[englanti ultramarine violet, ultramarine red, ultramarine pink, mineral violet · saksa Ultramarinrot (altrosa), ultramarin violett · ruotsi violett ultramarin · norja ultramarin rd · ranska violet d'Outremer, outremer fonc · italia violetto oltremare, rosa oltremare, rosso oltremare · puola fioletowa ultramaryna · tsekki ultramarin cerveny]
[Violetti PV15, CI 77007
vaaleanpunainen PR259]
Synteettinen epäorgaaninen pigmentti. Natriumalumiinisilikaatin polysulfidi (2Na2Al2Si2O6 · NaS2; H2Na4-6Al6Si6O24S2). Vaaleanpunertava tai laventelinvärinen. Puolittain läpikuultava, värjäysvoima heikohko. Permanentti.
Valmistetaan ultramasiinisinisestä hehkuttamalla sitä ammoniumkloridin tai kloori- ja suolahapon kera. Joidenkin lähteiden mukaan alumiinisilikaatin ja natriumsulfaatin yhdistelmä, saadaan kalsinoimalla kaoliinia ja soodaa 800 asteessa. J. Järvelän Maalarin aine- ja ammattioppi-kirjan (1956) mukaan ultramariiniviolettia voi valmistaa kahdella tapaa: (sulfaattisooda)ultramariiniin sekoitetaan kosteaa kloorikalkkia ja kuumennetaan, kunnes sininen väri on muuttunut violetiksi tai (sooda)ultramariiniin sekoitetaan noin 5% salmiakkia ja kuumennetaan suljetussa upokkaassa noin vuorokauden. Jälkimmäinen ei pysy violettina kalkkimaalauksessa.
Kemiallisesti ultramariinivioletti on melko samanlainen kuin ultramariinisininen ja usein pigmentti sisältääkin sitä. Öljymaalauksessa käytettynä pigmentillä on verrattain heikko peittovoima ja se on hyvin vaaleaa.
Tekotapa kehittyi Saksassa noin 1875 (joidenkin tietojen mukaan jo 1828 tai 1840). Vaikka varsinainen "keksimisajankohta" onkin epäselvä, ainakin se on varmaa, että Johann Zeltner (Nürnberger Ultramarinfabrik) patentoi ultramariinivioletin Saksassa
Vapaa käännös: Punaisen ultramariinin valmistus prosessi / Joh. Zeltner, yhtiö: Nürnberger Ultramarinfabrik.Patentti No. 1 heinäkuun 2, 1877 lähtien. Luokka 22. Ultramariiniviolettia kuumennetaan 130-150C asteeseen ja seuraavaksi altistetaan enemmän tai vähemmän konsentroituneen typpihapon höyryille. Hyvin tiivistynyt typpihappo saa aikaan vaaleanpunaiseen taittuvan sävyn, kun puolestaan miedompi typpihappo aikaansaa ultramariinin voimakkaamman, tummanpunaisen sävyn.
Julkaistu Illustriertes Patent-Blatt-lehdessä15.1.1878. Kuva: Glawe Delfs Moll, Patent- und Rechtsanwälte.
Käytetään mm. öljy-, alkydi- akryyli-, guassi-, tempera- ja vesiväreissä sekä pastelleissa. Käytetty myös meikkiteollisuudessa (huulipunat, saippuat jne), teollisuusmaalina ja muovituotteiden värjäykseen.
Katso myös ultramariinisininen
Gettens, Rutherford J & Stout, George L Painting Materials. A Short Encyclopaedia. D Van Nostrand Company, New York 1947
Järvelä, J Maalarin aine- ja ammattioppi. WSOY, Porvoo 1956
Seymor, Pip The Artist's Handbook. Grange Books, Arcturus Publishing Limited, Lontoo 2003