-

värjäys: Haematoxylon Sinipuu

[Fabaceae]

[englanti logwood]

Kutsutaan joskus myös nimellä brazilwood -- > vrt. bresilja ( Caesalpinia); näin esimerkiksi Alina Hellenin oppaan 'Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla' uusintapainoksessa (1919): bresilja=sinilastu

Haematoxylin brasiletto

[englanti mexican logwood · espanja palo de tinta, palo de brazil · tzotzil (mayat) tzoj te' · (azteekit) quamochitl, huitzeuahuitl, uitzquauitl]

Sisältää punaista väriä tuottavaa brasiliinia (vrt. Caesalpinia) (NR24) . Se on bresiljapuista tärkein.

Luonnonvarainen Keski- ja Etelä-Amerikassa, etenkin Nigaraquassa.

Keitetyistä sydänpuun paloista tulee purppuranpunaista nestettä. Kasvilla on värjätty tekstiilejä, kuten villaa ja puuvillaa, mutta sitä on käytetty myös hygieniatuotteiden vaaleanpunaisena väriaineena mm. hammastahnoissa.


Haematoxylon campechianum (campechisnum) Kampetsepuu, sinipuu, sinilastu, priksilja, prisilja

[englanti logwood, peachwood, bloodwood, campeachy wood, campeche, blackwood · ruotsi kampeschträd · saksa Blauholz · ranska bois bleu, bois de campechey de sang, bois de campechey d'Inde · unkari plavo drvo · Hematoxylon campechianum, Caesalpina campechiana · vanhoja nimityksiä kampessipuu]

Haematoxylum tarkoittaa 'veripuuta' ja viittaa puun tummanpunaiseen sydänpuuhun. Campechianum viittaa Jukatanin alueella sijaitsevaan Campechen kaupunkiin - alueelta saatiin paljon sinipuuta. Luonnonvarainen Keski-Amerikassa ja länsi-Intiassa, viljellään mm. Meksikossa ja Länsi-Intian saaristossa. Parhaimmat lajikkeet viljellään Jamaikalla. Kasvaa noin 10-15 metriä korkeaksi. Puunrungosta erotetaan ensin kuori ja puun päälimmäiset kerrokset. Sydänpuusta tehdään lastuja, jotka laitetaan kuumaan veteen; kuumana uutevesi on oranssia, jäähtyneenä keltaista.

Tummanpunaisessa sydänpuussa on villan ja silkin värjäyksessä käytettävää hematoksyliiniä (NBk1), mutta myös muuta sinipuuväriä (NBk3). Hematoksyliini on puhtaana väritöntä, mutta muuttuu ilmalle altistusttuaan tummanpunaiseksi. Eri puretusaineiden avulla saadaan aikaan useita eri värejä (violetti, musta, sininen, harmaa, purppura jne.) Kromihappoisen kalin avulla saadaan mustaa, alunan kanssa violetinsinistä. Joidenkin lähteiden mukaan värinkesto on kuitenkin huonohko.

historia

Azteekit tiesivät sinipuun värjäysominaisuudet ja kutsuivat sitä nimellä quamochitl. Myös mayat tunsivat sinipuun ja meksikonsinipuun. 1500-luvulla espanjalaiset valloittajat tutustuivat puun (Haematoxylon campechianum) käyttöön Meksikossa ja toivat sen Eurooppaan 1500-luvun puolessa välissä. Espanjalaisten mainitaan tuoneen puun Eurooppaan jo niinkuin aikaisin kuin 1502, mutta esimerkiksi Englannissa sitä alettiin käyttää vasta vuosisadan puolevälin jälkeen. Englannissa parlamentti kielsi sinipuun käytön 1581, koska sen väriä ei pidetty pysyvänä. Kuningatar Elisabetin kerrotaan määränneen kaiken löytyneen sinipuun poltettavaksi. Jaakko I jatkoi sinipuukieltoa kieltämällä sen tuonnin vuonna 1620. Sinipuun käyttö laillistettiin jälleen 1673 (puretusaineiden käyttö kiinnitti värin hyvin).

Värjäysaineet olivat hinnassaan ja espanjalaiset laivat olivatkin usein merirosvojen kohteita arvokkaassa lastissaan. Englantilainen ekonomi Sir William Petty arveli, että 1600-luvulla yhden laivan lasti, noin 50 tonnia sinipuuta oli arvokkaampi kuin koko vuoden laivalastit muita kauppatavaroita.

Kampetsepuu oli yksi tärkeimpiä värjäysaineita 1800-luvulle saakka, jolloin synteettiset väriaineet korvasivat sen.

Sinipuu alkoi syrjäyttää Euroopassa viljellyn värimorsingon ja jopa indigon asemaa, joten esim. Englannissa sinipuun käyttö oli kiellettyä 1581-1661(1662?) - kiellon aikana puuta salakuljetettiin. 1700-luvulla myös britit löysivät Keski-Amerikasta soisen paikan (Moskiittolahti), jossa kasvoi runsaasti sinipuuta - myöhemmin alueesta tuli Britannian siirtomaa Brittiläinen Honduras ja vielä myöhemmin Belize. Siirtomaavallan alkuaikoina sinipuun leikkajilla oli tukalat oltavat: moskiitot, kuumuus ja taudit, kuten malaria, vaivasivat. Puunleikkaajille kuitenkin maksettiin hyvin. 1700- ja 1800-luvuilla Englantiin vietiin sinipuuta noin 13 000 tonnia vuodessa. Vuoden 1852 raportin mukaan sinipuuta vietiin Liverpooliin kuusi kertaa enemmän kuin indigoa; sitä tuotiin Meksikosta, Haitilta, Hondurasista ja USAsta. Puuta on kasvatettu Englannissa vuodesta 1730.

Sinipuun vuoksi käytiin useita taisteluja. Espanjalaiset ja brittiläiset ottivat yhteen Britannian valtaamalla Belizen alueella, jota espanjalaiset pitivät omanaan. 1800-luvulla Britannia kävi useita verisiä taisteluja mayojen kanssa, jotka eivät halunneet brittiläisiä omille alueilleen.

Meksikossa sinipuulla värjättiin silkkiä vielä 1960-luvulla, nykyään sen käyttö on vähentynyt. Nahkateollisuus on käyttänyt sinipuuta nahan parkitsemiseen ja värjäämiseen.

ohjeita

Alina Hellen: 'Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla' (1905): Sinilastu (prisilja), keltapuu ja wernpuffi owat, suljettuina harwaan liina- tai säkkikangaspussiin päiwää ennen wärjäystä pantawat liukenemaan kylmään weteen johonkin pienempään astiaan taikka myöskin samaan kattilaan, josta aiotaan wärjätä ja tulee kullakin wärillä olla oma pussinsa. Wärjäyspäiwänä keitetään väriaineet 2 tuntia pussissaan samassa wedessä, josta ne owat olleet liukenemassa ja johon lisätään niin paljon wettä kuin wärjäykseen tarvitaan (50 litr.; vuoden 1919 painoksessa 40 litr.) Sen jälkeen nostetaan pussi walumaan kattilan yli ja wesi on walmis wärjäykseen. ...Muutamat wärit, esim. musta, wihreä ja sininen waatiwat, kun wäriin sisältyy sinilastu, että langat kuiwataan wärjäyksen jälkeen ennenkuin ne huuhdotaan.

Kirjan sinilastuohjeita ovat mm.: mustanvihreä (+kromihappoinen kali, valk. viinikivi, suomyrtti tai suomyrtin sijaan kanerat), (tumma) harmaanvihreä (+kromihappoinen kali, valk. viinikivi, kanervat), harmaanvihreä (+kromihappoinen kali, valk. viinikivi, keltapuu), tummansininen (+keltoja eli liekoja), musta (+suolaruohot, lipeä; t. +kromihappoinen kali), siniharmaanmustaa (+aluna, nokkoset), harmaanruskea (+salmiakki, potaska), ruskea (+nokkoset)

---

Sinipuilla on ollut jonkin verran lääkinnällistä merkitystä, mm. intiaanit käyttivät kasvia joihinkin bakteeritulehduksiin.

Lähteitä / lukemista
Finlay, Victoria Colour. Travels Through The Paintbox. Sceptre; Hodder and Stoughton, Lontoo 2002
Hammeke, Erin Logwood Dye on Paper. [26II06 | ischool.utexas.edu]
Miller, Philip Gardeners Dictionary. 8. painos, Lontoo 1768