-

värjäys: Filipendula ulmaria Mesiangervo

(ennen Spirea ulmata)

[Rosaceae]

[englanti meadowsweet, bridewort, queen of the meadow · gaeli lus-chneas-chuchullainn; airgead luachra · ranska reines-des-prs · saksa Mädesss, Spierstaude · ruotsi älgört]

Voimakastuoksuinen noin metrin korkuinen kasvi, joka on yleinen kosteilla rannoilla ja niityillä koko Suomessa.

Koko kasvia voi käyttää värjäämiseen, mutta sen värin sävy ja laatu on hyvin riippuvainen käytetystä puretusaineesta. Kukinnosta saadaan alunapuretuksella vihertävän keltaista väriä, lehdistä ja varresta myös harmaanvihreää.

Juurista saa ennen kukkimista ammoniakkia (=aiemmin virtsaa) ja rautaa lisäämällä punertavan ruskeaa. Jos keväällä kerätyillä juurilla värjätään ja jälkipuretusaineena käytetään suolaheinää (Rumes) voidaan saada sinertävää väriä.

Syksyllä kerätyistä ja murskatuista juurista saa kuparipuretuksella mustaa, mutta kuparia pitää olla paljon ja juurien pitää antaa liota hyvin. Joidenkin lähteiden mukaan väri tulee myös ilman puretusainetta, mutta pitkällä keittoajalla. Väri vahvistuu, jos juuria säilyttää talven yli. Joissakin lähteissä on mainittu, että mustaa saa myös raudan avulla, ja ainakin rautakattila tummentaa väriä.(Myös kukista on kerrottu saatavan mustaa runsaalla rautapuretuksella, mutta silloin on todennäköisempää, että musta väri tulee ennemminkin raudasta kuin itse kasvista).

Quarterly Journal of Agriculture -julkaisussa vuodelta 1831 kertoo mesiangervosta (tekstissä latinankielisenä nimenä Spiraæ ulmaria) saatavan mustaa varsista, jotka katkotaan sirpillä heinä- tai elokuussa. Se neuvoo toimimaan väriliemen kanssa samoin kuin kanervan kanssa (= liotetaan ja keitetään muutamia tunteja) ja mainitsee, että alunalla esipuretettuun kankaaseen tulee samea ruskeanmusta väri. Julkaisussa The Everyday Book of Natural History vuodelta 1866 mainitaan, että varresta saatavasta mehusta saadaan kuparin kanssa mustaa väriainetta.

Juuria on käytetty parkitsemiseen: The Domestic Encyclopedia -tietosanakirjan (1821) mukaan juuret ovat niin happamat ("purevat"), että vasikan nahka parkittuu yhdessä yössä. Samassa julkaisussa mainitaan, että Olaffenin mukaan islantilaiset keittävät koko kasvista uutetta, jolla värjäävät kestävää mustaa väriä.

historia

Muinaiset keltit käyttivät värjäämiseen. Druidien pyhä kasvi.

Useissa lähteissä kerrotaan, että etenkin muinaiset keltit osasivat valmistaa lehdistä sinisiä sävyjä, mutta ohjeita värin tekemiseen ei juurikaan ole. Lehdistä ja varresta saa suhteellisen helposti harmaanvihreää - on hyvin mahdollista, että se, mitä on myöhemmin tulkittu ja käännetty siniseksi, on alunperin tarkoittanut nimenomaan harmaanvihreää. Raja harmaan ja sinisen välillä on ollut monilla kielialueilla häilyvä ja siniseen tai vihreään päin kallellaan oleva "värillinen" harmaa on nimitetty siniseksi. Missään tapauksessa kasvista ei saa niin voimakasta ja värikylläistä sinistä kuin esimerkiksi värimorsingosta saa.

Englanninkielisen nimen queen of the meadow sanotaan tulleen siitä, että kasvia pidettiin kuningatar Elisabet I:n mielikasvina. Mutta niitynkuningatar voi yhtä hyvin viitata kasvin näyttävyyteen.

Jotkin Pohjois-Amerikan intiaanikansat tunsivat mesiangervon juurista saatavan mustan värin.

Lähteitä / lukemista
Cundall, John The Everyday Book of Natural History - Comprising a Note for Every Day on the Flowers, Insects, Birds, Animals, Etc. Most Commonly Observed on Rambles Into the Country Throughout the Year Frederick Warne & Company, Lontoo 1866
Gerarde, John The Herball or Generall Historie of Plantes. John Norton, Lontoo 1597.
Quarterly Journal of Agriculture, Vol. II, Nov 1929 - Feb 1831, William Blackwood, Edinburgh; and T. Cadel, Strand, London. 1831.
Willich, Anthony & Cooper, Thomas The Domestic Encyclopedia: Or, A Dictionary of Facts and Useful Knowledge, Chiefly Applicable to Rural and Domestic Economy : with an Appendix, Containing Additions in Domestic Medicine, and the Veterinary and Culinary Arts : the Whole Illustrated with Numerous Engravings and Cuts Abraham Small, Philadelphia 1821