Värjäys: Maclura

[Moraceae]

(NY8, NY11, CI 75660 moriini osage orange, morin)

Maclura brasiliensis

Puu kasvaa Brasiliassa, Nicaraguassa, Perussa, Venezuelassa ja Hondurasissa.

Sydänpuusta saadaan keltaista väriainetta.

Maclura cochinchinensis

[englanti Cockspur Thorn · indonesia kayu kuning · malesia kederang · filippiinit kokom pusa]

Puu kasvaa Intiassa ja kaakkois-Aasiassa.

Puun sydänpuusta saadaan keltaista väriainetta, jota käytetään mm. batiikissa.

Maclura pomifera Värimulperi

Maclura aurantiaca, Toxylon pomiferum
[englanti osage orange, bodark, bodock, bowwood, hedge apple, hedge row, mock orange, monkey ball, monkey brains, yellow-wood · ranska bois d'arc · ruotsi Citrusmullbär, osagetörne]

Sisältää mm. moriinia (NY8, NY11)

Pensasmainen puu kasvaa luonnollisena Yhdysvaltojen keski- ja eteläosissa. Home dyeing with natural dyes -kirjassa (1935) mainitaan, että puuta kasvaa runsaasti Yhdysvaltain lounaisosasissa ja että alueen intiaanikansat käyttivät sitä värjäykseen. Ranskalaiset uudisasukkaat nimesivät puun bois d'arc eli "jousipuu", kun näkivät intiaanien valmistavan siitä jousia.

Osage orange -väri on puun murskattua sydänpuuta. Sen sisältämä väriaine on samantyyppistä kuin fustiikin. Väri voi olla myynnissä puun palasina, lastuina, jauheena tai valmiina väriekstraktina. Lastuina värjätessä väriainetta pitää olla 15-30% WOF. Värimulperista saa keltaisia, oransseja, ruskeita ja oliivinvihreitä sävyjä riippuen värilastujen määrästä, puretusaineesta ja veden pH-arvosta. Puuaineksella voi värjätä myös kasvikuituja.

Home dyeing with natural dyes -kirjan mukaan villaan saatavalla kullan värillä on kohtalainen valonkesto ja hyvä pesunkesto, ja hieman eri tavalla aikaansaatu keltaisenrusehtava on kestävä väri. Puuvillan voi kirjan mukaan värjätä vaalean kellertävänruskeaksi, jolla on hyvä valonkesto. Kaikissa näissä ohjeissa puretusaineena on kromi. Värjäämiseen ei kuitenkaan tarvitse raskasmetalleja. Värimulperissa on tanniinia, joten värjääminen ilman puretustakin onnistuu: väreinä on maanläheisiä rusehtavan oransseja sävyjä. Alunapuretus kirkastaa sävyjä ja sillä saa silkkiin ja villaan hyvinkin voimakkaita oranssinkeltaisia sävyjä. Rautapuretuksella värisävyt muuttuvat oliivinvihreäksi.

Artikkelissa Metsän kysyntä Yhdysvalloissa laajenee (Pelto ja koti 11, 1917) käsitellään ensimmäisen maailmansodan vaikutuksia metsätalouteen. Siinä mainitaan mm. värien puute, koska värien tuonti on Saksasta sodan takia kokonaan lakannut: Tarve tuo mukanaan aina uusia keksintöjä. Niinpä esim. nykyään hienoimmat naiset käyttävät osage appelsiinipuusta valmistetulla värillä värjättyjä villavaatteita, tullen siitä erittäin hyvää keltaista ja viheriää väriä, jonka arvo on vasta viime aikoina tultu tuntemaan.

Maclura tinctoria Keltapuu, fustiikki

[Chlorophora tinctoria, Morus tinctoria
englanti old fustic, dyer's mulberry, yellow wood, borassa, Cuba fustic, moral, mulberry, yellow brazilwood; old fustice · saksa Gelbholz, Fustik · ranska fustik, bois jaune · mora · insira, insira amarilla]

Fustiikiksi kutsutaan myös fisettipuuta (Cotinus coggygria) (=uusi fustiikki); vertaa myös mulperipuu (Morus tinctoria)

Sisältää mm. moriinia NY11 ja gallihappoa, CI 75660

Keltapuun puuaineksesta saadaan kullan, keltaisen ja ruskean sävyjä sekä oliivinvihreää. Fustiikkivärit haalistuvat hieman käytössä. Käytetään mm. khakivärjäykseen ja puutöihin.

Keltapuu kasvaa lähinnä trooppisessa Etelä-Amerikassa. Usein sen kerrotaan kasvavan luonnonvaraisena myös Aasiassa, mutta silloin keltapuu on todennäköisesti sekoittunut peruukkipensaaseen (Cotinus coggygria (Rhus cotinus)), joka on tunnetaan nimellä young fustic eli uusi fustiikki. Sekaannuksia on lähdekirjallisuudessakin paljon. The Penny Cyclopædia (1835) mainitsee, että fustiikki on todennäköisesti saanut nimensä ranskalaisten keltaisesta väripuusta käyttämästä sanasta fustet, joka viittaa samankaltaiseen peruukkipensaan väriaineeseen. Kirjassa huomautetaan, että kyse ei ole edes samansukuisista puista. Erottaakseen värinlähteet, fisettipuuta alettiin kutsua nuoreksi fustiikiksi (young fustic) ja keltapuuta vanhaksi fustiikiksi (old fustic).

Eurooppaan fustiikkipuu saapui Espanjan kautta 1500-luvun alussa.

Reesin Cyclopædiassa (1819) mainitaan, että villaan saa fustiikista hyvin pysyvän oranssinkeltaisen värin; kirjan mukaan väriliemen pitää olla lämmin, mutta ei kiehuva.

Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905) puuta kutsutaan nimellä "keltapuu": Kubasta tuotua pidetään parhaana. Vuoden 1919 laajennettu uusintapainos mainitsee myös, että kaupoista väriä saa kemiallisesti valmistettuna nimellä "keltapuuneste".

Home dyeing with natural dyes -kirjassa (1935) mainitaan, että fustiikki on ollut kaupan joko puulastuina tai valmiina uutteena. Kirjan mukaan villaan sillä saadaan kromipuretuksella kullanväri ja tumma keltarusehtava sekä puuvillaan vaalean keltaruskea. Kirjassa myös huomautetaan, että kromipuretuksella värjätyt värit ovat kestäviä, ja aluna- ja tinapuretuksella värjätyt kirkkaampia, mutta huonoja värinkestoltaan.

Fustiikkia voi tilata monista taiteilijatarvikkeita myyvistä liikkeistä paloina tai jauhettuna. Villan värjäykseen käytettäessä keltainen väri saadaan esiin keittämällä puuainesta. Punaisen keltaisesta väristä tulee ohentamalla oranssinkeltaista. Alunapuretuksella saadaan sävyjä kullankeltaisesta ruskeaan ja rautapuretuksella tummia ja melkein mustia oliivinsävyjä.