-

värjäys: Carthamus tinctorius Väriohdake, saflori

[Asteraceae]

[englanti safflower, false saffron, bastard saffron, dyer's saffron, distaff thistle, dyer's thistle, carthame ; mocke saffron, saffron dorte (Gerarde 1597) · latina cnicus; crocus hortis, crocus saracenicus; cnecus urbana (Gerarde 1597) · ranska Carthame, Carthame des teinturiers, Carthame officinal, Carthame rouge, Chardon-bénit des Parisiens, Faux safran, Safran bâtard, Safran des teinturiers, muinaisranska safleur; safran sannage (Gerarde 1597) · italia zaffarano saracinesco, zarrarino salvatico (Gerarde 1597) · saksa Färber-Distel, Bauernsafran, Deutscher Safran, Distelsafran, Falscher Safran, Färberdistel, Färbesaflor, Papageisamen, Saflor, Wilder Safran; wilden saffran (Gerarde 1597) · ruotsi färgtistel · espanja azafran, alasor, semente de papagaios (Gerarde 1597) · arabia safra=keltainen; arabiankielen pigmenttisana qurtum on pohjana latinan Carthamus-sanalle · japani beni , benibana · tiibet gurgum ou khache shakama · alazor, e'sfer, habb et quirthim, huang lan, hung hua, hung lan hua, kasumba, kesumba, yao hua]

Saflori © Päivi Hutri
Väriohdakkeen terälehtiä. Kuva: Päivi Hutri

Kasvin kuivatut terälehdet: punainen (NR26), keltainen ( NY5)
Väriohdakkeen värjäysainetta on kutsuttu nimellä kartamiini eli espanjanpuna; sitä on kutsuttu myös safloripunaiseksi ja saflorikarmiiniksi.

Yksivuotinen, metrin korkuinen kasvi. Kasvaa luonnostaan Välimeren alueella, Egyptissä, Etu-Aasiassa ja Itä-Intiassa, mutta viljellään myös mm. Etelä-Amerikassa ja Meksikossa sekä Euroopassa (mm. Saksa, Espanja, Italia ja Unkari). Suurimmat vientimaat ovat tällä hetkellä Kiina, Intia ja Pakistan.

Kasvi tuoksuu sahramille (sitä on myös nimitetty 'köyhän miehen sahramiksi') ja lisäksi siitä joskus käytetään englanninkielellä sahramia merkitsevää nimitystä saffron; sekaannukset kasvien värillä ovat yleisiä.

Kukista saadaan keltaista, vaaleanpunaista ja oranssia. Perinteisessä intialaisessa metodissa keltainen väri erotetaan kuivatuista saflorikukinnoista pesemällä kukintoja useita päiviä happamassa vedessä. Pestyt kukinnot kuivataan (ja ehkä muovataan 'kakuiksi').

Toisin kuin useimmilla kasviväreillä, puuvilla ja pellava värjäytyvät hyvin väriohdakkeella; villaan veteenliukenematon punainen väri ei tartu lainkaan (vesiliukoinen keltainen väri terälehtien pinnassa saattaa tarttua). Alunapuretteella saadaan keltaisia ja ruskeankeltaisia värejä, muilla puretteilla ruosteen ja kullan värejä. Saflorilla on värjätty myös nahkaa.

Saflorin punaista lakkaväriä on käytetty taiteilijavärinä (rouge vgtal). Myyntiniminä on ollut mm. espanjanpunainen (Spanish red) sekä portugalinpunainen (Portugese red). Posliinivärinä tunnettu mm. ranskankielisillä nimillä rouge en assiettes sekä rouge en feuilles. Värisafloria on käytetty myös ehostukseen ja kosmetiikkaan. Väriä käytetään myös elintarviketeollisuudessa (mm. väriaine joissakin likööreissä), vaikka sitä ei olekaan 'virallisesti hyväksytty'. Saflorin siemenistä saa öljyä, jota käytetään kynsilakan ja saippuoiden valmistuksessa.

historia

Väriohdaketta on käytetty jo muinaisista ajoista Intiassa ja Keski-Aasiassa; egyptiläisiltä muumioilta on löydetty väriohdakkeella keltaiseksi värjättyjä siteitä ja myös väriohdakkeen punaisella värjättiin Egyptissä villaa ja puuvillaa jo 4000 vuotta sitten.

Saflorin uskotaan olevan kotoisin Egyptistä. Erityisen tärkeällä sijalla sahramiöljy ja -pigmentti ovat olleet eteläisessä Aasiassa, Silkkitien varrella (Iranissa, Afghanistanissa ja Intiassa). Merkkejä sahramin käytöstä väriaineena on löydetty jo varhaisimmista alueella valmistetuista matoista.

Vanhassa juutalaisessa kirjallisuudessa väriohdakkeeseen viitataan sanalla kozah, Talmud tuntee kasvin myös nimillä morika, kurtemei ja dardara.

Arabialaisten kauppiaiden mukana saflori kulkeutui myös Intiaan, jossa sillä alettiin mm. korvata sahramia. Silkkitietä pitkin saflori kulkeutui Kiinaan (n. 200-300-luvulla), jossa arvostettua väriä käytettiin kirkkaiden silkkiasusteiden värjäämiseen; ja sieltä edelleen Japaniin 600-vuosisadalla. Japanilaisessa kosmetiikassa käytetty beni on valmistettu sekoittamalla väriohdakkeeseen kalkkia.

Väriohdake on saattanut olla myös irlantilaisen ja skotlantilaisen keltaiseksi värjätyn paidan (saffron shirt) väriaine (Lisää). Kreetan ja eteläisen Kreikan vanhoista palatseista on löytynyt laattoja, joissa väriohdakkeen punaiseen väriin on viitattu sanalla eruthos.

Väriohdakkeesta on talkkiin sekoittamalla saatu punaista rougea. Sitä on käytetty mm. silkin värjäämiseen.

Safloria pidettiin yleishyödyllisenä kasvina, mutta Japanissa etenkin sen värjäysominaisuuksia kunnioitettiin. Japanissa väriohdakkeesta saatu kirkas vaaleanpunainen (joidenkin lähteiden mukaan tummanpunainen) kurenai -väri kiellettiin tavalliselta kansalta; vain keisarinnan suosiossa olevat yläluokan naiset saivat käyttää sitä. Se oli aikanaan arvokkaampaa kuin kulta. Monikerroksisia saflorilla värjättyjä silkkiasuja pidettiin myös niiden terapeuttisten vaikutusten vuoksi. Saflorilla värjättyjen alusasujen uskottiin pitävän ihon lämpimänä. Väriohdakkeen punaista (beni) käytettiin sekä värjäykseen että grafiikkaan. Edo-ajan lopulla väriohdake oli suosittu sekä värjäys- että ehostusaineena (Kyo Beni, 'kiotonpunainen'). Saflorin siemeöljystä valmistettiin huulipunaa, jota käytetiin hääseremonioissa (edelleen joissakin tärkeissä seremonioissa). Tohokun alueella saflorista valmistettiin esim. Osaen Benibana Tsumugi -väriä, johon saflorin lisäksi käytettiin indigoa (ai, Indigofera), saksanpähkinää (Juglans regia) ja Miscanthus tinctorius -kasvia (kariyasu).

Väriohdake yleistyi eurooppalaisissa puutarhoissa 1500-luvulla. 1700-luvulla portugalilaiset alkoivat käyttää safloria sahramin sijasta niin ruoanlaitossa kuin liköörien värjäyksessäkin.

Englannin kielessä käytetty termi 'red tape', juontaa juurensa siitä, että saflorilla värjäyttyjä vaaleanpunaisia nauhoja käytettiin dokumenttien sitomiseen.

ohjeita

Kasvin terälehdet kuivatetaan sellaisinaan tai muokataan ensin pieniksi kakuiksi.

Punaista:
Punainen väri saadaan esiin liottamalla terälehtiä kylmässä vedessä. Tällöin keltainen väri irtoaa ensin. Kylmässä vedessä voidaan silkkiä ja puuvillaa värjätä kirsikanpunaisesta vaaleanpunaiseen, mutta lämmin vesi tuhoaa punaisen värin. Punainen myös haalistuu nopeasti. Liottamatta väriohdakkeesta saadaan esiin keltaisia värisävyjä.

Keltaista:
Liota kukkia yön yli vedessä. Pureta tekstiili tinalla (5% painosta; liuota veteen, kuumenna kiehuvaksi - keitä puoli tuntia; huuhtele hyvin). Kuumenna väriliuos ja lisää siihen kostea, puretettu tekstiili. Nosta lämpätila hitaasti noin 80°C asteeseen ja anna tekstiilin värjäytyä vielä puoli tuntia.

japanilainen kurenai - vaaleanpunainen
Ennen värjäystä huuhtele terälehdet kunnes vesi on kirkasta; jos haluat punaista, keltaisen huuhteluveden voi kaataa pois. Väriohdakkeesta irtoaa paljon keltaista väriä; jos haluat värjätä keltaisella, säästä huuhteluvesi, kiehauta se ja jätä silkki hiljalleen kiehumaan 1 - 2 tunniksi. Kahden tunnin kuluttua silkki muuttuu sinapin väriseksi. Väri ei välttämättä tartu pellavaan tai puuvillaan.

Huuhdeltuasi terälehdet kääri ne puuvillaliinaan, laita liina värjäysastiaan ja peitä kylmällä vedellä. Lisää soodaa, kunnes värjäysliemi on pH11, anna olla tunnin. Sitten lisää etikkaa, kunnes pH6. Väri muuttuu ruskehtavasta pinkiksi. Lisää värjättävätt kankaat ja anna liota yön yli. Seuraavana aamuna värin pitäisi olla valmista. Värin pitäisi olla kirkkaan vaaleanpunaista.

Saflori värjää puuvillaan kirkkaan vaaleanpunaiseksi, jos sitä kuitetaan kylmässä natriumkarbonaattia sisältävässä väriaineliuoksessa, jota asteittain muutetaan sitruunahapon avulla happoisemmaksi. [Kai]

---

Väriohdakkeen kukkia on käytetty myös ruokana.

Lähteitä / lukemista
Gerarde, John The Herball or Generall Historie of Plantes. John Norton, Lontoo 1597.
Ure, Andrew A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines; containing A Clear Exposition of Their Principles and Practice. 1847, Appleton & company, New York.