Sinkkikeltainen, sinkkikromaatti, sitruunankeltainen, keltainen ultramariini

[englanti zinc yellow, zinc chrome, zinc chromate, buttercup yellow, citron yellow, primrose yellow, yellow button of gold · saksa Zincgelb · ranska jaune de zinc · italia gialli di zinco, giallo dí oro, giallo dí oltremare, giallo limone, giallo marigold, giallo permanente]


Kirkas vihertävän keltainen, vaaleankeltainen [PY36, CI 77955 | PY36:1, CI 77956]
Epäorgaaninen kivennäisväriaine. Emäksinen sinkkikromaatti; saostetaan kaliumkromaatilla sinkkisulfaattiliuoksesta
3·ZnCrO₄ · K₂Cr₂O₇
4ZnO& #183; K₂O · 4CrO₃ · 3H₂O
ZnCrO₄ + K₂CrO₄
ZnCrO₄ + 7H²O


Puolittain läpikuultava ja värjäysvoima ovat heikkoja, mutta ei tummu kuten kromikeltainen. Sillä on kuitenkin heikompi peittovoima kuin kromikeltaisella. Valonkesto hyvä, mutta ei kestä vettä - eikä siksi sovellu akvarelli-, tempera- tai kalkkimaalaukseen. Erittäin myrkyllinen ja karsinogeeninen (toiset lähteet nimeävät sinkkikeltaisen ainoaksi myrkyttömäksi kromiväriksi - mikä ei pidä paikkaansa!). Ei ole normaaliväri.

Historia

Pigmentin keksi pariisilainen Nicolas Vauquelin vuonna 1809, mutta taiteilijaväriksi sitä valmistettiin ensimmäisen kerran 1847 (Murdock, Scotlanti).

Käyttö

Käytetään lähinnä öljyväreissä sekä mm. ruosteenestopohjamaaleissa. Käytetään myös sinkkivihreän ja viktoriavihreän valmistukseen.