-

Lakmus

[englanti litmus, lichen blue, lakemus; keskienglanti litmose, lykemose · ranska turnsole, tournesol, orseille en pierre, orseille de Flandres, orseille d'Hollande · saksa persis, Lackmus · ruotsi lackmus · hollanti litmus, lakmoes; keskihollanti lijkmoes · puola lakmus · tsekki lakmus · serbokroaatti lakmus · unkari lakmusz · viro lakmus · esperanto lakmus
alkujaan muinaisskandinaavisesta kielestä litmosi - litr= väriaine, mosi=jäkälä]


Saadaan joistakin jäkälälajeista (Roccella tinctoria (josta lakmusta aiemmin yksinomaan valmistettiin), Pertusaria dealbata; Pertusaria dealbescens; tärkeimpinä on mainittu afrikkalainen Roccella montagnei ja kalifornialainen Dendrographa leucophoea, Acharius; heikompilaatuisia lakmusvärejä saadaan mm. Variolaria (dealbata), Lecanora ja Parmelia -jäkälistä).

Violetti lakmus värjäytyy hapoilla punaisiksi ja emäksillä sinisiksi.

Lakmusta valmistettiin aiemmin lähes yksinomaan Hollannissa, mutta valmistus levisi myös mm. Italiaan, Ranskaan ja Englantiin. Lakmuslaatuja on lähes kaksikymmentä ja niiden laatu vaihtelee huomattavasti.

Lakmuksen valmistusprosessi muistuttaa orseljin valmistusta. Vesiliukoiseen ammoniakkiliuokseen (urea) lisätään mm. potaskaa ja kalkkia. Jäkälät murskataan natriumkarbonaatin ja ammoniakin sekoitukseen, jonka annetaan hautua viikkoja puuastioissa. Seosta sekoitataan ajoittain ja noin neljän viikon kuluessa väri muuttuu punaisesta violetiksi ja edelleen siniseksi. Jäkälät kuivataan ja jauhetaan hienoksi. Tässä vaiheessa jäkälissä on osittain lakmus- ja osittain orseljiväriä. Orseiini saadaan uutettua alkoholin avulla, jolloin jäljelle jää sininen lakmus.

Lakmuksen pääasialliset väriaineet ovat:
· pääväri on atsolitmiini (azolitmin) (C7H7O4N); muuttuu siniseksi alkalien vaikutuksesta, ei liukene alkoholiin tai eetteriin
· purppuranpunainen erytoleiini (erythrolein); liukenee alkoholiin ja ammoniakissa tuottaa syvän purppuran värin
· erytolitmiini (erythrolitmin); liukenee alkoholiin, mutta vain vähän eetteriin ja veteen, ammoniakin kanssa kirkkaansininen
· lakmuksessa on myös vähän kirkkaanpunaista spaniolitmiininiä (spaniolitmin), jonka alkalit värjäävät siniseksi; veteen liukenee vähän, ei liukene alkoholiin tai eetteriin


historia
Punainen jäkäläväri lakmus tuotiin Saksaan ja Englantiin Norjasta 1300-luvulla. Alankomaissa lakmusta valmistettiin viimeistään 1500-luvulta lähtien. Kirjallisiakin merkintöjä on joitakin; vuonna 1663 Robert Boyle kirjoitti, kuinka hapot muuttivat sinisen lakmuksen punaiseksi.

Lakmus on opittu tuntemaan lähinnä värjäysaineena, mutta sillä oli suuri merkitys keskiaikaisessa maalaustaiteessa. Sitä käytettiin myös musteeksi.

1800-luvulla lakmusta alettiin vähitellen käyttää myös lääketieteessä mm. mahanesteen ja virtsan happamuuden määrittämiseen.

nimiä
Ranskassa lakmusväriä kutsuttiin mm. nimillä Prelle d'Auvergne tai Lyons orchil ja sitä valmistettiin Limoges'n, Clermand-Ferrandin ja Lyonin värjäyskeskuksissa.

käyttö
Charta Exploratoria Caerulea, sininen lakmuspaperi, valmistetaan upottavalla papereita vahvaan lakmusliuokseen (1 osa lakmusta, 6 osaa kiehuvaa vettä) tai ruiskuttamalla sitä paperin päälle. Hyvälaatuiseen paperiin väri tarttuu tasaisesti, jos lakmuksen on annettu liota hyvin. Paperi kuivatetaan hyvin ja pidetään suljetuissa tilassa pimeässä. Charta Exploratoria Rubefacta, punainen lakmuspaperi, valmistetaan upottamalla sininen paperi laimeaan happoon - happoa pitää olla vain juuri sen verran, että se riittää muuttamaan paperin punaiseksi.

Nykyään lakmusta käytetään joissakin henna-hiusväreissä lisäosana.

Uusinta käyttöä lienee lakmusvärjättyjen pakkausten käyttäminen maito- ja mehutuotteissa tuoreusindikaattorina. Pakkausten happopitoisuutta voidaan säädellä sopivaksi niin, että purkin väri muuttuu sisältönsä mukaan - siis sen mukaan, kuinka kauan purkki on ollut hyllyllä.

Lähteitä / lukemista
Forsius, Arno Diagnostiset menetelmät ennen 1800-luvun puoliväliä [www.saunalahti.fi/arnoldus/diagno_1.html | 03XII20]