Turkoosi

[englanti turquoise · ranska turquoise · espanja turquesa · italia turchese, turchina · asteekit chalchihuitl · xihuitl · kyanite]


Kirkkaansinisenä turkoosi on arvostettu korukivi. Kauneimpien turkoosikivien sanotaan tulevan vanhan Persian alueelta - Iranista poimitut turkoosit ovat yleensä intensiivisen keskisinisiä. Pääosa Eurooppaan tuoduista turkooseista tulee nimenomaan Iranista; Isfahanin kaivoksista saatua turkoosia on pidetty paraslaatuisimpana. Egyptistä löydetyissä turkooseissa on yleensä enemmän vihreää ja ne saattavat olla jopa keltavihreitä. Kiveä löytyy myös mm. Arizonasta ja Uudesta Meksikosta; amerikkalaiset turkoosit ovat yleensä vaaleansinisiä, vaaleita sinivihreitä tai vaaleita vihreän sinisiä.

Turkoosi koostuu vesipitoisen alumiinifosfaatin tiheästä muodosteesta ja sisältää myös pieniä määriä kupari- ja rautayhdisteitä. Turkoosin sinivihreän värin saavat aikaan kuparialuminaatti ja kupari. Turkoosi-kiven väri muuttuu sen vanhetessa ja vaihtelee myös, kun sitä raaputetaan erilaisilla aineilla.

'Turkoosi' -nimen sanotaan olevan peräisin käsityksestä, jonka mukaan turkoosit olivat peräisin turkkilaisten hallitsemilta alueilta. Toisten teorioiden mukaan sana tulee persian kielen turkoosia tarkoittavasta sanasta firouze.





Turkooseja on käytetty korukivinä jo kauan - mm. egyptiläiset käyttivät niitä helminauhoissaan jo 5500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Muutama tuhatta vuotta myöhemmin egyptiläiset mainasivat turkoosia Siinailta. Egyptiläiset pitivät turkoosia suojelevana kivenä.

Mm. antiikin aikaisisten Zeuksen patsaiden silmiin oli istutettu turkoosit.

Turkoosilla on ollut tärkeä merkitys sekä Etelä- että Pohjois-Amerikan intiaaneille. Mesoamerikan intiaaneille turkoosi oli arvokas kivi (xihuitl). Asteekit uskoivat turkoosin värin suojelevan heitä fyysisiltä ongelmilta ja siksi turkoosit koristivat usein soturien kilpiä. Asteekeille turkoosi oli kultaa arvokkaampaa ja se olikin varakkuuden ja hyvinvoinnin symboli - kiveä kutsuttiin 'jumalten kiveksi'.

Monet Pohjois-Amerikan intiaanit uskoivat, että turkoosi toi yhteen meren ja taivaan jumalat, jotka yhdessä siunasivat sotureita ja metsästäjiä. Apassit uskoivat, että turkoosi auttoi sotureita osumaan maaliinsa paremmin. Sunit uskoivat turkoosin suojelevan demoneilta. Myös Navajot kunnioittivat turkoosia suuresti. He uskoivat, että vesikuuro saadaan aikaiseksi heittämällä turkoosi jokeen.

Aasiassa turkoosi on suojannut pahalta silmältä. Tiibetissä turkooseja on istutettu useisiin rituaaliesineisiin, mutta sitä on käytetty myös koristeena ja amulettina jokapäiväisessä elämässä. Intiassa monet pitivät turkoosikorua pikkusormessaan - täyden kuun nähtyään he vilkaisivat kiveään ja uskoivat siten saavuttavan suurta menestystä.

Turkkilaiset istuttivat usein turkoosin hevosen suitsiin, koska uskoivat sen olevan niin tasapainoisempi.

Keskiaikaisen tarinan mukaan turkoosin väri häviää, jos se koskettaa sairasta ihmistä. Muinaisessa Euroopassa yleinen taikausko oli, ettei turkoosin kantaja koskaan kärsisi katkenneista luista - sen sijaan turkoosi itse menisi rikki. Usein hevosen suitsiin kiinnitettiin turkoosi, jotta ne eivät kompastuisi tai kaatuisi. 1600-luvun Euroopassa turkoosi oli nimenomaan miesten korukivi ja kallisarvoinen sellainen. Turkoosista naisten korukivenä tuli muotia vasta viktoriaanisen ajan Englannissa.

Länsimaissa turkoosi on symboloinut sekä Venusta että Jupiteria. Euroopassa turkoosikoruja on annettu muistolahjana. Joillakin paikoin se on myös perinteinen 11. vuosihääpäivänä annettu lahjakivi.

Monissa kulttuureissa turkoosiin on liitetty suojeleva vaikutus. Turkoosin 'himmeneminen' on tulkittu mm. rakastavaisen petoksen merkiksi tai ystävyyden hiipumiseksi.



[Kivet -sivulle]