-

värjäys: Betula Koivut

[Betula]

[englanti birch; birchtree (Gerarde 1597) · gaeli beith, beatha · saksa Birke; Birkenbaum; Berckenboom (Gerarde 1597) · ruotsi björk · ranska beouleau; bouleau (Gerarde 1597) · italia Betula (Gerarde 1597) · hollanti berk]

Koivun kuoresta saadaan harmaankeltaista ja -punaista. Suomessa kasvaa luonnonvaraisena kolme koivua: rauduskoivu (Betula pendula), hieskoivu (Betula pubescens) ja vaivaiskoivu (Betula nana). Lajit kasvavat koko maassa.

Koivun lehdistä saa erilaisia ruskeita, keltaisia, kullankeltaisia ja kirkkaanvihreitä värejä. Alunapuretuksella villasta tulee kirkkaankeltaista; raudalla tai kuparilla oliivinvihreää. Koivunlehtiä voi kerätä värjäyskäyttöön koko kesän. Kuivattaviksi tarkoitetut koivun lehdet kerätään juhannuksen aikaan (jolloin väri on parhaimmillaan) ja kuivataan pimeässä; liian aikaisin kerätyt koivunlehdet tummuvat.

Koivun kuoresta saatava harmaankeltainen väri mainitaan Alina Hellenin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905). Emäntälehden artikkelissa Värjääminen kotimaisilla kasviaineilla. (10, 1908) huomautetaan, että kuoresta on tuohi poistettava.

Lönnrotin Flora Fennican (1860) mukaan koivun lehdet voidaan käyttää joko tuoreina tai kuivattuina. Maaliväriä voidaan valmistaa keittämällä lehtiä alunan kanssa. Koivun kuoren sisäosaa käytettiin kalaverkkojen punaruskeiksi värjäämisessä - kalojen katsottiin karttavan vaaleita verkkoja.

Koivun käytöstä värjäysaineena on löydetty viitteitä mm. Skotlannista, Perthin alueen kaivauksilta, jossa on tutkittu 1100-luvulta peräisin olevaa värjärin työpajaa.


Betula alba

[englanti White Birch, Birch, Common Birch, Common Silver Birch, European White Birch, Lady-of-the-Woods, Silver Birch, Warty Birch, Weeping Birch · saksa Hängebirke, Besenbaum, Birke, Frühlingsbaum, Gemeine Birke, Gewöhnliche Birke, Hänge-Birke, Harzbirke, Hexenbirke, Maibaum, Maserbirke, Rauhbirke, Sandbirke, Spanbirke, Steinbirke, Trauerbirke, Warzenbirke, Weißbirke, Weissholz · ranska Bouleau blanc, Bech, Biole, Bois-à-balais, Boulard, Bouleau, Bouleau blanc d'Europe, Bouleau pendant, Bouleau pleureur, Bouleau verruqueux, Brel]

Pohjois-Amerikan intiaanit keittivät koivun sisäkuoren tuhkasta punaista väriainetta. Lehdistä saa keltaista ja ruskeaa.

Betula glandulosa

[englanti ground birch]

Käytetty värjäykseen ainakin Pohjois-Amerikassa.

Betula odorata

Mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina Alina Hellenin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905).

Betula lenta

[englanti black / cherry / mahogany / sweet birch, mountain mahogany]

Puusta saadaan ruskeaa ja mustaa. Käytetty värjäykseen ainakin Pohjois-Amerikassa.

Betula lutea

[englanti yellow birch]

Puusta saadaan ruskeaa ja mustaa. Käytetty värjäykseen ainakin Pohjois-Amerikassa.

Betula nana Vaivaiskoivu

Pieni- ja pyöreälehtinen koivu, kasvaa rämeillä.

Vaivaiskoivusta saatu keltainen on voimakkaampaa kuin esim. hies- tai rauduskoivusta saatu.

Betula papyrifera

[englanti white birch , paper birch]

Puusta saadaan vaaleaa punaista, ruskeaa ja mustaa. Käytetty värjäykseen ainakin Pohjois-Amerikassa.


Betula pubescens, Betula verrucosa Hieskoivu

[englanti (downy) birch · iiri beith · ruotsi glasbjörk]

Kasvaa varjoisissa ja kosteissa paikoissa.

Koivun kuorta on käytetty nahan parkituksessa satoja vuosia. Se luovuttaa nahkaan keltaruskean värin. Yleensä sitä käytetään yhdessä muiden parkkiaineiden kanssa. Lehdistä saadaan keltaista ja naavasta kellanruskeaa. Mm. Irlannissa hieskoivua on käytetty villan ruskeaksi värjäämiseen.

Betula pendula (pundula) Rauduskoivu, riippakoivu, vihdaskoivu, ahokoivu, hyötykoivu, norokoivu

[englanti silver birch]

Kasvaa kuivissa ja aurinkoisissa paikoissa. Sisältää mm. flavonoideja kuten myrisetiinigalaktosidia ja hyperosidia sekä parkkiaineita.

Koivun lehtiä käytetään mm. yrttiteesekoituksissa sekä lankojen värjäyksessä.

Mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina Alina Hellenin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905). Kirjan mukaan koivun kuoresta saadaan harmaankeltaista.

Betula verrucosa Rauduskoivu

Lehdistä saadaan keltaista ja naavasta kellanruskeaa. Kuoresta saadaan punaruskeaa.

historia

Koivu on useissa kansanperinteissä liitetty viattomuuteen; myös koivujen latinalaisen sukunimen uskotaan juontuvan heprean neitsyttä tarkoittavasta sanasta betula.

Pehmeää ja helposti muokattavaa puuainesta on käytetty erilaisiin puusepän töihin. Koivun tuohi on ollut suomalaisille tärkeä materiaali, josta on tehty niin astioita ja kontteja kuin jalkineitakin (tuohivirsut).

Koivua on käytetty myös lääkerohtona mm. edistämään munuaisten toimintaa ja lisäämään virtsan eritystä. Lehtiä on käytetty mm. helpottamaan happovaivoja. Lehdistä keitetyn teen on sanottu auttavan reumatismiin ja munuaiskiviin.

Puun mahlaa on myös käytetty juotavaksi sellaisenaan ja siitä on valmistettu myös olutta sekä viiniä sekä siirappia (kalliin sokerin korvikkeeksi).

Koivunlehtiä on käytetty hiusten hoitoon. Suomessa koivulla on suuri merkitys saunakulttuurin yhteydessä: koivuista on valmistettu saunavastoja.

Koivut ovat myös olleet koristepuina juhlissa, kuten häissä ja juhannuksena.

ohjeita

Alina Hellenin kirjan Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905) koivuohjeita lehdistä ovat mm. sammalenkeltainen (+aluna), ruskeanharmaa t. vaalea ruskeanharmaa t. vaaleanvihreänharmaa (+väriomena, rautavitrilli), sinivihreä t. vaaleaa keltavihreä (+aluna, indigo), sammaleenvihreä t. ruohonvihreä t. sinisenvihreä (+aluna, indigo, rautavitrilli), tummanvihreä (+aluna, indigo, kurkuma).

Koivunnaavaa käytetään mm. vaalean keltaruskean valmistukseen (+aluna), ja kuoria himmeän punaruskean saamiseksi (+aluna).

Lähteitä / lukemista
Gerarde, John The Herball or Generall Historie of Plantes. John Norton, Lontoo 1597.