Musta lippu

Musta lippu on vahva symboli, joka on liitetty "pimeään" toimintaan, mm. merirosvoihin ja kapinallisiin. Musta on yhdistetty myös kostoon. Anarkismin symbolina oli pitkään punainen, mutta 1880-luvulla musta kytkeytyi anarkismiin yhä tiukemmin. Mustan on sanottu olevan nälän ja kuoleman vertauskuva, työläisväestön kurjuuden ja heidän vihansa symboli. Samoin kuin punainen, myös musta on rinnastettu vereen - kuivuneeseen vereen. Mustan lipun ovat joskus sotatilanteessa nostaneet ylös (esim. kaupungin) piirittäjät, jolloin se on tarkoittanut, että odottamisen aika on ohi ja tuho väistämätön. Englannissa musta lippu on nostettu vankilan ulkopuolella salkoon, kun teloitus on ollut odotettavissa.

Monessa maassa kansallislippu nostetaan puolitankoon surun merkiksi, mutta Unkarissa tämä tapa ei ole käytössä. Kansallislipun sijasta tankoon nostetaan musta surulippu. Joidenkin tietojen mukaan tapa on ikivanha - musta on ollut surun väri Unkarissa kauan. Tapa oli käytössä mm. silloin, kun keisarinna Elisabet murhattiin Lucernessa 1898.

1880-luvun alkupuolella Ranskassa alkoi ilmestyä anarkistijulkaisu Le Drapeau Noir ("Musta lippu"). Vuonna 1883 työttömien mielenosoituksessa Pariisissa Louise Michel (lisänimeltään Punainen neitsyt) liehutti mustaa lippua. Hänen kerrotaan huutaneen: "Leipää, työtä tai lyijyä!". Pariisissa mustia - ja punaisia - lippuja kantoivat opiskelijat myös vuoden 1968 Ranskan suurlakon aikaan.

1905 Venäjällä perustettiin Chernoe Zhania ("musta lippu") -liike. Venäjän vallankumouksen aikana mustan lipun alla marssi joukko partisaaneja, jotka kykenivät taistelemaan keskusvaltaa vastaan muutaman vuoden. Vuonna 1921 Pjotr Kropotkinin hautajaisissa ihmiset kantoivat mustia lippuja, joissa luki mielenosoitustekstejä.

musta lippu oli abbasidien dynastian (749-1258) tunnus
Bagdadin kalifin viiri on musta
merirosvoille musta lippu oli kuoleman symboli; etenkin Kiinanmeren merirosvot käyttivät sitä. Yleensä merirosvolippu ei ollut täysin musta, vaan siinä oli valkoinen kallo ja sääriluut ristissä: Jolly Roger.
Amerikan sisällissodassa mustan lipun alla taisteli hyvin raakana pidetty Quantrill. Myös Meksikon kenraali Santa Annan tunnuksena oli musta lippu.
Mustaa lippua heilutetaan rallissa, kun autossa saattaa olla jokin vaarallinen ongelma ja auto pitää saada varikolle
F1-ajoissa musta lippu kertoo, että kuljettaja on hylätty

Jolly Roger

Merirosvoutta on harjoitettu niin kauan kuin laivoja on ollut olemassa. Mm. jo antiikin ajalla roomalaiset yrittivät lopettaa meririsvouksen Pompeiuksen johdolla. Merirosvous oli yleistä etenkin Välimerellä ja Arabian lähialueilla (Koillis-Arabiassa Persianlahden rannalla sijaitsevan alueen vanha nimitys on Merirosvorannikko) ja myöhemmin myös Karibialla. Merirosvolipun (musta pääkallolippu) alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta useita tarinoita siihen liittyy.

Yhden tarinan mukaan merirosvojen pääkallolippu, Jolly roger, on saanut nimensä ranskalaisesta punaisesta lipusta 'Jolie Rouge', jota käyttivät temppeliherrojen ritarikuntaan (per. 1119) kuuluvat ranskalaiset munkit. Munkit olivat sotureita ja tunnettuja valkoisesta kaavustaan, jossa oli punainen risti; liittyessään ritarikuntaan munkit antoivat pois koko omaisuutensa ja heidän tehtävänään oli suojella Jerusalemissa käyviä pyhiinvaeltajia. Kun ristiretkien avulla saadut alueet Palestiinassa oli menetetty muslimeille 1200-luvun lopulla, ritarikunta jatkoi 'pyhän maan' puolustamista mereltä käsin: he jatkoivat Välimerellä hyökkäyksiä muslimilaivueisiin.

Ritarikunta rikastui alunperin ristiretkien avulla: varallisuuden lisäksi heillä oli myös suuret sotajoukot. Ritarikunta rikastui edelleen laivanvarustuksen ja pankkitoiminnan avulla, sillä oli paljon vaikutusvaltaa Euroopassa ja se myös omisti paljon maata. Perjantain 13.10. 1307 (jotkut väittävät, että juuri tämän vuoksi 13. perjantai on epäonnen päivä...) Ranskan kuningas Filip Kaunis, joka oli veloissa ritarikunnalle ja kateellinen heidän rikkauksilleen määräsi paavi Klemens V:n kanssa maansa temppeliherrat vangittavaksi ja viisi vuotta myöhemmin järjestön toiminta lakkautettiin vääräuskoisena. 1314 Jacques de Molay poltettiin Ranskassa. Tietosanakirjojen mukaan ritariston omaisuus siirtyi johanniitoille, mutta legendan mukaan pidätyskäskyä edeltävänä iltana temppeliherrojen laivasti katosi mystisesti satamasta aarteet mukanaan. Tarinoiden mukaan temppeliherrojen aarteet vietiin suurelta osin Skotlantiin. Manner-Euroopassa heitä alettiin pitää merirosvoina.

Temppeliherrojen karkotuksen jälkeisestä ajasta on monta tarinaa. Yhden mukaan temppeliherrat taistelivat skottien joukoissa Bannockburnin taistelussa. Joidenkin tarinoiden mukaan temppeliherrojen laivasto purjehti Pohjois-Amerikkaan 1398 (sata vuotta ennen Kolumbusta). Lähes kaikkialta Skotlannista hautakivistää 1400-1600-luvuilta löytyy temppeliherrojen tunnuksia - kalloja ja ristittyjä luita, miekkoja ja ristejä. 1700-luvulle saavuttaessa kallo ja ristityt sääriluut olivat voimakas symboli, johon ei kuitenkaan liitetty mitään tiettyä organisaatiota. Lippu ajautui tarinoista tuntemiemme merirosvojen käsiin.