Värjäys: Aesculus hippocastanum Hevoskastanja, balkaninhevoskastanja

[Hippocastanaceae]

Hippocastanum, H. vulgare, Pawia hippocastanum
[englanti horse-chestnut, common horsechestnut, European horsechestnut, buckeye, conker tree · ruotsi hästkastanj · tanska hestekastanie · norja hestekastanje · saksa gemeine Roßkastanie, gewöhnliche Roßkastanie, Roßkastanie, Sperwe · hollanti paardekastanje, witte paardenkastanje · ranska châtaignier d'Inde, châtaignier de cheval, châtaignier de mer, faux châtaignier, marronnier, marronnier commun, marronnier d'Inde, marronnier faux-châtaignier · oksitaani marronièr · italia castagno amaro, castagno d'India, castagno ippocastano, eschilo, ippocastano · espanja castaño caballar, castaño caballuño, castaño de Indias, castaño falso, castaño loco, falso castaño · aragonia castañera borde, castaño de Indias · baski indigaiztainondo arrunta, indigaztainondo arrunt · katalaani castanyer bord, castanyer d'India, marronyer · galitsia castañeiro da India, castiñero das bruxas · portugali castanha-da-índia, castanheiro-da-índia, falso-castanheiro · unkari egyszerűen vadgesztenye, közönséges vadgesztenye, vadgesztenye · kreikka αγριοκαστανιά, ιπποκαστανιά · romania castan de india, castan sălbatic, castanul porcului · albania gështenjë kali · turkki atkestanesi, hindkestanesi · puola kasztanowiec pospolity · tsekki jírovec maďal, kaštan koňský · slovakki pagaštan konský · sloveeni navadni divji kostanj · kroaatti divlji kesten · bulgaria див кестен, конски кестен, обикновен конски кестен · serbia бели дивљи кестен, горки кестен · ukraina гіркокаштан звичайний · venäjä каштан конский обыкновенный]

Hevoskastanja kasvaa alkuperäisenä Balkanin niemimaalla Turkissa, Kreikassa ja Bulgariassa sekä niiden lähialueilla, ja se on levinnyt Keski-Eurooppaan, Pohjois-Amerikan itäosiin ja Kanadan länsirannikolle.

Hevoskastanjan kuoressa on korkea tanniinipitoisuus (30-40%), ja sitä on käytetty myös parkkiaineena mm. nahkateollisuudessa. Hevoskastanjan kuori sekä lehdet sisältävät ainakin keltaisia flavonoleja (pääasiassa kversitiiniä ja kemferolia). Hevoskastanjan pähkinällä ja kuorella on värjätty keltaisia, oransseja, ruskeita ja punertavia sävyjä, mutta myös vihreää.

The Universal Herbal -kasvitietosanakirjassa vuodelta 1824 mainitaan, että hevoskastanjan kuorella on värjätty monenlaisia keltaisia värejä.

Uren kirjassa A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines [...] (1847) hevoskastanjoiden kuorista saa tinakloridipuretuksella pronssin väriä ja lyijyasetaatilla punaruskeaa. Molemmat ovat melko myrkyllisiä aineita; keittämällä ja lientä kauan hauduttamalla ja/tai säilyttämällä hevoskastanjasta saa ruskeaa ilman voimakkaita puretusaineitakin.

Tuoreien (pudonneiden, mutta vielä vihreiden) hedelmien piikkikuorista voi saada keittämällä punertavia sävyjä ja vanhan roosan väriä. Vanhemmat, maatuneet tai kuivaneet kuoret antavat rusehtavampia sävyjä.

Historia

Hevoskastanja on kotoisin Balkanilta ja tuotiin Eurooppaan 1500-luvun lopulla. Nimensä se lienee saanut turkkilaisilta, jotka käyttivät puun siemeniä hevosten yskänlääkkeenä.

Hevoskastanja sisältää runsaasti saponiinia, joten sitä on käytetty saippuana.