Kimono

Kimono on japanilaisten kansallisvaate. Sen sanotaan kehittyneen kiinalaisesta Han-dynastian aikaan käytetystä vaatteesta - Japanissa sitä on käytetty noin 1500-1600 vuotta. Nykyisenkaltainen pitkä, kapea ja obi-vyöllä sidottu kimono otettiin käyttöön myöhäisellä 1700-1800-luvulla. Kimono -nimitystä vaatteesta alettiin tosin käyttää vasta Meian -kaudella (1868-1912). Kimono valmistetaan silkistä tai puuvillasta.

Ki-mono -sana luotiin Meiji-kaudella. Se tarkoittaa yksinkertaisesti '(asia,) johon pukeudutaan' (siis 'vaate'). Japanissa ki-mono viittaa useisiin vaatteisiin, selvennykseksi länsimaisista vaatteista käytetään joskus nimitystä yofuku ja japanilaisista vaatteista wafuku.

Miesten ja naisten kimonot eroavat toisistaan lähinnä väritykseltään ja materiaaliltaan. Naisten kimonot ulottuvat nilkkoihin asti ja puvun vyönä on obi. Miesten kimonot ovat lyhyempiä ja hyvin muodollisissa tilaisuuksissa kimonon kanssa pidetään hakamaa. Sekä miehet että naiset saattavat pitää kimonon päällä viittaa, haoria.



Aluksi kimono oli valkoinen 'alusasu', jota käytettiin muiden vaatteiden alla. Heian-kaudella kimonosta tuli 'päällysvaate'; se oli noin polveen asti ulottuva vaate, kosode. Sekä naisilla että miehillä kosoden alla oli useita kerroksia vaatteita, mm. paita ja housut. 1300-luvulla vaatteet pitenivät. Naisilta jäi asusteen housuosa pois - ja koska housut pitivät koko asukokonaisuutta koossa, tilalle oli tultava jotain muuta: obi. Alunperin obi oli ohut kaistale, jonka tehtävä oli ainoastaan pitää kimono yllä. 1600-1700-luvun vaihteessa kimonojen tyyli muuttui huomattavasti. 'Kosoden' hihat kasvoivat lähes lattiaan ulottuviksi ja samalla obi leveni.

Nykyään japanilaisnaiset käyttävät kimonoa vain erityisissä tapauksissa, kuten aikuistumisen seremoniassaan, kihlajaisissaan, mennessään naimisiin ja kuollessaan. Lapsuudesta noin 25 ikään naimattomat naiset pitävät suurikuvioista, kirkasväristä ja pitkähihaista kimonoa (furisode). Hääseremoniassa naisella saattaa olla kimono (furisode), johon on kuvioitu erityisiä hyvää onnea tuottavia kuvioita. Naimisiin mentyään nainen pitää pienikuvioista ja hillitymmän väristä ja lyhythihaista kimonoa.



Traditionaalisessa hääseremoniassa morsian pukeutuu ensin lumenvalkoiseen kimonoon ja sen jälkeen vaihtaa kirkasväriseen kimonoon. Sukulaiset pukeutuvat yleensä tummaan tai mustaan kimonoon.

värit
värjäys




v ä r i t

Aiemmin kimonon värityksellä ja kuvioinnilla oli suuri merkitys. Esimerkiksi punaista ja purppuraväriä saivat pitää vain keisariperhe. Nykyäänkin tietyt värit liitetään tiettyihin asiayhteyksiin. Musta on kaikkein 'virallisin' kimonon väri, jota pidetään suruaikana, kun hyvin läheinen ihminen on kuollut. Vain kuollut tai morsian (suree viattomuutensa loppua) saa pitää kokovalkoista kimonoa. Naisten hääkimonot ovat useimmiten (mutta eivät aina) punaisia, valkoisia tai mustia ja runsaasti kirjailtuja. Punainen on onnenväri, kuten joidenkin lähteiden mukaan valkoinenkin (toisaalta sanotaan, että vain viattomuutensa loppua sureva morsian saa pitää kokovalkoista kimonoa), musta on seremoniallinen väri. Silkkinen ja brokadikuvioitu kimono on varattu virallisiin tilaisuuksiin.

Miesten vaatteet eivät ole kovin kirkkaita. Muinoin japanilaisten miesten asusteet olivat yhtä värikkäitä kuin naistenkin. Kuten Euroopassa, myös Japanissa miesten vaatetus muuttui väritykseltään yksinkertaisemmaksi 1800-luvulla. Nykyään aikuinen mies valitsee tavallisesti muodollisiin tilanteisiin tummansinistä, ruskeaa, harmaata ja mustaa.

Lapsilla on kirkkaita värejä, kuten hehkuvan punaista ja sinistä, violettia, kirkkaanvihreää ja vaaleanpunaista. Teini-ikäiset tytöt ja naimattomat naiset käyttävät pastellivärejä ja kermanväriä. Naimisiin menneet naiset alkavat käyttää tummemman sinisiä ja vihreitä, ruskeita ja muita tummasävyisiä värejä. Vaatteen kuviointi muuttuu pienemmäksi ja yksinkertaisemmaksi sitä mukaa, kun vaatteen kantaja vanhenee.


Seremoniallisen kimonon kerrosten värin pitäisi muuttua kerran kuukaudessa. Tammikuussa syvä purppura ja vaaleanvihreä, helmikuussa karmiininpunainen ja purppura, maaliskuussa persikka ja khaki, huhtikuussa valkoinen ja viininpunainen, toukokuussa tummankeltainen ja purppura, kesäkuussa vaaleanvihreä ja keltainen, heinäkuussa punainen ja tummankeltainen, elokuussa ruskea ja taivaansininen, syyskuussa laventelinvärinen ja viininpunainen, lokakuussa ruusunvärinen ja harmaansininen, marraskuussa kirkkaanpunainen ja harmaanvihreä, joulukuusssa laventelinvärinen ja syvänsininen.

Kimonossa esiintyy yleisesti mustan lisäksi kymmenen muuta väriä:
Ao sinivihreä - turkoosi
Moegi vaaleanvihreä
Kurenai kirkas ja syvä vaaleanpunainen, hieman kellertävään taittuva
Kobai vaalea, hieman purppuraan vivahtava punainen
Suo tummanpunainen; sävy vaihtelee violetihtavasta ja ruskehtavasta oranssihtavaan; suo on sappanwood -puun nimi - puusta saadaan väriainetta
Ki puhtain keltainen
Kuchiba vanhan lehden väri
Yamabuki kullankeltainen
Murasaki purppura, vain korkea-arvoisimmille. Taipumus haalistua. Eri sävyillä eri nimiä: fuji (engl. wisteria), keshi murasaki (harmahtava mauve), ebi (punavioletti), koki (syvä violetti), usuki (vaalea violetti)
Shiro valkoinen
Kon musta





m u s t a  

'Virallisin' kimonon väri, jota pidetään suruaikana, kun hyvin läheinen ihminen on kuollut.

Juhlatilaisuuksiin (häät, hautajaiset) pukeudutaan mustaan kimonoon. Juhlakimono (tomesode) on yksinkertainen. Kuvioinnissa käytetään kohtuullisesti kultaa ja hopeaa sekä valkoista tai punaista.



v a l k o i n e n  

Naisten hääkimonot ovat useimmiten (mutta eivät aina) punaisia, valkoisia tai mustia - punainen on onnenväri. Vain kuollut tai morsian (suree viattomuutensa loppua) saa pitää kokovalkoista kimonoa. (Jotkut lähteet mainitsevat myös valkoisen onnenväriksi).



p u n a i n e n

Aiemmin punaista kimonoa sai pitää vain keisariperhe.

Naisten hääkimonot ovat useimmiten (mutta eivät aina) punaisia, valkoisia tai mustia - punainen on onnenväri.

Japanilaisilla on erityinen seremonia vanhuuteen astumista varten. Yleensä seremonia järjestetään joko miehen 59- tai 60-vuotissyntymäpäivänä. Seremoniapäivänä mies pukeutuu punaiseen kimonoon (miehet eivät yleensä pidä punaisia kimonoita) osoittaakseen, että hän on täyttänyt aikuisuuden velvoitteet.



v i o l e t t i ,   p u r p p u r a 

Aiemmin purppuraista kimonoa sai pitää vain keisariperhe.



h a r m a a  

Samurait pukeutuivat kimonoon, joka miehillä normaalisti koostui sisä- ja ulkokerroksesta. Talvisin kimonot olivat painavampia, kesäisin kevyempiä - yleensä silkkisiä. Kirkkaita värejä ja voimakkaita kuviointeja yleensä vältettiin - kimonon oli tarkoitus osoittaa vaatimattomuuden hyvettä. Samurai-lapset kuitenkin oli yleensä puettu hyvinkin värikkäästi, kun puolestaan vanhemmat samurait pukeutuivat lähinnä harmaaseen tai ruskeaan.