-

värjäys: Dermocybe

Kaikkien veriseitikkien helttoihin on varastoitunut keltaisia ja punaisia väriainejyväsiä. Väriaineita ovat mm. endokrosiini, dermosybiini, dermorubiini ja dermoluteiini. Veriseitikeistä saadaan sama väri myös kuivattuna. Usein väri on paljon voimakkaampi, kun sieni on jäätynyt tai mädäntynyt. Monet seitikit ovat myrkyllisiä, joten kannattaa värjätä ulkotiloissa. Katso myös: veriseitikit (Cortinarius).

Dermocybe cinnabarina Heloseitikki

Eteläinen laji. Sisältää fallasinolia, sinnarubiinia ja sinnaluteiinia - väriaineita, joita ei ole muissa veriseitikeissä. Purettamatta sekä aluna- ja tinapuretuksella saadaan punaoranssia, kuparilla punaruskeaa ja raudalla ruskeanoranssia.

Dermocybe cinnamomea Kaneliseitikki (Cortinarius cinnamomeus ?)

Kasvaa havumetsissä sammaleen seassa. Ilman puretusainetta saadaan ruskeanoranssia, alunalla oranssia, tinalla punaoranssia, kuparilla punaruskeaa ja raudalla ruskeaa.

Dermocybe cinnamomeobadia Sahramiseitikki

Kasvaa valoisissa havu- ja sekametsissä. Purettamatta ja tinapuretuksella saadaan oranssia, alunalla punaoranssia, kuparilla ja raudalla ruskeaa tai ruskeanpunertavaa.

Dermocybe cinnamomeolutea Keltahelttaseitikki

Yleinen Suomessa, kasvaa havumetsissä ja soilla. Sisältää vain keltaisia väriaineita (dermoluteiini, difyskioni,flavomanniinimetyylieetteri). Purettamatta ja tina- ja alunapuretuksella saadaan beigeä, kuparilla harmaankeltaista ja raudalla ruskeaa.

Dermocybe croceifolia Keltahelttaseitikki (Cortinarius croceus ?)

Suomessa melko harvinainen sieni. Kasvaa metsässä lyhyessä ruohikossa ja poluilla. Ilman puretusainetta saadaan oranssia, alunalla kullanväristä, tinalla keltaorassia, kuparilla ja raudalla ruskeanoranssia.

Dermocybe malicoria Tulihelttaseitikki

Suomessa harvinainen. Kasvaa kanervikoissa, kosteissa paikoissa metsissä. Purettamatta ja tinapuretuksella saadaan keltaoranssia, alunalla punaista, kuparilla punaruskeaa ja raudalla harmaanruskeaa. Myös roosaa. Käytetty värjäykseen mm. Skotlannissa.

Dermocybe phoenicea Hurmeseitikki

Kasvaa Suomessa harvoissa mäntymetsissä sianpuolukoiden joukossa ja poluilla. Melko yleinen. Purettamatta saadaan oranssia, aluna- ja tinapuretuksella punaista, kuparilla punaruskeaa ja raudalla ruskeaa. Myös lohenväristä.

Dermocybe sanguinea Veriseitikki (Cortinarius sanguineus)

Kokonaan tummanpunainen, pieni ja hento sieni (lakin läpimitta korkeintaan 3 cm), ei ole myrkyllinen. Suomessa melko yleinen; sammaleen joukossa kuusimetsässä. Ilman pureusainetta oranssia, ruosteenpunaista, jäätyneestä tai mätääntyneestä sienestä punaviolettia. Alunalla punaista ja punaoranssia, jäätyneestä tai mätääntyneestä tummanpunaista. Tinalla kirkkaanpunaista, jäätyneestä tai mätääntyneestä viininpunaista. Kuparilla sekä tuoreesta että jäätyneestä tai mätääntyneestä sienestä kanelinruskeaa, syvää punaruskeaa. Raudalla violettia ja ruskeaa, violetinmustaa, jäätyneestä tai mätääntyneestä mustaa. Käytetty mm. Skotlannissa.

Dermocybe semisanguinea Verihelttaseitikki

[ruotsi rödskivig spindling]

Suomessa yleinen sieni mäntymetsissä, poronjäkälän, mustikan ja puolukan joukossa; se on selvästi veriseitikkiä suurempi. Ei ole myrkyllinen. Verihelttaseitikin heltat ovat verenpunaiset, mutta lakki on nuorena oliivinvihertävä ja vanhempana ruskea; jalka on keltainen. Ilman puretusainetta saadaan oranssinruskeaa, punaista, alunapuretuksella oranssinpunaista ja punaista, kromilla kanelinruskeaa, kuparilla oranssinkeltaista, lohenväristä, punaruskeaa, raudalla harmaanruskeaa, purppuranmustaa. Joissakin ohjeissa neuvotaan erottelemaan jalka ja lakki ja käyttämään ne erikseen. Käytetty mm. Skotlannissa.

Dermocybe uliginosa Viitaseitikki

Ei kovin yleinen Suomessa. Kasvaa pajukoissa. Purettamatta ja alunapuretuksella saadaan roosaa, kuparilla ja raudalla tummaa roosaa ja tinalla vaaleanoranssia.