Molybdeenisininen

Mineraali indigo

[englanti molybdenum blue; blue carmine, mineral indigo · ranska Bleu molybdène ]

[CAS 18868-43-4]

Sininen pigmentti, joka sisältää molybdeeni(VI)oksidia eli molybdeenidioksidia (MoO₂). Kuivattuna tummansinine. hienojakoinen jauhe muistuttaa jauhemaista indigoa, minkä vuoksi siitä on käytetty myös nimitystä mineral indigo. Väriä on pidetty kestävänä ja sitä on kuvattu kauniiksi, mutta erittäin kalliiksi.

Molybdeenisininen on molybdeenin sekä tinaoksidin tai kalkkifostaatin sekoitus. Molybdeenipohjaista sinistä on saatu myös tinajauheen ja vetykloridin avulla, saostamalla aikaansaatua seosta saostettuun alumiiniin. Salter (1869) kuvaa valmistuksen seuraavalla tavalla: kun molybdeenin bikloridiliuosta kaadetaan kylläiseen tai lähes kylläiseen ammoniakin molybdaattiliuokseen. Laskeutuva sininen sakka on hydratoitua ja veteen runsaasti liukenevaa molybdeenioksidin molybdaattia.

Berschin (1901) mukaan pigmenttiä valmistetaan sekoittamalla natriummolybdaattiliuos tinakloridiliuokseen. Hän myös neuvoo parantamaan pigmentin sävyä lisäämällä siihen hyvin hienoksi jauhettua tinaa ja muutaman tipan suolahappoa.

Molybdeenisinistä tavataan useassa eri kristallisoituneeessa muodossa, mm.:
Mo₈O₂₃·8H₂O
Mo₂O₅·H₂O
Mo₄O₁₁·H₂O
Mo₄O₁₀(OH)₂
Mo₂O₄(OH)₂
Mo₃O₈OH

Historia

Varhaisimmat löytämäni maininnat molybdeenisinisestä ovat George Fieldin kirjassa Chromatography vuodelta 1841; siinä pigmenttiin viitataan nimellä Blue Carmine). Field kirjoittaa pigmentistä lyhyesti näin: "Sininen karmiini on molybdeenin sininen oksidi, josta aineena tai pigmenttinä tiedetään vain vähän. Sen sanotaan olevan kauniin sinisen värinen ja kestävä voimakkaassa valossa, mutta sen sävy voi muuttua muiden aineiden vaikutuksesta ja se voi mustua likaisen ilman vaikutuksesta: voimme siksi olettaa, ettei sillä ole paljon arvoa maalauksessa."

Molybdeenisininen mainitsee myös Andrew Ure kirjan A Dictionary of Arts... vuoden 1844 painoksessa. Suurin osa lähteistä, joista löytyy maininta molybdeenisinisen pigmenttikäytöstä viittaavat nimenomaan Uren teokseen, eikä niissä ole juutikaan muuta tietoa. Historiallisten mainintojen vuoksi vuoksi voidaan olettaa, että kyseessä ei ole ollut missään vaiheessa kovin merkittävä pigmentti.

Hucklen ja Lalorin Industrial and Engineering chemistry -lehdessä julkaistussa artikkelissa vuodelta 1955 mainitaan, että väri on epävakaa, eikä sillä ole kaupallista käyttöä.

Käyttö

Uren (1844) mukaan molybdeenisinistä on käytetty maalina ja emalivärinä, mutta mistään päätellen sen käyttö ei ole koskaan ollut laajamittaista. Nykyään väriä ei käytännössä tunneta pigmenttinä.

Patnaik (2003) mainitsee molybdeenisinisen rajallisen käytön silkin värjäyksessä.

Molybdeenisinistä käytetään edelleen jonkin verran reagenssiaineena / katalysaattorina analyyttisessä kemiassa ja teollisuudessa.

Muuta

Salter (1869) ehdotti molybdeenioksidisinisen tilalle baryyttimolybdaattia: ..."jota valmistetaan sekoittamalla kalium-molybdaatti- ja baryyttiasetaattiliuoksia. Muodostuu valkoinen, hiutaleinen sakka, joka tiivistyy nopeasti kiteiseksi jauheeksi ja muuttuu siniseksi hehkutettaessa. Se on kuitenkin kallis yhdiste, jolla on vähän arvoa, eikä sitä todennäköisesti käytetä. Se ei liukene veteen."