-

värjäys: Aloe, Aloe

[Liliaceae]

englanti aloe

Aloe tulee arabinkielisestä kitkerää tarkoittavasta sanasta alloeh.

Aloe-kasveihin kuuluu erilaisia heinäkasveja ja puita. Se kasvaa lämpimissä maissa, kuten Intiassa, Egyptissä ja Välimeren maissa. Sitä on käytetty lääkekasvina kautta aikojen, sen mehu mm. edistää ruoansulatusta.

Jotkin aloe-kasvit sisältävät antrakinonin kaltaista väriainetta. Kun kuivattuja lehtiä keitetään ja mukaan sekoitetaan erilaisia suoloja, saadaan aikaiseksi värejä, joilla voidaan värjätä mm. villaa ja silkkiä. Aloesta saatavaa keltaista on käytetty nahan värjäämiseen. Silkkiä on värjätty purppuran- ja ruusunpunaiseksi ja vaaleanpunaiseksi.

Käsittelemätön aloe liukenee helposti lämpimään veteen ja siitä saadaan värjäämiseen keltaisen ja ruskean sävyjä; värit kuitenkin haalistuvat nopeasti. Suolakiinnitteellä villaa voi värjätä tummanruskeaksi, alunapuretuksella vaaleaksi punertavanruskeaksi.

Aloe barbadensis Lääkealoe

[englanti curacao aloe, barbados aloes, lily of the desert, plant of immortality, medicine plant, burn plant, first-aid plant, miracle plant, single bible · ruotsi barbados-aloe · kiina Lu hui · sanskriitti kumari]

Saadaan Aloe vera -kasvista. Karmiininpunainen (kasvista jauhettu puuteri + nitriitti)

Alunperin tuotettiin Barbadoksella, nykyään Alankomaiden saarilla Curacaolla ja Arubassa.

Aloe epaticum

[englanti hepatic aloes]

Alunperin kaakkoisesta Intiasta. Punaruskea tai maksanvärinen, jauhe on kellertävää. Käytettiin mm. keskiajalla.

Aloe perryi

Socotrine Aloe

Kasvin lehdistä valmistetaan rikasta violettia väriä. Violettia väriä voidaan käyttää värjäykseen ilman puretetta.

Aloe vera Lääkealoe

Käytetty myös miniatyyrimaalauksessa transparenttina pigmenttinä.

historia

Aloella on pitkä historia. Se tunnettiin mm. Egyptissä, Arabiassa ja Intiassa. Assyrialaiset käyttivät aloeta (Aloe vera) juomana. Kleopatra ja Nefertiti suojasivat aloella ihonsa auringolta.

Aloe on kautta aikain ollut tärkeä lääkekasvi. Aloeta on käytetty iho-ongelmiin, silmävaivoihin, kuumetauteihin ja vatsahaavoihin; se myös lieventää palovammoja. Ensimmäiset dokumentit aloen käytöstä lääkkeenä ovat peräisin mesopotamialaisilta (n. 1759 eaa.) (tosin joidenkin lähteiden mukaan Kiinassa aloeta käytettiin lääkkeenä 4 000 eaa). Kreikkalaiset tunsivat kasvin lääketarkoituksen viimeistään 300-luvulla eaa. Aleksanteri Suuri kantoi aloeta mukanaan sotaretkillään. Joissakin lähteissä on merkintöjä, että Aloeta olisi määrätty lääkkeeksi mm. Englannin kuninkaalle Alfred Suurelle (849-899). Lääkettä tuotiin Eurooppaan Aleksandriasta.

Joissakin vanhoissa kirjoituksissa aloella on viitattu täysin eri kasviin, mm. Aquilaria agallocha -kasviin.

Aloen uskotaan suojaavan pahoilta sairauksilta ja tuovan hyvää onnea.

muuta

Aloesta on valmistettu myös ruskeaa pigmenttiväriä.

Lähteitä / lukemista
Bonsdorff, W & Hintikka, S V & Katara, Pekka & Stigell, R V & Kauppi, Juho Tavarasanakirja. Kirja-osakeyhtiö Tieto, K. F. Puromiehen kirjapaino, Helsinki 1922
Gerarde, John The Herball or Generall Historie of Plantes. John Norton, Lontoo 1597.