-

litoponi, Griffithin valkoinen, rikkisinkkivalkoinen, peittovalkoinen, patenttisinkkivalkoinen

[englanti lithopone, albanol, Beckton white, Charlton White, chinese permanent white, diamond white,enamel white, English white, graves white, Griffith's white, Jersey lily white, knight's white, marbon white, Navin's white, oleum white, Orr's white, ponolith, Ross' white, snow white, sulphogen white, white smalt of orr, zincolith · saksa Deckwei, Lithopon, Zinkolithweiss · ruotsi lithopon, täckzink · italia bianco litopone · puola litopon]


Valkoinen [PW5, CI 77115]
Sinkkisulfidia (ZnS [PW7]) (30%) ja bariumsulfaattia (BaSO4) (70%) sisältävä kivennäisväri. Ei myrkyllistä, mutta ei myöskään kestä kovin hyvin valoa. Taipumus tummua auringonvalolle altistuttuaan ja vaaleta jälleen yön aikana. Kuivuu hitaasti. Peittää hyvin.

historia
Keksittiin vuonna 1847 (Douhet), patentoitu 1850 (Englannissa 1874?). Kaupallinen valmistus alkoi 1874 (1871?) . Joidenkin lähteiden mukaan litoponi keksittiin vasta 1880-luvulla, mutta se ei pidä paikkaansa. Kestävää litoponia ja sen variaatioita on kehitetty 1920-luvulta lähtien.

John Bryson (J.B.) Orr kehitti ja patentoi uuden litoponin valmistustavan ( kalsinointiprosessin; Orr's Zinc White) Englannissa 1874 - tuote oli valonkestävä ja siitä tuli yksi maaliteollisuuden peruspigmenteistä. Hänen prosessinsa johti pigmentti- ja maaliteollisuuden suureen muutokseen. Widnesin kaupungille Orrin keksintö oli merkittävä: siitä tuli pigmentin valmistuksen pääpaikka.

Litoponi oli viimeinen 1800-luvulla kehitetty valkoinen. Aluksi litoponia käytettiin öljymaalausten pohjusteena, mutta sillä oli tapana murtua ja tummua. Maalin huonon maineen vuoksi taiteilijat eivät ottaneet sitä käyttöön ennen 1930-lukua.

USAssa anataasista valmistetun titaanioksidin patentteja piti käsissään U.S. National Lead and Commercial Pigments Corporation. DuPont oli USAn suurin litoponin valmistaja 1920-30 -luvuilla, mutta ei voinut myydä titaanioksidia ilman US National Lead Companyn patentteja - joten se valmisti titanoitua litoponia. Titanoitu litoponi oli hyvin kilpailukykyistä muihin titaanituotteisiin verrattuna, koska sinkin hinta oli alhainen.

Järvelän kirjoittama Maalrin aine- ja ammattioppi -kirja vuodelta 1956 kertoo saksalaisen litoponin kauppalaadut, joita ovat olleet Keltaleima (bariumsulfaattia eniten, 85%; sinkkisulfaattia vähiten, 14,5%), punaleima, punasinerväleima, vihreäleima, pronssileima ja hopealeima (sinkkisulfaattia eniten, 58%; bariumsulfaattia vähiten, 40%).

käyttö
Edelleenkään taiteilijatarkoituksiin ei kovin suositeltavaa, mutta joskus litoponia sekoitetaan sinkkivalkoiseen lisäämään värin peittävyyttä. Käytetään mm. akvarelli- ja guassiväreissä sekä pohjustuksessa; rakennusten sisämaalina - käytettiin aikoinaan paljon öljyyn sekoitettuna alusmaalauksessa.