Kversetiini / kversitriini

[englanti quercetin | quercitron, quercitrin]

Mustatammen (Quercus velutina ) kuoresta sekä siitä saatavista väreistä on kirjoitettu paljon sekavaa tietoa, mihin lienee vaikuttanut termien samankaltaisuus:
Englannin quercitron tai quercitron bark viittaavat nimenomaan mustatammen kuoreen, josa kversetiinia ja kversitriiniä pääasiassa saadaan.
Kversetiini (quercetin) on kuoresta saatava väriaine.
Kversitriini (quercitrin) on kversetiinin glugosidi, jota myös käytetään värjäysaineena.

Kversetiini

[englanti quercetin | + meletin, sophoretin · ruotsi quercetin]

[NR1, NY10, NY13, CI 75670]

Kversetiini on mustatammen (Quercus velutina) - sisäkuoresta eristettävää kirkaankeltaista tai oranssia väriainetta (flavonoli, flavonoidi) (C₂₄H₁₆O₁₁). Väriainetta löytyy myös muista tammista (Quercus). Väriainetta valmistetaan jauhamalla puun sisäkuorta ja uuttamalla sitä kuumaan veteen. Tuloksena saadaan keltaista kversetiiniä. Monimutkaisemmissa valmistustavoissa väriainetta käsitellään mm. ammoniakilla ja suolahapolla.

Punaista väriä saadaan keittämällä keltaista kversetiiniä laimennetussa happoliemessä.

Kirjan The Natural Organic Colouring Matters (1918) mukaan kversitiini on voimakas väriaine, jolla voi värjätä puretettuun villaan hyvin samanlaisia värejä kuin fisetiinilla: alunapuretuksella ruskeanoranssia, kromipuretuksella punaruskeaa, tinapuretuksella kirkkaan oranssia ja rautapuretuksella oliivinmustaa.

Yksi aikanaan tärkeimmistä kversetiinin kaupallisista myyntinimistä oli kversetiinistä jalostettu Patent bark, jolla oli suuri värjäysvoima. Sitä valmistettiin keittämällä mustatammen kuorta muutaman tunnin ajan veden ja tiivistetyn rikkihapon kanssa, jonka jälkeen väriliemi suodatettiin, jäännöksestä pestiin pois happo ja se kuivattiin. Kirjassa The Natural Organic Colouring Matters (1918) kerrotaan, että väriainetta valmisti ensimmäisenä yhtiö nimeltä Leeshing vuonna 1855. Kirjassa, otsikon Commercial Preparations alla mainitaan myös Bark-liquor, joka on ollut yksinkertaisesti mustatammen kuoren liotusvettä ts. värilientä ilman mitään erityisiä lisäaineita.

Kversitriini

[englanti quercitrin · ruotsi quercitrin]

[NY10, CI 75730]

Kversitriini on kversetiinin glugosidi. Se on punaruskeaa väriainetta (C₃₆H₃₈O₂₀), joka värjää mm. villan ja silkin keltaiseksi.

Kirjan The Natural Organic Colouring Matters (1918) mukaan kversitriinistä saa alunapuretuksella syvää kullankeltaista, kromipuretuksella syvää ruskeankeltaista, tinapuretuksella sitruunankeltaista ja rautapuretuksella syvää oliivinväriä.

Kversimeritriini

[englanti quercimeritrin]

[NY10, CI 75720]

Kversimeritriiniä löytyy mm. puuvilla-kasveista (Gossypium).

The Natural Organic Colouring Matters -kirjan (1918) mukaan kversimeritsiini värjää villan alunapuretuksella oranssinkeltaiseksi, tinalla kirkkaan oranssiksi, kromilla punaruskeaksi ja raudalla oliivinruskeaksi.

Historia

Uren A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines[...] vuodelta 1847 mainitsee, että kversitriiniä valmistetaan Pohjois-Amerikassa kasvavan vesitammen (Quercus nigra) sisäkuoresta. The Natural Organic Colouring Matters -kirjassa (1918) mainitaan väriaineen lähteeksi Quercus discolor ja Quercus tinctoria -tammet, jotka nykyään tunnettaan nimellä Quercus velutina, eli mustatammi. Sitä pidetään nykyään kversitiinin päälähteenä. Kversitriiniä saadaan myös joidenkin muiden tammien kuorista sekä muista lähteistä kuten hevoskastanjoista, teestä, sipulinkuorista jne.

Black Oak Bark in Tannin -artikkelin (Scientific American 25, 17.12.1864) mukaan puun sisäkuori tunnettiin yleisesti nimellä quercitron bark. Saman artikkelin mukaan sen värjäysominaisuudet keksi vuonna 1794 lontoolainen Dr. Bancroft, joka oli matkustanut Pohjois-Amerikkaan etsimään uusia värjäyskasveja. The Natural Organic Colouring Matters -kirjassa (1918) mainitaan, että Bancroft "löysi" ja esitteli mustatammen kuoresta valmistetun väriaineen vuonna 1775, mikä ajankohdaltaan todennäköisemmin pitää paikkansa, koska jo kymmenen vuotta myöhemmin tammenkuoriväriä tuotiin Amerikasta Englantiin jo huomattavia määriä. ("Löysi" lainausmerkeissä, koska paikallisten alkuasukkaiden tiedettiin käyttäneen tammenkuorta keltaisen värin värjäämiseen jo pitkään.) Joka tapauksessa: Englannin parlamentti antoi Bancroftille yksinoikeuden väriaineen käyttöön kahdeksikymmeneksi vuodeksi, ja se olikin artikkelin mukaan Britanniassa pääasiallinen keltainen värjäysaine vuoteen 1820. (Tuolloin keksittiin myrkyllinen kaliumdikromaatti, josta tuli laajasti käytetty kemikaali värjäyksessä. ja josta tuli välittömästi merkittävä keltainen väriaine.)

The Natural Organic Colouring Matters -kirjassa (1918) mainitaan, että kirjan julkaisuaikaan 1910-luvulla "kversitriinin kuorta ja sen valmisteita käytetään edelleen merkittäviä määriä, vaikkakaan ei niin paljon kuin aiemmin," ja perään huomautettaan, että syynä tähän eivät ole vain uudet keinotekoiset värit, vaan myös edullisemman fustiikin (Maclura tinctoria) käyttö.

Muun muassa Uren kirjan A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines[...] (1847) mukaan kversitiinin keksi ranskalainen kemisti Chevreul, ja sama tieto löytyy useammasta eri lähteestä. Kirjassa The Natural Organic Colouring Matters (1918) täsmennetään, että Chevreul eristi ensimmäisen kversitriinin mustatammen kuoresta, jonka jälkeen sitä ovat tutkineet useat kemistit. Tapa, jolla länsimaisissa vanhoissa historian ja kemian kirjoissa kerrotaan näistä väriainelöydöistä (ja joskus edelleenkin), on hyvinkin harhaanjohtava. Moni väriaine - kuten kversetiinikin - "keksittiin" tai "löytyi" niin, että länsimaiset kemistit keksivät kiinnittää huomionsa alkuperäiskansojen käyttämiin väriaineisiin, ja alkoivat tutkia niiden rakennetta sekä soveltuvuutta kaupalliseem tarkoitukseen. "Keksimisellä" ja "löytämisellä" tarkoitetaankin tässä yhteydessä usein sitä, että kemisti on keksinyt tutkimuksissaan jo kauan käytetyn väriaineen vaikuttavan ainesosan ja ehkä pääsee nimeämään sen - tai joskus ihan vain sitä, että alkuperäiskansojen tapa käyttää artikkelia värjäykseen on kuvattu sanallisesti esimerkiksi matkakertomuksessa.

Mustatammen kuorta ja sen jalostettuja värivalmisteita on käytetty värjäykseen ja puuvillapainantaan. Erilaisten metallipuretteiden avulla niistä on valmistettu keltaisia, oliivinvihreitä ja ruskeita värisävyjä, ja yhdessä krappivalmisteiden (Rubia tinctoria kanssa ruskeita, punaisia ja oransseja värisävyjä.

Aikoinaan kversitriiniä käytettiin yhdessä kokenillin kanssa myös hyvin kirkkaiden punaisten värien valmistuksessa.

Muuta

Kversetiini on yksi määrällisesti tärkeimpiä ravinnon flavonoideja. Sen pääasiallisia lähteitä ovat sipuli, tee, marjat ja omena.