Bariumkromaatti

Sitruunankeltainen, bariumkeltainen, baryyttikeltainen, keltainen ultramariini, permanenttikeltainen

[englanti barium chromate, barium chrome, barium yellow, baryta yellow, chromate of barium, lemon yellow, permanent yellow, Steinbühl yellow, ultramarine yellow, yellow ultramarine · ruotsi barytgult · saksa Bariumchromat, Barytgelb, chromsaures Barium, chromsaurer Baryt, Gelber Ultramarin · latina baryum chromicum · ranska chromate de baryte, chromate de baryum · italia giallo di bario, giallo di barite, giallo dí oltremare · gelbin]

[PY31, CI 77103
bariumkaliumkromaatti PY31:1, CI 77106]

Bariumkeltaisella, baryyttikeltaisella tai bariumkromaatilla tarkoitetaan vihertävänkeltaista bariumkromaattia(VI) (BaCrO₄), joka on erittäin myrkyllinen epäorgaaninen pigmentti. Baryyttikeltainen on puhdasta tai seostettua bariumkromaattia. Sitä on kuvattu sävyltään sinkkikeltaisen kaltaiseksi, mutta kirkkaammaksi. Sen värivoima on heikko, mutta säänkestö hyvä. Bariumkromaatilla on keltaisista kromaateista paras valonkestävyys, mutta myöskään se ei kestä pitkää altistusta auringonvalolle, vaan muuttuu vihertäväksi.

Pigmentti valmistetaan saostamalla bariumkloridin liuosta natriumkromaatilla; tai lisäämällä bariumnitraattiliuosta kromaatti- tai dikromaattiliuokseen (esim. natrium- tai kaliumliuokseen). Pigmentti saostuu kylmässä, neutraalissa liuoksessa sitruunankeltaiseksi, kun taas kylmässä, happamassa liuoksessa se saa vaalean oranssin värin.

Historia

Ranskalainen kemisti Vauquelin tunnisti kromin vuonna 1797 ja teki seuraavina vuosina useita kokeita, joissa hän kehitti useita erilaisia kromipigmenttejä. Hän julkaisi tutkimuksenssa vuonna 1809, ja tämä vuosi mainitaan useiden kromipohjaisten pigmenttien keksimisvuonna - näihin kuuluu myös bariumkromaatti. Tällöin pigmenttejä ei vielä kuitenkaan ollut kaupallisesti saatavilla, vaan ne otettiin käyttöön hiljakseen seuraavien vuosikymmenien aikana.

Bariumkromaatti oli myynnissä nimellä Lemon Yellow Winsor & Newtonin katalogissa noin vuonna 1835. Se alkoi yleistyä kuitenkin vasta 1800-luvun loppupuolella.

Useilla nettisivuistoilla kerrotaan, että englantilainen värivalmistaja Field esitteli bariumkeltaisen Englannissa halvempana vaihtoehtona platinasta valmistetulle platinakeltaiselle, mutta tälle en ole löytänyt alkuperäislähdettä. Fieldin Chromatography-kirjan painoksissa vuosilta 1835 ja 1841 ei mainita bariumkromaatista mitään, mutta Salterin (1869) huomattavasti muokkaamassa versiossa kerrotaan, että kromaatteja sekoitetaan usein lyijysulfaattiin sekä baryytti- ja kalkkisulfaattien kanssa (The chromates are often mixed with sulphate of lead, as well as with the sulphates of baryta and lime). Hän myös esittelee värin nimeltä Lemon Yellow, joka on baryyttikromaatti (chromate of baryta); se on hänen mukaansa erittäin vaikea valmistaa oikein, ja valmistustavasta riippuu paitsi värin kauneus, myös sen pysyvyys. Oikeinvalmistettuna pigmentti on kirkas sitruunankeltainen ja pigmentti puhdas ja pysyvä. Salter huomauttaa myös, että kyseessä on ainoa kromaatti, joka ei muutu ilman, valon tai metallien vaikutuksesta ja sitä voidaan sekoittaa muihin pigmentteihin sekä vedessä että öljyssä.

Bariumkromaatti ei ollut taiteilijoiden keskuudessa läheskään niin suosittua kuin kromikeltaisena tunnettu lyijykromaatti, mutta se oli silti hyvin tunnettu ja laajasti käytetty pigmentti.

Nimiä

Bariumkeltaisella tai bariumkromaatilla tarkoitetaan joskus myös bariumkaliumkromaattia (barium potassium chromate) PY31:1 (BaK₂(CrO₄)₂). Sen kehitti National Lead Company korroosionestopigmentiksi 1940-luvun puolivälin jälkeen, ja sitä onkin käytetty lähinnä metallien pohjustusmaalina. Pigmentti valmistetaan käsittelemällä bariumkromaattia korkeassa lämpötilassa kaliumdikromaatilla.

Sekä ultramariinikeltainen (ultramarine yellow) että lemon yellow olivat myös muutamien muiden pigmenttien, kuten strontiumkeltaisen yleisiä kutsumanimiä.

Käyttö

Bariumkromaattia on käytetty öljy- ja temperamaalauksessa, se ei sovellu freskomaalaukseen ja enkaustiikkaan. Nykyään harvinaisehko väriaine korvataan usein nikkelititaanikeltaisella PY53.

Bariumkromaattia käytetään edelleen myös lasi- ja emaloimisteollisuudessa sekä tulitikkujen valmistuksessa ja peittana värjäyksessä.

Muuta

Katso myös baryyttikeltainen