-

karmosiini / kermes (vermillio)

[englanti kermes lac, crimson, carmine, crimson lake, kermesic acid · vanha iiri cruim · ruotsi karminsyra, kermeskorn, kermesrött · ranska Kermes, cramoisi; muinaisranska cramoisin · saksa Kermes, Kermes vermilio, Alkermes, Karmoisinlack, Venetianischer Scharlach · arabia girmiz · persia girmiz, kirm · liettua kirmis · espanja quermes · italia lacca kermes, coccus, grana, kerema, lacca di chermes,lacca di cimetura di drappo, lacca indiana, scarlatto veneziano, vermiculus, chermes · liettua kirmis · vanha slaavi cruvi · sanskrit krmih · heprea tola'at-shani · kerema, germes, vermeio, carum minium · kermes vermillio, kermes palestinensis · apteekkinimiä Grana kermes, Grana alkermes]

Sanskritin krmija tarkoittaa punaisesta väriainetta; krmi = mato ja latinan minium viittaa sinooperiin ja punaiseen lyijyyn. Latinan sanat kermesinus, carmesi'nus' liittyvät kermes-hyönteiseen. Kermes-sanalla on indoeuroopalaiset juuret matoa tarkoittavassa sanassa kwrmi ja persian kirmis -sanassa -> vermiculus, vermiculum. Myös englanninkielestä löytyi matoon viittaava nimi worm dye. Kermeksellä värjättyä vaatetta kutsuttiin nimellä vermiculatia. Väri antoi nimen sinooperille (yhteistä kermeksen kanssa vain väri) ja Ranskassa yleensäkin punaisille värjäysaineille (vermeil). 'Kermes' -sana on myös pohjana mm. sanoille karmiini ja karmosiini (eng. crimson, ransk. carmoisine).

Tummanpunainen; hieman sinertävän punainen., NR3

C16H10O8 75460
C18H12O9
C22H20O13 (epäpuhdas)

Väriä saadaan joidenkin kermes-hyönteisten naaraista. Niistä tunnetuin lienee Quercus coccifera (tai Quercus ilex)- tammen lehdillä elävien herneen kokoinen Coccus ilicis tai kermes- hyönteinen; Kreikan saaristo, Espanja, Etelä-Ranska. Nimi viittasi aiemmin armenialaiseen kokenilliin (Porphyrophora hameli), mutta alkoi tarkoittaa muita väriä luovuttavia hyönteisiä. Muita kermeshyönteisiä on mm. Margarodes polonicus.

Myös erään punaisen atsoväriaineen nimi.

historia

Vanha väriaine. Myöhemmän kivikauden (neoliittikausi) tekstiilikuiduista on löytynyt merkkejä siitä, että ne on värjätty kermeksellä. Kermestä itseään on löytynyt mm. joistakin etelä-Ranskan luolista - mm. neoliittiseltä ajalta peräisin olevasta Adausten luolasta olevat kermeksellä värjätyt tekstiililöydöt ajoittuvat noin vuoteen 1727 eaa. Antiikin aikaan ja keskiajalla kermestä on pidetty 'toisena värinä' heti purppuran jälkeen. Egyptiläiset, kreikkalaiset ja roomalaiset värjäsivät kermeksellä villaa, nahkaa ja silkkiä. Vanhassa testamentissa mainitaan kirkkaanpunainen, jota luultavimmin saatiin armeniankokenillista (Porphyrophora). Värjäysainetta annettiin joskus kunnianosoituksena voitokkaille Rooman armeijoille. Tosin on sanottu, että kermes oli roomalaisten käytössä vasta 300-luvulta eteenpäin ja silloinkin yleensä vain alusvärinä; mutta tämä tuskin on totta: kermes oli todennäköisesti sekä roomalaisten että kreikkalaisten tuntema väriaine. Joka tapauksissa monissa hepreankielisissä lähteissä mainitaan kermes, jonka sanotaan välillä olevan väriltään myös oranssiin vivahtavaa tai vaaleanpunaista ja värin alkulähteeksi mainitaan "mato" (vermiculus), joka näyttää punaiselta herneeltä ja joka elää tammipuissa "Pyhällä maalla" (Kermes biblicus).

Intiassa kermeksellä värjättiin varsinkin silkkiä. Intialaiset ja persialaiset osasivat käyttää happopuretteita tuottaakseen kirkkaanpunaisia ja kestäviä punaisia, jotka vaikuttivat syvästi Rooman keisari Marcus Aureliukseen. Plinius kutsui kermestä nimellä coccigranum (tai granum), ehkä siksi, että pienet hyönteiset muistuttivat paljon jyviä tai marjoja. Tuosta sanasta on myös peräisin nykyenglannin termi ingrain color. Plinius myös mainitsi, että kermes kasvoi mm. Afrikassa ja Sisiliassa. Hänen mukaansa espanjalaiset maksoivat roomalaisille näillä "siemenillä" ja että Sisiliassa tuotetut, purppuran värjäämiseen käytetyt, olivat huonompilaatuisia, kun taas Emeritasta (Portugalin alue) saatavat olivat parhaita.

Leydenin papyruksessa neuvotaan valitsemaan syyrialaisesta kermeksestä vaaleimmat ja tasaisimmin värittyneet kirvat. Papyruksessa neuvotaan että mustat tai valkopilkulliset ovat huonoja värjäykseen.

Kermestä on löytynyt myös Englannin alueen viikinkien tuontitekstiileistä - Britannian alueen viikingit itse eivät käyttäneet väriä. Kelttien sen sijaan uskotaan tunteneen kermesvärin jo 600-luvulla. Kermes oli yleisesti käytössä Euroopassa 900-luvulla.

Keskiajalla maanomistajat perivät kermestä vuokranmaksuna. Kermes oli kalliimpien tekstiilien väri ja yleinen keskiajan ylimystön kalliissa, kullalla kirjailluissa silkkivaatteissa. Saksassa keskiajalla "puolan kokenillia" kutsuttiin nimellä Johannisblut ("johanneksen veri"), koska se korjattiin pyhän Johanneksen päivänä uskonnollisin menoin aamu-yhdentoista ja keskipäivän välillä. Sit kutsuttuun myös saksankokenilliksi (German cochineal).

Myöhempinä aikoina Saksassa kerättyä kermestä käytettiin huomattavissa määrin Venetsiassa kirkkaanpunaisen värjäämiseen. Sarlakki (scarlet, nykyenglannissa 'kirkkaanpunainen) oli alkujaan villainen vaate, joka usein värjättiin kermeksellä; nimi siirtyi tarkoittamaan kankaan sijaan väriä (mm. espanjassa escarlata). Kastilian ja Lenin kuningaskunnassa 1200-luvulla sarlakin käyttö oli sallittu vain kuninkaalle. 1400-luvun loppuun mennessä purpura alkoi purppuran sijaan tarkoittaa sarlakkia espanjankielessä. [Lue lisää: sarlakki]

Puolan kermestä löytyy vaaleajäsenruohon (Scleranthus perennis) ja viherjäsenruohon (Scleranthus annuus) juurista, hiekkaisilta soilta Puolan ja Ukrainan alueelta. Väri ei ole niin voimakasta kuin Välimeren alueella elävän kermeksen punainen väri. Turkkilaiset ja armenialaiset ovat värjänneet puolalaisella kermeksellä nahkaa ja silkkiä, sekä hevosten harjat ja hännät.

Keskiajalla kermeslakkaa käytettiin mm. käsikirjoitusten koristeluun. Flaamilaiset ja venetsialaiset taiteilijat käyttivät sitä mm. 1400-luvulla.

Kermes-väriä käytettiin Euroopassa ja Lähi-Idässä huomattavassa määrin 1500-luvun puoleenväliin, jolloin kirkkaampi ja voimakkaampi kokenilli-väri alkoi raivata tietään Euroopassa. Kokenillin tulo tappoi hiljalleen kermeksen käytön.

Alumiinipuretteella kermeksestä saa keskipunaista ja happoja lisäämällä kirkkaanpunaista. Vuonna 1656 hollantilainen kemisti huomasi, että tinapuretteella väriä saattoi tuottaa halvemmin, vaikka lopputulos ei ollutkaan niin kaunista.

nimiä

Ure mainitsee kirjassa A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines seuraavat coccus-lajit: coccus quercus (kts. kermes ilicis), coccus polonicus, coccus fragariæ ja coccus uva ursi. Näistä ensimmäinen on Välimeren alueen kermes, toinen puolalainen kermes (jota saadaan Puolan ja Ukrainan alueella). Ure mainitsee coccus fragariæ -kermestä löytyvän Siperiasta tavallisten mansikoiden juurista ja coccus uva ursi -kermeksen kaksi kertaa puolalaisen kermeksen kokoiseksi; sitä saa Uren mukaan Venäjältä.

Cardinal red kirkas punainen, joka sijoittuu kirkkaan sarlakkipunaisen (scarlet) ja karmiininpunaisen väliin. Vuonna 1464 Paavi Pavali II esitteli ns. 'kaardinaalipurppuran', kardinaalien ja arkkipiispojen vaatteissa käytettävän punaisen, joka itseasiassa oli kermes-punaista.

King's red - punaista pigmenttiä käytettiin myös maalauspigmenttinä.

Polish Cochineal, Polish coch - on hieman epäselvää, mitä "puolalaisella kokenillilla" tarkoitettiin. Jotkut sanovat sen viittaavan perinteiseen kermeskirvaan Coccus ilicis (Kermes ilicis, Kermococcus vermilis) - puolalainen kokenilli oli eurooppalaista vastapainona aidolle amerikan kokenillille. Jotkut puolestaan pitävät "puolalaista kokenillia" täysin omana lajinaan (Margarodes polonicus tai Porphyrophora apolonica [armenian kokenilli], t. coccus polonicus). Todennäköisimmin oikea "puolalainen kokenilli" on Puolassa ja läntisellä Venäjällä elelevä Porphyrophora polonica.

käyttö

Kermeslakkaa voi käyttää mm. öljyvärimaalauksessa. Se ei sovellu fresko- tai temperamaalaukseen tai enkaustiikkaan. Nykyään aitoa karmosiinia käytetään lähinnä akvarellivärinä. Nykyään punaista karmosiini-atsoväriä käytetään villan värjäämiseen ja mm. maksasairauksien toteamiseen.

muuta

Keskiajalla kermes oli arvossaan myös 'veren värinsä' vuoksi, alkemian aikana sitä ajateltiin myös lääkkeenä; sitä on käytetty esim. sydänkipujen lääkitykseen. Sen uskottiin myös voimistavan aivoja, kokoavan voimia ja karkoittavan melankoniaa. Kermestä käytettiin myös lääkkeenä siirappimuodossa - alkermes. Alkermestä löytyi mm. Napoleon I:n lääkärin laukusta.

Kermestä, kokenillia ja lakkaväriä (sellakka) on välillä vaikea erottaa toisistaan ulkoisesti. Kokenillista saatava karmiini on kokenillista saatavaa punaista; karmosiini kermeksestä. Yleisessä käytössä 'karmiini' (carmine) on yhteisnimitys kokenillista ja kermeksestä saataville punaisille. Karmosiini-sanalla viitataan usein yleisestikin tummanpunaiseen.

Katso myös:
karmiini

Coccus ilicis
Margarodes polonicus

Lähteitä / lukemista
Ure, Andrew A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines; containing A Clear Exposition of Their Principles and Practice. 1847, Appleton & company, New York.