Atsokarmiini

[englanti azocarmine ·saksa azocarmin ·ranska azocarmine ·italia azocarminio ·espanja azocarmin]

Atsokarmiini on - kuten nimikin kertoo - atsoväri, ja se kuuluu aposafraniinien ryhmään. Väriainetta on valmistettu paria eri tyyppiä ja niistä atsokarmiini G on tärkein.

Atsokarmiini G

[englanti azocarmine G, rosinduline ·saksa azocarmin G ·ranska azocarmine G ·italia azocarminio G ·espanja azocarmin G]

[AR101, CAS 25641-18-3, CI 50085 (Varhainen CI-numero 828)]

Atsokarmiini G on fenyylirosinduliinidisulfonihapon natriumsuola (C₂₈H₁₈N₃O₆S₂Na). Se valmistetaan sulattamalla yhteen aniliini-atso-α-naftylamiinia sekä aniliinia ja aniliinihydrokloridia, ja lopuksi seos käsitellään rikkihappohöyryissä.

Kauppatavarana atsokarmiini myytiin kullanhehkuisena punaisena massana, joka muodostaa vedessä sinipunertavan liuoksen. Väriaine soveltui erityisesti villan värjäämiseen. Hurst (1892) kertoo, että väriaine värjää villan ja silkin happamassa liemessä kauniiksi karmiininpunaiseksi, jolla on melko hyvä valon- ja pesunkesto. Schultz & Julius (1897) luonnehtivat väriä aidoksi sinipunaiseksi, jota voi käyttää orseljin korvikkeena.

USAn tulliluettelossa (1921) mainitaan myös atsokarmiini GX. Muita nimiä: Muita nimiä: basalan carmine GE, rosazin, rosazine

Atsokarmiini B

[englanti azocarmine B, rosinduline 2G ·saksa Azocarmin B, Rosindulin 2G ·ranska azocarmine B ·italia azocarminio B ·espanja azocarmin B]

[AR103, CI 50090]

Atsokarmiini B on fenyylirosinduliinitrisulfonihapon natriumsuola (C₂₈H₁₇N₃O₉S₃Na₂). Se valmistetaan muutoin samalla tavoin kuin atsokarmiini G, mutta loppukäsitellään fenyylirosinduliinilla rikkihappohöyryissä.

Väriaine on punaruskeaa jauhetta, joka liukenee veteen helposti ja muodostaa sinisepunervan värin. Se värjää villan sinisävyisemmäksi violetiksi kuin atsokarmiini G.

USAn tulliluettelossa (1921) mainitaan atsokarmiini B:n alla myös atsokarmiinit BB, BX, BXH sekä azo acid carmine B.

Historia

Atsokarmiinit keksi Hepp vuonna 1888; toiseksi keksijäksi on merkitty Schraube 1890. Azokarmiinit toi markkinoille Badische Anilin- & Sodafabrik eli BASF. Textile Mercury -lehden artikkelissa New Colouring Matters (27.4.1889) kuvataan, kuinka juuri markkinoille tullut väriaine myydään punaisena tahnana, jolla on kultainen fluoresenssi. Artikkelissa myös kerrotaan, kuinka voimakasta väriaine on: 3 prosenttia riittää tuottamaan syvän vaaleanpunaisen sävyn (safranine shade) villalle, ja 5 prosenttia väriainetta tuottaa tumman karmiininpunaisen sävyn.

von Georgievics & Grandmougin (1920) mainitsevat, että atsokarmiinia on käytetty paljon villan ja silkin värjäyksessä, koska se tuottaa hyvän tasaisen värin - mutta huomauttavat myös, että atsofuksiini on syrjäyttänyt atsokarmiinin käyttöä. Kuitenkin Matthews (1947) mainitsee melkein kolmekymmentä vuotta myöhemmin atsokarmiini G:n pääasiallisten happovärien listalla ja mainitsee, että väriaine mainitsee villan ja silkin suurinpiirtein samaan sävyyn voimakkaan happamassa liemessä. Atsokarmiini G löytyy edelleen useiden kemikaalituottajien tuotekatalogista; nykyään sitä käytetään laboratoriokemikaalina.

Nimiä

Lähteitä / lukemista

Cain, John Cannell & Field Thorpe, Jocelyn The Synthetic Dyestuffs and the intermediate products from which they are derived. Charles Griffin and Company, Limited, London 1905
von Georgievics, Georg & Grandmougin, Eugène A text-book of dye chemistry. Scott, Greenwood & son, Lontoo 1920
Hurst, George Henry A Dictionary of the Coal Tar Colours, Heywood and Company 1892
Matthews, Merritt Application of dyestuffs to textiles, paper, leather and other materials, John Wiley & Sons, Inc. New York, 1947
Schultz, Gustav Die Chemie des Steinkohlentheers mit besonderer Berücksichtigung der künstlichen organischen Farbstoffe. Zweiter band, Die Farbstoffe. Friedrich Vieweg und Sohn, Braunschweig 1901
Schultz, G & Julius, P. Tabellarische übersicht der künstlichen organischen Farbstoffe. R. Gaertner's Verlagsbuchhandlung, Berlin 1897
Wenzel, Otto Adressbuch der Chemischen Industrie des Deutschen Reichs, Rudolf Mückenbenger, Berliini 1892
Census of dyes and coal-tar chemicals 1920. Tariff Informaton Series, No. 23. United States Tariff Commission, Government printing office, Washington 1921
New Colouring Matters. Textile Mercury, 27.4.1889