-

värjäys: Roccella jäkälä

[Lichen Roccella]


Harper's new monthly magazine 7 / 1857

Punainen, sininen, violetti

Kasvaa lämpimillä alueilla merenrantakivikoissa sekä vuoristoissa.

Roccella tinctoriasta ja joistakin muista jäkälälajeista saadaan eri tavalla valmistamalla laadukkaita väriaineita orseljia (englanti archil, orchil, orseille, cudbear; purppuraiset sävyt punaisesta violettiin) ja lakmusta (englanti litmus; sininen (punainen, violetti). Jäkälät eivät yleensä tarvitse puretteita ja saatu väri on kestävää ja laadukasta.

Jäkälät on kerätty yleensä heinä- tai elokuussa ja kuivattu auringossa. Orseljivärit saadaan jäkälästä liottamalla sitä ammoniakissa muutamia viikkoja - aiemmin käytettiin mm. virtsaa. Muut värit saadaan esiin keittämällä jäkälää hiljakseen muutamia tunteja. Jäkälästä riippuen esiin saadaan erilaisia värejä ja veden emäksisyyttä voi vaihdella esim. etikalla. Mitä pidempi värjäysaika on, sen kestävämpiä värit ovat.

Lakmusta saadaan myös muista jäkälälajeista (esim. Pertusaria)

[Lue lisää jäkälävärjäyksestä]

Roccella arnold

Lakmus, orselji

Roccella fuciformis

[englanti pondicherry, Angola weed]

Kasvaa Madagaskarilla ja Angolassa. Löytyy myös mm. Norjasta ja Välimeren saarilta. Käytetty värjäysaineena mm. Pohjois-Amerikassa.

Roccella fucoides

Lakmus, orselji

Roccella montagnei

Tuotiin 1950-luvulle saakka Englantiin lakmuksen tekoa varten mm. Madagaskarilta. Kasvaa myös Mosambiqissa.

Roccella phycopsis

Roccella pygmaea

Kasvaa Algeriassa

Roccella tinctoria lakmusjäkälä

[englanti litmus, cudbear, rock moss, orchella weed, turnsole, dyer's weed, archill, orchell · ranska touresol, laquebleu, orseille · italia orcella · lacca caerulea, lacca musica, persio · lacmus]

Tunnetuin Roccella -laji. Saadaan mm. Välimeren alueelta, Afrikasta, Etelä-Amerikasta, Intiasta ja Australiasta; löytyy jonkin verran myös Irlannin, Englannin, Skotlannin ja Ruotsin rannikolta. Linneaus toi oman Roccella-näytteensä Kiinasta. Parhaimman laadun on sanottu tulevan Kanariansaarilta. Käytetty värjäysaineena myös mm. Pohjois-Amerikassa. Euroopassa värillä on pitkä ja värikäs historia (kts. Historia).

Punaista väriainetta saadaan hauduttamalla jäkälää saviastioissa ja kuumentamalla astioita höyryssä. Sininen valmistetaan samalla tavalla peitetyssä puisessa astiassa.

Jäkälät jauhetaan karkeasti ja niitä seisotetaan viikkoja urean, kalkin ja potaskan tai soodan seoksessa ja sekoitetaan silloin tällöin. Käydessään seos muuttuu ensin punaiseksi, sitten siniseksi ja lopulta siitä muokataan violetteja kakkusia.

historia

Roccella -nimi saattaa juontua portugalin kielisestä sanasta roccha - kivi. Kyseessä on kivellä kasvava jäkälä.

Purppuraorseljivärit ovat olleet tärkeimpiä jäkälävärejä. Roccella tinctoria -jäkälä oli yleisessä käytössä antiikin aikaan, Kreikan saaristossa. Sen mainitsevat mm. Dioscoridis, Plinius ja Celsus. Papyrus Leydensis ja Papyrus Holmiensis viittaavat sen käyttöön värimorsinkovärjäyksen jälkeen, jolloin saadaan sinisävyinen violetti. Kreikkalainen filosofi Theophrastus (371-287 eaa) piti Roccella tinctorian punaista väriä paljon kauniinpana kuin purppuraa. Jotkut ovat jopa esittäneet, että roomalaisissa asusteissa vestes fucatae olisi käytetty jäkälää.

Jäkäläväri orseljin uusi suosio löytyi 1200- ja 1300-luvuilla, kun Firenzessä Oricellarin (myöh. Rucellain) suku "löysi" värin uudelleen ja valmistussalaisuutensa perusteella kykeni rakentamaan purppuraisen värin ympärille rikkauksia tuottavan monopolin. [Lue lisää värin historiasta orselji-sivulta.]

Punainen jäkäläväri lakmus tuotiin Saksaan ja Englantiin Norjasta 1300-luvulla.

1600-luvulla orseljivärien käyttömäärä nousi, kun ammoniakin käyttö värjäyksessä keksittiin. 1700-luvulla glasgowilainen kemisti Cuthbert Gordon julkaisi useita värireseptejä (englannin cudbear). 1900-luvulla jäkälävärit saivat väistyä synteettisten värien alta, mutta niitä kuitenkin käytettiin suhteellisen kauan esim. skotlantilaisten ja irlantilaisten tweed-kankaiden värjäyksessä.

Lakmuksella oli suuri merkitys keskiaikaisessa maalaustaiteessa. Joskus väriä käytettiin musteena, mutta pääasiassa sitä käytettiin värjäykseen. Lakmusta käytetään myös joissakin nykypäivän henna-hiusväreissä lisäosana.

Harper's new monthly magazine -lehdessä 7 / 1857 kerrotaan Lecanora, Roccella ja Variolaria -jäkälistä, että (raaka käännös) "maalarit käyttävät jäkäliä maalatakseen seinät siniseksi, kotirouvat "sinistävät" niillä pyykkinsä ja kemistit luottavat niihin tehdessään tieteellisiä kokeitaan."

---

Joitakin Roccella -jäkälälajikkeita on käytetty mm. hiuspuuterina (mm. Roccella fuciformis, englanti pondicherry). Muutamia lajikkeita on käytetty lääkkeenä (Roccella babingtonii - ulkoisesti lääkkeenä palovammoihin).

Lähteitä / lukemista
Kok, Annette A Short History of the Orchil Dyes. The Lichenologist (1966), 3:248-272 Cambridge University Press. British Lichen Society 1966
Woodward, Carol H Vernacular Names for Roccella. An Etymological Note. Bulletin of the Torrey Botanical Club, Vol. 76, No. 4 (Jul. - Aug., 1949), pp. 302-305.