällä ja haihduttamalla ylimääräistä nestettä pois. Lopulta neste siivilöidään kankaan läpi ja jäljelle jääneestä aineesta pyöritellään palloja, jotka kuivataan auringossa ja tulella. Mukharji olikin ainoa prosessin silminnäkijä ja ainoa kirjallinen lähde, minkä vuoksi pigmentin alkuperän kyseenalaistamista jatkettiin vielä pitkään. Mutta Mukharji lähetti myös väristä näytteitä Englantiin. Vuonna 2016-2018 samoja näytteitä on tutkittu ja niistä on löydetty merkkejä siitä, että tarina pigmentin alkuperästä saattaa olla totta: näytteistä on löytynyt hippurihappoa, jota löytyy lehmien virtsasta.

Ei ole myöskään lainkaan mahdotonta, että intiankeltaista on ollut markkinoilla montaa eri laatua: sekä täysin kasvista valmistettua että lehmien virtsasta pyöriteltyä. Intiankeltainen oli myös monen värisävyn kauppanimi, mm. keltaokran yksi sävy. Joistakin maalauksista, joissa intiankeltaista on ajateltu olleen, varsinaiseksi väriaineeksi onkin paljastunut tartrasiinikeltainen.

käyttö

Käytettiin mm. öljyväreihin, mutta erityisesti intiankeltainen oli suosittua vesiväreissä. Värin ovat korvanneet mm. koboltinkeltainen, antrapyrimidiinikeltainen,indantreeninkeltainen ja kadmiuminkeltainen. Aitoa intiankeltaista ei ole ryhdytty valmistamaan synteettisesti ja tällä hetkellä intiankeltaisena myytävät värit vaihtelevat suuresti sekä sävyltään että ominaisuuksiltaan.

nimiä

Intiankeltaisena on myyty aiemmin myös erilaisia kasvipohjaisia subtraattipigmenttejä, mm. brown pink, Italian pink, jaune de gaude, laque de gaude.

muuta

Katso myös tartrasiinikeltainen

Intiankeltaisen nimellä on tunnettu myös Intiasta kaivettu keltaokra.

Lähteitä / lukemista

Chemical clue suggests spurned account of Indian yellow’s origins might be right after all, Bethany Halford, Chemical & Engineering News, 9.9.2018 | 26IX2018
Late 19th century accounts of Indian yellow: The analysis of samples from the Royal Botanic Gardens, Kew; R.Ploegera, A.Shugara, G.D.Smithb, V.J.Chenb | 26IX2018