-

Keltaokra, minette, keltamulta, keltaterra, keltainen rautaoksidi

[kreikka ochros · englanti ochre, yellow ochre, brown ochre, chamois, iron yellow, minette, transparent gold ochre, ennen ocria, ocrum, ogra, ochra , saffron of mars · ruotsi gulockra, ljusockra · norja gull jernoksyd · saksa Gelbe Erde, Gelber Ocker, Schöngelb · hollanti oker · italia ocra gialla, terra gialla, ocra Romana, ocra dorata, sile marmoroso, sile attico, ocra spagnola, ocra avan, ocra di Oxford, ocra gialla di Verona · espanja ocre amarillo · katalaani ocre groc · portugali xido de ferro amarelo · ranska ocre Jaune · puola zlte ugry, ochry · venäjä zoltaja ochra · tiibet ngang sang · japani odo]

[PY43 (PY42), E172, CI 77492, CAS 51274-00-1]

Vihertävän keltainen // keltainen - oranssinkeltainen

goetiittia

Epäorgaaninen. Pigmenttiin viitataan usein nimellä "keltainen rautaoksidi", mutta se on luonnon rautahydroksidi, eli maasta löytyvää rautapitoista savea (Fe(OH)3; FeOOH); limoniittia. Limoniitti on useiden mineraalien sekoitus, ja sisältää mm. goetiittia, kvartsia ja saviaineksia.

Peittävä ja kestävä. Keltamullan voi pudistaa liettämällä: keltainen savi murskataan runsaaseen veteen, jota kaadellaan astiasta toiseen. Epäpuhtaudet jäävät astian pohjalle.

Kun aitoa keltaokraa kuumentaa, sen sisältämät vesimolekyylit poistuvat, ja se muuttuu punaiseksi rautaoksidiksi. Jos siinä on orgaanisia aineita (multaa, tervavärijatketta tms.), se hiiltyy mustaksi.

historia

Keltaiset okrat kuuluvat punaisten okrien ja hiilen ohella vanhimpiin väriaineisiin. Keltaokran käytöstä maalauspigmenttinä on merkkejä mm. useista eurooppalaisista luolamaalauksista.

vaalea okra; ruskeaa hematiittia, jossa pieni määrä savea
Käyttö

Käytetään taiteessa lähes kaikissa mediumeissa. Moderneissa maaliaineissa keltaokrasta on käytössä usein sen synteettinen vastine, joka on kirkkaampi, voimakkaampi ja peittävämpi.

Nimiä

Parhaiden luonnonkeltaokralähteiden sanotaan olevan Ranskassa, mutta okraa saadaan myös mm. Saksasta, Englannista, Intiasta, Etelä-Afrikasta, USA:sta ja Italiasta. Ambergin keltainen (Amberg yellow) oli aikanaan hyvin arvostettua kirkasta, vaaleankeltaista okraa (käytettiin paljon mm. seinämaalauksissa), mutta 1900-luvulla sen käyttö hävisi lähes olemattomiin. Roomanokra (Roman ochre) on keltaisen okran yksi variaatio. Muita paikanmukaan nimettyjä okria on mm. kiinanokra.

Fawn ochre tai velvet brown on saksalaista vihertävänruskeaa okraa, usein okran ja poltetun tai polttamattoman umbran sekoitus.

Keltamulta on ruostepitoista savea. Suomalainen keltamulta ei ole ollut niin hyvälaatuista kuin muualta Euroopasta saatu keltamulta. Aikoinaan parasta laatua saatiin Ranskasta; sikäläinen keltamulta sisältää suunnilleen 20% rautahydroksidia ja 80% savea. Saksalaisissa ja englantilaisissa keltamullista on usein niiden lisäksi myös jonkin verran kipsiä.

Keltaterra on keltaokran vanha nimitys, joka on viitannut myös muihin kellertäviin maalajeihin. J. Järvelän "Maalarin aine- ja ammattioppi" -kirjassa (WSOY 1956) keltaterraksi mainitaan sienamaa. Saman kirjan mukaan Suomen Onkamon keltamulta on laadultaan keltaterraa, eli se sisältää n. 45-60% savimaata.

Uraaniokraksi (uranic orchre) nimitetään uraanikeltaista.

Keinotekoisia okria nimitetään Mars-väreiksi alkemistien rautaoksidista käyttämän Crocus Martis -nimen mukaan (kts. esim. marskeltainen). Okria on hyvin erisävyisiä, katso okrat.

muuta

Rautahydroksidia käytetään akvaarioissa sitomaan fosforia.

Lähteitä / lukemista

Järvelä, J Maalarin aine- ja ammattioppi. WSOY, Porvoo 1956

Pigmenttikuva (goetiitti ja vaalea okra) Iconofilen [www.iconofile.com] luvalla