-

orpimentti, kuninkaankeltainen, auripigmentti

[latina auripigmentum viittaa kullan sävyyn, nimi tunnettiin antiikin aikaan; arzicon, oropimento · englanti orpiment, (golden) sulphur orange, king's yellow (keinotekoinen) · italia arancio di zolfo ; giallo di arsenico, giallo del re, giallo di China, giallo di Spagna, giallo Parigi, giallo reale; arsenicon, orpimento · saksa Orpiment, Rauschgelb, Gelbes Arsensulfid, Auripigment · ranska orpiment · espanja oropimente · kreikka arsenikon (300 eaa) · sanskriitti hartalaka · arabia al-zarnik · persia zarnikh (zar=kulta) · turkki zirnik · tiibet ba bla · kiina tzhu huang · japani kio, sekio]

'Arsenikki'-sana on peräisin persian kielen kultaa tarkoittavasta sanasta zar - orpimentti on persiankielellä zarnikh, josta sitten kreikan kieleen muotoutui muotoon arsenikon. Plinius käytti ensimmäisenä latinan auripigmentum ('kultapigmentti') sanaa.

[PY39, CI 77085, 77086]

orpimentti

Pigmenttikuva Iconofilen [www.iconofile.com] luvalla

Orgaaninen kultapigmentti, arseenitrisulfidi (As2S3). Orpimentti oli yksi muinaisen maailman tärkeimmistä mineraalikeltaisista, se valmistettiin jauhamalla mineraalia. Esiintyy luonnossa usein oranssinpunaisen realgaarin kanssa. Myöhemmin orpimentti on korvattu keinotekoisella kuninkaankeltaisella, auripigmentillä. Sillä on erinomainen peittävyys. Orpimentti on erittäin myrkyllistä, eikä luotettavan pysyvää. Lisäksi sitä ei voi käyttää yhdessä lyijy- tai kuparivärien kanssa.

Mineraalia on mainattu mm. Kirgestanista.

historia

Orpimenttia on käytetty jo muinaisesta historiasta saakka, kunnes lopulta kadmiumvärien käyttö suurelta osalta korvasivat orpimentin käytön. Orpimenttia käyttivät mm. egyptiläiset, kreikkalaiset ja siitä kirjoittivat mm. roomalaiset. Orpimenttia on löytynyt Egyptistä mm. 18. dynastian ajan seinämaalauksista Tell el-Amarnasta. Esimerkiksi Tutankhamonin haudasta löytyi pieni maalirasia, joka sisälsi jauhettua kipsiä, orpimenttia, hematiittia ja malakiittia. Nimrudista löydetystä vanhasta assyrialaisesta kirjoituslaudasta löytyi orpimenttia sekoitettuna mehiläisvahaan. Suurinpiirtein samaan aikaan (700-l eaa) ajoittuu Assyrian kuningas Sargon II:n palatsista löytyneet orpimenttikakut.

Orpimentilla on ollut oma osansa alkemian historiassa. Sen kultaa muistuttava ulkonäkö on saanut monet uskomaan, että se on yksi tärkeä osa kullanvalmistuksessa. Itseasiassa Plinius vanhempi (23-79) neuvoi kirjassaan Historia naturalis, kuinka orpimentista valmistetaan 'kultaa' - hän myös mainitsee luonnonorpimentin vastakohtana keinotekoiselle - mikä lienee ensimmäinen viite siitä, että tuolloin osattiin valmistaa jo keinotekoista orpimenttia. Caligulan kerrotaan määränneen tehtäväksi kokeita, joissa yritettiin valmistaa kultaa orpimentista tai realgaarista. Kiinalaisessa lääketieteessä orpimenttia pidettiin 'suurena taivaan ja maan lääkkeenä', sen uskottiin muuttuvan kahdeksassa tuhannessa vuodessa realgaariksi, jonka puolestaan uskottiin muuttuvan tuhannen vuoden kuluessa kullaksi.

Mappae Clavicula -käsikirjoituksen mukaan keskiajalla orpimenttia käytettiin etenkin kirjakuvituksissa. Pigmentti on kuvattu useissa pigmenttejä käsittelevissä käsikirjoituksissa 1100-luvulta 1400-luvulle, mutta sitä käytettiin jo aiemminkin (sitä löytyy mm. kuuluisasta Kellsin kirjasta (Book Of Kells), joka on tehty 800-luvulla. Sitä ei käytetty ainoastaan keltaisiin tai 'kultaisiin' kohtiin, vaan orpimenttiä siveltiin laveasti ja ohuesti yleensäkin kuvien päälle, jolloin pigmentin karkeat kristallit muodostivat pinnalle kimalletta. Cennini suositteli keskiaikaisessa maalauskirjassaan värin käyttämistä 'joihinkin jahtihaukkoja vaivaaviin sairauksiin', joskin huomautti myös, että se on todella myrkyllistä ja että vain realgaari on sitä myrkyllisempää.

Käsikirjoituksia lukuunottamatta orpimentti ei ole koskaan ollut suunnattoman suosittu eurooppalaisessa taiteessa, mutta ei se ole ollut harvinaisuuskaan. Orpimenttia käytettiin keskiajalla myös muuhun maalaustaiteeseen. Sitä on paikallistettu mm. 1100-1500 -lukujen venäläisistä ja bulgarialaisista puuikoneista ja krusifikseistä - ja myös vanhoista norjalaisista puualttareista. Renesanssin aikaan orpimenttia tuotiin Venetsiaan Lähi-idästä.

1400-luvulla pigmenttiä käytti maalauksissaan mm. Jan van Eyck. Seuraavalla vuosisadalla eläneen Tintoreton kerrotaan käyttäneen sekä orpimenttia että realgaaria oikein olan takaa. Orpimenttia on löytynyt mm. 1600-luvun alankomaalaisista maisemamaalauksista, jossa sitä on sekoitettu siniseen väriin vihreän aikaansaamiseksi. Myös Perusta on löytynyt samoihin aikoihin sijoittuva orpimenttimaalaus. Eurooppalaisissa 1700-luvun muotokuvissa sitä käytettiin mm. kullan kuvaukseen ja pigmenttiä käytettiin melko paljon myös Pohjois-Amerikan kuvataiteissa. Käyttö taiteilijavärinä loppunut lähes täysin jo 1800-luvun alkupuolella, mutta esim. J.M.W. Turnerin kerrotaan käyttäneen sitä maalauksissaan.

Idässä ja Aasiassa orpimentin myrkyllisyys ei ole huolettanut samalla tavoin kuin länsimaissa. Muinaisessa persialaisessa taiteessa orpimentti on erittäin suosittu pigmentti. Vanhoista jaavalaisista ja thaimaalaisista käsikirjoituksista on löytynyt orpimenttia. Mm. kiinalaisessa ja intialaisessa maalaustaiteessa sitä tavataan edelleenkin. Orpimenttia on käytetty myös asusteiden kuviointiin (mm. Japanissa). Nepalissa käsikirjoituspaperit alettiin värjätä keltaiseksi päällystämällä ne orpimentilla. Tapa aloitettiin 1500-luvulla ja Katmandussa samalla tavoin käsiteltyä keltaista paperia voi ostaa edelleenkin.

Arsenikin myrkyllisyys tunnettiin yleisesti ainakin myöhäisantiikin aikana, mutta sekä orpimenttia että realgaaria käytettiin keskiajalla lääkeaineena. Jo assyrialaisissa lääketieteellisissä kirjoituksissa mainitaan orpimentin käyttö lääkkeenä. Aulus Cornelius Celsus (n. 25 eaa 50) luokitteli keltaisen arsenikin syövyttäväksi aineeksi. Orpimenttia suositeltiin sisäisesti nautittavaksi, joskin mm. Dioskorideen mukaan vastalääkkeeksi oli välittömästi nautittava teriakkia. Ulkoisesti orpimentilla poistettiin ihokarvoja - ja varsin yleisesti sekä Kreikassa että Roomassa, spitaalin aiheuttamia iholäikkiä. Sillä myös poistettiin kynsiä tarvittaessa ja sen uskottiin estävän kaljuuntumista. Celsuksen mukaan orpimentti paransi myös ihotulehdukset ja sillä oli puhdistava vaikutus. Orpimentti on kiinalaisen lääketieteen tärkeä ainesosa edelleenkin.

[...]I frequently saw too, at Chambery, a Jacobin professor of physic, a good kind of friar, who often made little chemical experiments which greatly amused me. In imitation of him, I attempted to make some sympathetic ink, and having for that purpose more than half filled a bottle with quicklime, orpiment, and water, the effervescence immediately became extremely violent; I ran to unstop the bottle, but had not time to effect it, for, during the attempt, it burst in my face like a bomb, and I swallowed so much of the orpiment and lime, that it nearly cost me my life. I remained blind for six weeks, and by the event of this experiment learned to meddle no more with experimental chemistry while the elements were unknown to me. This adventure happened very unluckily for my health, which, for some time past, had been visibly on the decline
- The Confessions of Jean-Jacques Rousseau (englanniksi kääntänyt W. Conyngham Mallory) -

Kiinassa orpimentin ötököitä tappava vaikutus huomattiin jo varhain: 400-luvulta on löytynyt ohje, kuinka orpimenttia käytetään hyönteisten torjuntaan.

käyttö

Periaatteessa soveltuu käytettäväksi kaikilla välineillä, ei suositella freskomaalaukseen. Orpimenttia on edelleen saatavilla esim. nettikaupoista, mutta monet suostuvat myymään sitä vain ammattilaisille sen myrkyllisyyden vuoksi.

nimiä

King's yellow - suurimmassa osassa lähteitä mainitaan kuninkaankeltainen synonyymina orpimentille, mutta joissakin lähteissä määritellään sen olevan sekoitus orpimenttia ja valkoista arsenikkia.

Espanjan kelta (Spanish Yellow) on ollut orpimentin melko harvinainen kauppanimi. Sen mainitsee mm. Pharmaceutical Journal (Pharmaceutical Society of Great Britain, 1847) ja Suomessa 1920-luvulla julkaistu Tavaraoppi-kirja, mutta muuten viittauksia tähän nimeen on vaikea löytää.

muuta

Orpimentiksi on kutsuttu joskus myös kasselinkeltaista (jota kutsuttu myös kuninkaankeltaiseksi) tai punaista arseeniväriä realgaaria (Risalgallo).

Lue myös Lääkkehiä, lääkkehiä - osa I: arsenikki

ohjeita

[! Huomaa, että näitä ohjeita ei ole tarkoitettu käytettäväksi kotioloissa!]

Leydenin papyruksessa neuvotaan mm. kuinka orpimentin avulla 'kirjoitetaan kultaisia kirjaimia'. Ohjeen mukaan pitää sekoittaa kullanväristä orpimenttia, jauhettua lasia tai munanvalkuaista, valkoista (arabi?)kumia sekä sahramia. Kuivamisen jälkeen tekstiä kehoitetaan vielä kiillottamaan eläimen hampaalla (jota mm. jalokivikauppiaat käyttivät jalokivien kiillottamiseen).

Lähteitä / lukemista
Bonsdorff, W & Hintikka, S V & Katara, Pekka & Stigell, R V & Kauppi, Juho Tavarasanakirja. Kirja-osakeyhtiö Tieto, K. F. Puromiehen kirjapaino, Helsinki 1922
Burgio, Lucia & Clark, Robin J H Research Article Comparative pigment analysis of six modern Egyptian papyri and an authentic one of the 13th century BC by Raman microscopy and other techniques Journal of Raman Spectroscopy Volume 31, Issue 5 Published Online: 9 Jun 2000 Copyright 2000 John Wiley & Sons, Ltd.[interscience.wiley.com | 11X04]
Burgio, Lucia & Clark, Robin J H & Gibbs, Peter J Research Article Pigment identification studies in situ of Javanese, Thai, Korean, Chinese and Uighur manuscripts by Raman microscopy. Journal of Raman Spectroscopy 3/30 1999 John Wiley & Sons, Ltd. [interscience.wiley.com | 11X04]
Delamare, François & Guineau, Bernard Colors. The Story of Dyes and Pigments. Discoveries, Harry N Abrams Inc Publishers, New York 2000
Finlay, Victoria Colour. Travels Through The Paintbox. Sceptre; Hodder and Stoughton, Lontoo 2002
Seymor, Pip The Artist's Handbook. Grange Books, Arcturus Publishing Limited, Lontoo 2003
Wallert, A Orpiment und Realgar, Maltechnik-Restauro, 90, 1984
Pharmaceutical Journal (Pharmaceutical Society of Great Britain, J. Churchill 1847)