-

värjäys: Parmelia (Parmenia) Lehtijäkälät

[Parmelia]

englanti lichen

Sukuun kuuluu noin 600 lajia, joista osasta saadaan orselji-väriä, osasta muita värejä.

Parmelia acetabulum (Melanelia acetabulum)

Käytetty Euroopassa, mm. Pohjois-Irlannissa Harris tweedin valmistuksessa. Villaan oranssinruskea väri.

Parmelia borreri (Punctelia borreri)

Keltaista. Jäkälää ovat käyttäneet värjäykseen mm. Missourijoen lähellä asuvat intiaanit.

Parmelia caperata (Flavoparmelia caperata)

[englanti stone crottle, arcel]

Käytetty mm. Euroopassa. Veteen keitettynä luovuttaa puhtaan keltaisen värin; kasvista saadaan myös oranssia ja ruskeaa. Käytetty mm. Irlannissa villan keltaiseksi värjäämiseen.

Parmelia centrifuga (Arctoparmelia centrifuga) Keltakarve (kivijäkälä)

[ruotsi vinter-lav]

Käytetty mm. Euroopassa. Kasvaa myös Suomessa.

Jäkälästä saadaan villaan punaruskeaa.

Parmelia ceratophylla

[englanti dark crottle · gaeli crotal dubg]

Parmelia cirrhatum

Käytetty mm. Etelä-Amerikassa (Peru). Beigenkeltainen.

Parmelia conspersa (Xanthoparmelia conspersa)

Käytetty mm. Euroopassa. Antaa villalle punaruskean tai ruskean värin.

Parmelia disjuncta

[englanti black sunburst lichen]

Käytetty mm. Pohjois-Amerikassa.

Parmelia fraudens

Käytetty mm. Pohjois-Amerikassa.

Parmelia furfuroceae, fur furacer Peitejäkälä

Mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina Alina Hellenin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla laajennetussa painoksessa (1919): sisältää ruskeankeltaista väriä. Tätä jäkälää kasvaa kaatuineilla puilla metsässä.

Parmelia infumata

[englanti rock lichen]

Käytetty mm. Pohjois-Amerikassa.

Parmelia kamtschadalis

Käytetty mm. Intiassa. Vaalea roosa.

Parmelia molliuscula (Xanthoparmelia chlorochroa)

[englanti tumbleweed shield lichen, ground lichen]

Käytetty mm. Pohjois-Amerikassa ja nykyisen Meksikon alueella. Sävyjä keltaoranssista punaiseen (haalistumaton) sekä lämpimään ruskeaan. Jäkälä on keitetty tuoreena tai kuivattuna.

Navajot värjäsivät jäkälällä mm. villaa ja korimateriaalejaan sekä maalasivat nahkaa.

Parmelia olivacea (Melanelia olivacea)

Käytetty Euroopassa, mm. Englannissa. Villaan ruskea väri.

Parmelia omphalodes

[englanti crottle · ruotsi navel-lav]

Käytetty mm. Skandinaviassa, Irlannissa ja Skotlannissa. Jäkälästä on valmistettu punaruskeaa ja ruskeaa väriä, joka on ollut suosittua mm. Lappalaisten ja Skotlantilaisten keskuudessa; Skotlannissa (Ulko-Hebrideillä) sitä käytetään mm. Harris tweedin valmistuksessa.

Parmelia parientina


Harper's new monthly magazine 7 / 1857

[englanti (yellow) wall lichen · gaeli crotal buidh]

Jäkälästä saadaan ureakäyttämisellä lilaa, kromipuretettuihin villalankoihin purppuraa. Sisältää mm. krysofaanihappoa.

Harper's new monthly magazine -lehdessä 7 / 1857 kerrotaan, että (raaka käännös) "väriä käytetään lähinnä pohjoisen Euroopan köyhemmissä yhteiskuntaluokissa, värjäämään sukat ja yömyssyt oranssinruskeiksi tai iloiset lapset värjäävät sillä munia kirkkaansävyisiksi pääsiäisenä." Voi olla, että tässä puhutaan useammista Parmelia-suvun jäkälistä.

Parmelia perlata

Jäkälällä on värjätty violettia.

Parmelia physodes (psychodes, thysodes) (Hypogymnia physodes)

[englanti shield lichen · ruotsi björk-lav]

Käytetty Euroopassa, mm. Skandinaviassa ja Skotlannissa. Villaan ruskea väri.

Parmelia saxatilis Kalliokarve (kivijäkälä), seinäjäkälä, seinäsammal

[englanti crottle · saksa Flechten · ranska lichen · gaeli crotal · ruotsi sten-lav]

Muita suomenkielisiä nimiä mm. kivenkarve, kiventiera

Käytetty mm. Euroopassa; erityisesti sitä on käytetty Skotlannissa ja läntisessä Irlannissa (mm. Harris tweedin valmistuksessa) sekä Skandinaviassa. Mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina (seinäjäkälä) Alina Hellenin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905): Sisältää kaunista ruskeaa wäriä. Sitä woidaan kerätä koko kesän aikaan ja säilyttää kuiwattuna jonkun aikaa. Se irtautuu kiwistä helpoiten sateen jälkeen, mutta jos se sullotaan yhteen märkänä, murenee se helposti mullaksi eikä kelpaa käytäntöön. Padasta wärjättäessä siitä saa punasenruskean, kattilasta keltasenruskean wärin.

Väri on leukomuodossa (liukenee veteen, mutta kiinnittyy vasta ilman vaikutuksesta). Oransseja, keltaisia, punaruskeita värejä, ruosteenruskeaa. Jäkälät kerätään usein elokuussa, jolloin niistä saadaan eniten väriä.

Kahviruunia värjättiin kivenkarpeilla. Kivenkarpeita keitettiin ensin noin 3—4 tuntia yksinään, sitte pantiin langat liemeen ja keitettiin saman verran. Sitte nostettiin langat ylös, karistettiin ruvat pois ja pantiin kuivamaan.
[Vanhoja värjäystapoja, Kotitaide 6, 1902]

Parmelia stygia (Melanelia stygia) Isokarve

[ruotsi blåkulls-lav]

Käytetty Euroopassa, mm. Englannissa. Villaan ruskea väri.

Parmelia sulcata

Käytetty mm. Pohjois-Amerikassa.

historia

Parmelia -suvun jäkälillä on värjätty myös Etelä-Amerikassa (ketsuan kielellä rumichshma). Esimerkiksi Huancayossa Parmelia-jäkälillä värjättiin ruskeaa.

ohjeita

Alina Hellen: Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla -kirjassa (1905/1919) neuvotaan valmistamaan punaruskeaa asettamalla rautapataan kerroksittain 5 kg seinäsammalta ja märkiä lankoja, ylimmäiseksi paksu kerros sammalia. Sen jälkeen pata täytetään kylmällä vedellä ja annetaan seisoa puoli vuorokautta, jonka jälkeen padan annetaan hitaasti lämmetä tulella kiehumispisteeseen saakka. Seosta kiehutetaan kuusi tuntia ja sekoitetaan pohjasta, jotta jäkälät eivät syty palamaan. Langat jäähdytetään padassa, jonka jälkeen huuhdotaan ja kuivataan. Tummanruskeaa saadaan käyttämällä seinäsammalta 10 kg, ruosteenruskeaan lisäksi 160 gr alunaa ja 60 gr punaista viinikiveä.

---

Joitakin lajeja on eri puolilla maailmaa käytetty eri tarkoituksiin, kuten lääkkeenä, tupakkana sekä hiusten pesuun. Joitakin jäkäliä on myös valmistettu ruoaksi.

Lähteitä / lukemista
Clark, N.R Glossary of Textile Terminology. In The Estuqui?a Textile Tradition. Unpublished Ph.D. Dissertation, Washington University 1993 [The Natural History Museum of Los Angeles County Foundation | nhm.org | 30XII05]
Hellen, Alina Neuvoja kotivärjäykseen kasviaineilla (Suomen käsityön ystävien toimesta). Neljäs lisätty painos, KVS:n käsiteollisuuskirjasto N.o 13, Raittiuskansan kirjapaino, Helsinki 1919