Värjäys: Chelidonium Keltamot

[Papaveraceae]

[englanti celandines]

Chelidonium majus, Keltamo

pääskyisenruoho (Palmstruch 1803)
[englanti greater celandine, common celandine, garden celandine, figwort, piewort, rock poppy, swallow herb, swallow-wort, tetterwort, wartwort · kymri dilwydd · ruotsi skelört; swalgräs, gulört (Samzelius 1765); allmän kelidon, svalört, sönnerdönnes (Palmstruch 1803) · tanska svaleurt · norja svaleurt · saksa Schöllkraut, gemeines Schöllkraut, großes Schöllkraut · hollanti stinkende gouwe · ranska chélandoine, chélidoine, chélidoine majeure, éclaire, felonque, felougne, félongène, grande chélidoine, grande éclaire, herbe aux boucs, herbe aux verrues, herbe de l'hirondelle, herbe de Sainte Claire, sologne · oksitaani celidònia, clariane, claréte, coclario, erbe do hic, esclayre, legàgno, martiri · italia ceinerognola, celidonia, celidonia maggiore, chelidonia, erba da porri, erba nocca · espanja celidonia mayor, golondrinera, hierba de andurina, hierba de las golondrinas, hierba verruguera · baski ainhara-belarra, kalitxa-belarra, zaran-belarra · katalaani celidònia, herba berruguera, herba d'orenetes, herba de las berrugues, herba del mal d'ulls · galitsia celedoña, celidonia, ceruda, herba d'anduriña · portugali celidónia, ceruda, erva-andorinha, erva-das-verrugas · viro harilik vereurmarohi · unkari vérehulló fecskefű · kreikka χελιδονία · romania rostopască · albania latrapeci i madhë, tamlagjak, tamlagyaku · turkki kırlangıç otu · lätti lielā strutene · liettua didžioji ugniažolė · puola glistnik jaskółcze ziele · tsekki vlaštovičník větší · slovakki lastovičník väčší · sloveeni krvavi mlečnik · kroaatti rosopas · bulgaria змийско мляко, обыкновено змийско мляко · serbia мајска руса, перастолисни росопас · ukraina чистотіл звичайний · venäjä бородавочник, желтомолочник, подтынник, чистотел большой · japani kusa-no-ô クサノオウ · kiina bái qū cài 白屈菜]

Keltamo kasvaa alkuperäisenä ja luonnonvaraisena Euroopassa, Aasiassa, Luoteis-Afrikassa ja paikoin Lähi-Itää; Suomessa Etelä- ja Keski-Suomessa.

Keltamon koko maanpäällinen osa tuottaa eri puretteiden kanssa erilaisia keltaisia sävyjä. Kasvi sisältää mm. berberiiniä, flavonoideja ja tanniineja.

Kirjassa Dictionarium Polygraphicum (1735) se luetellaan keltaista luovuttavien kasvien joukossa. Kirjan mukaan kasvista saadaan hyvä hieman vihreään vivahtava keltainen liottamalla sitä vedessä, painamalla kevyesti ja sitten keittämällä pienen alunamäärän kanssa. Kotitaide-lehden kasvivärjäystä käsittelevässä artikkelissa (1902) tuoreilla keltamoilla ja alunalla värjätään punertavankeltaista.

Samzeliuksen ruotsalaisia värikasveja esittelevässä kirjassa (1765) siteerataan Johan Linderin kirjan Swenska Färge-Konst (ensimmäinen painos 1720) ohjetta keltaisen värjäämiseen. Ohjeen mukaan puolta naulaa keltamon kukkia ja kourallista tuhkaa keitetään varttitunnin ajan, jonka jälkeen liemeen lisätään puoli naulaa alunapuretettua lankaa, ja kun se on värjäytynyt keltaiseksi, liemen annetaan jäähtyä ja huuhdellaan.

Palmstruchin kasvikirjassa (1803) keltamo on listattu hakemistossa yhtenä villan värjäämiseen käytetyistä värikasveista, mutta kirjassa ei mainita, mitä väriä sillä värjätään.