Värjäys: Cota Piirtosauramot

[Asteraceae]

Cota tinctoria Keltasauramo

värisauramo; härjän silmä, kelta, keltanen, loomun kukka, nappi kukka, papin kukka, ploomunkukka, punainen päivän kakkara, päivän kakare, päivän kakkara, Saaronin kukka, sauramen kukka, suorama, vuohen silmä, wäri-nunnu (Mahn 1877)
Anacyclus tinctorius, Anthemis zephyrovii, Chamaemelum tinctorium
[englanti yellow chamomile, camomile flower, dyer's chamomile, golden marguerite, golden chamomile, marguerite, ox-eye hamomile · ruotsi färgkulla; leteblomster (Samzelius 1765); letblomster, färggräs, St. Johannisblommor (Palmstruch 1803); gulkullor, färgkullor (Reinholm 1850) · tanska farve-gåseurt · norja gul gåseblom · saksa echte Färberkamille, Färberkamille, Färberhundskamille, Färber-Hundskamille, Gelbe Käsblume, Gilbblume, Gillblumen, Hundskamille, Ochsenaug, Rindsaug, Rindsblumen, Schleppblom · hollanti gele kamille, verf kamille · ranska anthémis (des teinturiers), camomille, camomille à fleurs jaunes, camomille des teinturiers, camomille jaune, cota des teinturiers, cotta des teinturiers, l'œil de bœuf · italia bambayella, camomilla dei tintori, occhio di bue · espanja manzanilla de tintes · portugali camomila-dos-tintureiros, macela-dos-tintureiros, malmequer-dos-tintureiros · viro kollane karikakar · unkari festő pipitér · romania musetel de aur, musetel galben, romaniţă galbenă, romaniță subtinctorie · albania syviç · heprea kachvan hatzabba'im הַצַּבָּעִים קַחְוַן · lätti dzeltenā ilzīte · liettua geltonasis bobramunis · puola rumian źólty, rumian barwierski · tsekki marunek barvířský, rmen barvířsk · slovakki rumanovec farbiarsky · sloveeni barvilna pasja kamilica · kroaatti bojadisarski jarmen · serbia жута рада · ukraina роман зефірова, роман мархотський, роман напівфарбувальний · venäjä pupowka, pupavka, petuschnik антемис красильный, пупавка желтоцветная, пупавка красильная · arabia أَصفَر بابونَـج, صِباغي بَهار · wolowec]

Keltasauramo kasvaa luonnonvaraisena Keski- ja Etelä-Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Lähi-Idässä. Suomessa keltasauramo on muinaistulokas, mutta vielä 1300-1500-luvuilla se on kuitenkin todennäköisesti ollut melko paikallisesti esiintyvä kasvi, jota on tavattu lähinnä länsirannikolla, Turun lähettyvillä. Se on todennäköisesti yleistynyt vasta heinänviljelyn yleistyttyä, kun se on kulkeutunut eurooppalaisten heinänsiementen mukana eteenpäin. Värisauramoa on myös viljelty värjäystarkoituksiin esimerkiksi Keski-Euroopassa.

Keltasauramo sisältää useita fenoliyhdisteitä ja flavonoideja (apigeniinia, luteoliinia; myös kversitiiniä ja isoramnetiinia).

Tuoreista tai kuivatuista ja lehdistä saa kirkkaankeltaista sekä alunapuretteella (+viinikivi) keltaista. Tuoreista tai kuivatuista kukista saadaan alunapuretteella keltaista. Koko kasvista saa vihreänkeltaista.

Samzeliuksen ruotsalaisia värikasveja esittelevässä kirjassa (1765) siteerataan Jörlinin kasvivärejä koskevaa väitöskirjaa Plantæ tinctoriæ (Uppsala 1759): "Kukat antavat vaaleankeltaisen värin, ja se on kotimaisten värikasviemme joukossa hyvin arvostettu". Kirjassa myös jaetaan Linneauksen matkakertomuksiin ja Johan Linderin kirjaan Swenska Färge-Konst (ensimmäinen painos 1720) pohjautuva ohje, jonka mukaan värjäys tapahtuu keittämällä kukkia ja sen jälkeen lisäämällä etukäteen alunapuretettu lanka väriliemeen.

Palmstruchin kasvikirjassa (1803) keltasauramo on listattu hakemistossa yhtenä värikasveista. Kirjassa kuvataan, kuinka Gotlannissa keltasauramolla värjätään alunapuretettu ja sen jälkeen kuivattu lanka voimakkaasti kiehuvassa kukkaliemessä, joka on valmistettu joko varjossa kuivatuista tai tuoreista keltasauramoista.

Lönnrot mainitsee myös, että keltasauramo antaa alunapuretetulle villalle kauniin keltaisen värin, mutta ei täsmennä käytettyjä kasvin osia.

Värisauramoa on käytetty Venäjällä villan ja nahan värjäämiseen. Tooke (1801) kertoo Venäjän keisarikuntaa ja sen luonnonvaroja käsittelevässä kirjassaan, että Kazanin tataarit värjäävät keltaista sahviinia värisauramon kukilla, joita he kutsuvat keltakukiksi, fare tschetschiak. Hän myös nimeää keltasauramon kukat (joita joissakin paikoissa kutsutaan nimellä pupavka) Venäjällä yleiseksi värjäyskasviksi. Lönnrot kertoo Flora Fennicassa (1866): Siperiassa otetaan sahvianin keltaamiseksi leiviskä keltasauramon kukkia ja 3 naulaa alunaa 50:lle nahkalle. (Sahviaani on martiopuolelta värjätty vuohen nahka, jota pidetään laadukkaana.)

Värisauramo mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla laajennetussa painoksessa (1919): Koko kasvi voidaan käyttää. Kukista yksin saadaan keltaisempaa väriä.

Home dyeing with natural dyes -kirjassa (1935) on värjäysohjeita villalle keltasauramon kukilla; puretusaineena ohjeissa on aluna ja kromi, joilla saadaan kohtalaisen kestävää kellertävää ja khakin väriä. Kirjassa huomautetaan myös, että kukilla ei voi värjätä puuvillaa.

Uljanovskin alueen värikasveja käsittelevässä kirjassa (Благовещенский, 1953) kerrotaan, että kukasta saatua kirkasta, sitruunankeltaista väriainetta käytetään villan ja silkin värjäämiseen ja maalauksessa, ja sitä arvostetaan suuresti, vaikka väriaine ei ole kovin kestävä.

Mainittu mm. Suomi-aikakausjulkaisussa 1850, Reinholm: Suomalaisia kasvu-nimejä:

Kelta k., Sääm., Parikk. Hn., Anthemis tinctoria, Gulkullor, Färgkullor Keltanen, Keltasia, pm., Piel. Päivän kakkara, (en.) Raut. Päivän kakare, Piel. Punainen Päivän kakkara, Fleinj., Sakk. Härjän silmä, Tili. Vuohen silmä, Raut. (k. Nappi k., Papin k.), Kuop. Ploomun- t. Loomun k., pm., Kiv. Sauramen, -man k. (oikeen: Saaronin kukka), Kiv. Soaramen A.,Raut. (k. Pääskyn k.). Heinjoella kellataan näin: langat kuivataan, sitte huhmaressa survotaan Kellat hienoksi kun jauhoja, keitetään ja pannaan happanemaan, ruisjauhoja sekaan. Sitte, kun on hapanta, sinne pannaan langat pari kolme yöksi ja keitetään uudestaan koivun lehdillä taikka Päivän kakkaroilla - "niin ei lähe se keltainen". Tämä lankojen keltaminen ei ole tavallinen Viipurin läänin Savakoilla, vaan ainuvastaan Äyrämöisillä.

Historia

Viljelty Amerikassa 1800-luvun alussa.