Sininen ja valkoinen ovat useiden Keski-Amerikan valtioiden lipuissa.
Sinisten viivojen on sanottu kuvaavan merta valkoisen maan molemmin puolin.
Lippu otettiin käyttöön virallisesti vuonna 1949, mutta lippua on käytetty jo vuodesta 1866. Sinisen sanotaan viittaavan Tyyneenvaltamereen ja Karibianmereen.
1800-luvun lopussa Islannissa oli käytössä myös epävirallinen lippu, jossa sinisellä pohjalla oli valkoinen risti (Einar Benediktsson). Lippu tunnettiin nimellä Hvtblinn ('valkosininen), sitä käytettiin ensimmäisen kerran 1897. Tukholman olympialaisissa 1912 Tanskan hallitus kielsi Islantia käyttämästä lippuaan. Seuraavana vuonna tanskalainen sotilasalus tuhosi pienen soutuveneen, jossa valkosininen lippu liehui. Tapauksen seurauksena ihmiset Reikjavikissa alkoivat valmistaa pieniä sinivalkoisia lippuja, jotka liehuivat kaikkialla ikkunoissa. Lippu oli liian samanlainen Kreikan lipun kanssa, joten sitä ei koskaan virallisesti hyväksytty. [Katso: punainen-sininen-valkoinen]
Lippu otettu käyttöön 1948-1949. Lipun sinistä väriä ei ole tarkemmin määritelty - jopa mustansininen voidaan katsoa sopivaksi.
Lippuja on ollut kaksi: sinivalkoraidallinen ja valkoinen risti sinisellä pohjalla. Lipun vaakaviivojen määrän sanotaan perustuvan sanonnan Eleutheria H Thanatos (vapaus tai kuolema) tavujen määrään; ristin sanotaan kuvaavan ortodoksisen uskon merkitystä.
Turkki hallitsi Kreikkaa 1400-luvun puolestavälistä vuoteen 1821. Vapaussodan aikana ennen mainitusta sanonnasta tuli tuttu Kreikan alueella. Turkki pakotettiin tunnustamaan riippumaton Kreikan valtio. Lippu on pysynyt melko samanlaisena siitä lähtien, kun se 1800-luvulla otettiin käyttöön. Sinisen sanotaan kuvaavan mm. meren sineä ja valkoisen aaltojen vaahtopäitä. Joidenkin lähteiden mukaan sininen ja valkoinen olivat itsenäisyystaistelun aikaan kreikkalaisten merimiesten vaatteiden värit. Raitalippu otettiin käyttöön 1822.
Vuonna 1932 otettiin käyttöön myös toinen lippu, jossa sinisellä pohjalla oli valkoinen risti. Sitä käytettiin vain maalla (raidallista myös merellä). Vuosina 1975-78 risti lippu oli ainoa lippu käytössä.
Lippu otettu käyttöön 1978.
Kaksi sinistä raitaa viittaavat siihen, että Nicaraquan molemmilla puolilla sijaitsee meri. Valkoinen viittaa maa-alueeseen.
Lippu otettiin käyttöön 1862.
Pyhän Andreaksen valkoinen vinoristi sinisellä pohjalla. Lippu on yksi vanhimpiin kuuluvista kansallislipuista, alkujaan peräisin viimeistään 1100-luvulta, jolloin sitä käytettiin uskonnollisena lippuna. 1300-luvulta löytyvät ensimmäiset merkit ristin käytöstä kansallissymbolina, mutta tuolloin sitä käytettiin ennemminkin sotilaiden asusteissa kuin yksittäisenä lippuna. Vuodelta 1503 löytyy ensimmäinen merkintä lipun käytöstä yksinään, mutta tuolloin lippu oli puna- ei sinipohjainen. Ensimmäinen varma merkintä nykyisestä lipusta on vuodelta 1542.
Lipun väritykseen ei ole tarkkoja ohjeita, mutta on tärkeää, että sininen on vaaleampi kuin Ison Britannian lipun sininen.
Tarinan mukaan Pyhä Andreas näki skottien ja saksien välisessä taistelussa taivaalle pilvistä muodostuvan ristin. Toisten kertomusten mukaan pyhä Andreas (jonka sanotaan olleen Jeesuksen ensimmäisiä opetuslapsia) ristiinnaulittiin vuonna 69 vinoristille (vrt. lipun kuvio) ja kolmesataa vuotta myöhemmin hänen jäänteitään kuljettanut laiva haaksirikkoutui Skotlannin rannikolle. Andreaksesta tuli Skotlannin suojeluspyhimys 1100-luvulla. Tuolloin myös sininen lippu, jossa on hopeinen vinoristi, otettiin käyttöön uskonnollisena lippuna.
Alunperin valkoista siniristilippua käytettiin suomalaisten kauppa-alusten tunnuksena 1800-luvun puolessa välissä. Vuonna 1863 valtiopäiville tehtiin esitys koko Suomen suuriruhtinaskunnan lipusta, mutta asiaa ei saatu ottaa käsiteltäväksi ja se raukesi. Seuraavan kerran lopusta alettiin puhua sortokaudella, jolloin syntyi punakeltainen vaakunaan perustuva leijonalippu. Suomen itsenäistyessä 1917 käytettiin punakeltaista leijonalippua, mutta sisällissodan jälkeen käyttöön päätettiin ottaa sinivalkoristilippu.