-

kinakridonipunainen

[englanti quinacridone red, acridone red · ranska rouge qinacridone, rouge de quinacridone · puola czerwie chinakrydonowa]


Orgaaninen. Läpikuultava. Hyvä värjäysvoima, mutta värit on usein ohennettu, koska kinakridoni on kallista. Kinakridonipunaisilla on erinomainen värinkesto. ß-muoto tunnetaan kinakridoniviolettina, taiteilijaväreissä usein permanenttimagenta.



Kinakridonipunainen [englanti quinacridone red, acra red, thalo red rose]
[PR192, CI N/A] Puhdas kellertävänpunainen pigmentti, jolla on hyvä värjäysvoima ja valonkesto. Käytetään mm. öljy-, alkydi-, akryyli-, guassi-, tempera- ja vesiväreissä sekä pastelleissa.

Kinakridonipunainen [englanti quinacridone maroon, quinacridone burnt orange, quinacridone crimson, Avignon orange · ranska orange brle de quinacridone, carmine de quinacridone]
[PR206, CI N/A] Tummanpunainen, transparentti pigmentti. Keksittiin 1935, mutta kaupallisesti sitä oli saatavilla vasta 1958 jälkeen. Käytetään mm. öljy-, alkydi-, guassi-, tempera- ja vesiväreissä sekä pastelleissa.

Kinakridonipunainen [englanti quinacridone scarlet, quinacridone red (light), dichloroquinacridone]
[PR207, CI 73906] Kellertävän punainen, koralliin vivahtava. Erittäin hyvä valonkesto. Käytetään mm. öljy-, alkydi- akryyli-, guassi-, tempera- ja vesiväreissä sekä pastelleissa. Saatavilla vuoden 1958 jälkeen.

Kinakridonipunainen [englanti quinacridone red Y]
[PR209, CI 73905] Keltaiseen taittuva keskipunainen pigmentti (1,8-klorokinakridoni; C20H10O2N2Cl2). Käytetään paitsi teollisuusmaalina mm. öljy-, alkydi-, guassi-, tempera- ja vesiväreissä sekä pastelleissa. Muita nimiä mm. tiziano red

Kinakridonipunainen, permanenttikarmiini (quinacridone pyrrolidone)
PR N/A- Uusi väri, esitelty vasta 1993.

historia
Tiedot pigmentin synnystä ovat hieman epämääräisiä. Kinakridonit huomattiin kemiallisissa tutkimuksissa jo 1896, mutta niitä ei huomioitu sen paremmin. Joidenkin tietojen mukaan kinakridonipunainen keksittiin 1935, mutta se tieto lienee väärä. Vuonna 1955 W. Struve (DuPont) huomasi kinakridonit hyödyllisiksi ja alkoi tutkia niitä. Kolme vuotta myöhemmin 1958 kinakridonipunainen tuli markkinoille, kun Struve onnistui kehittämään pigmentin edullisen valmistustavan. Ensimmäiset punaiset kinakridonit otettiin innolla vastaan niin teollisuudessa (automaalit) kuin nykytaiteilijoiden keskuudessakin.

nimiä
Thalo Red Rose on amerikkalainen kauppanimi kinakridonipunaiselle PR192.

käyttö
Useimpia kinakridonipunaisia käytetään niiden sään- ja valonkeston vuoksi teollisuusmaaleina ja sen lisäksi monia punaisia käytetään myös taiteilijaväreissä.

muuta
Katso myös kinakridonivioletti ja -magenta