Värjäys: Dactylopius, Dactylopus Kokenillikirva

[Coccidae]

kossinelli, konssinelli, kokkenilli, kokkiniili
englanti cochineal · saksa cochenille, koschenille, Nopalschildaus · ranska cochenille · italia cocciniglia · espanja cochinilla, zacatillo

[E120, CI 75470]

Kokenilli-väriaine on karmiinihappoa (antrakinonin johdannainen), jota saadaan kuivatusta naaraspuolisesta kokenillikirvasta. Väriaineesta käytetään myös nimeä kokkiniili. Väriaine liukenee hyvin veteen.

Punainen kokenilli valmistetaan kaktuksen lehdiltä kerätyistä ja kuivatuista kirvoista yksinkertaisesti murskaamalla ne ja liottamalla ne veteen. Kuivassa kirvassa on karmiinihappoa keskimäärin 17-24% sen painosta. Kiloon kokenillipunaista tarvitaan 150 000 kuivattua naaraspuolista kirvaa.

Kirvat ovat kotoisin Meksikosta ja Keski-Amerikasta ja niitä esiintyy myös läntisiltä Andeilta Etelä-Amerikan maihin. Niitä on myös viety viljeltäväksi lähes kaikkiin trooppisiin tai subtrooppisiin maihin. Kokenilli-kirvat elävät pääasiassa Nopalea -suvun (erityisesti Nopalea cochenillifera) ja Opuntia -suvun (esim. Fiscus indica) kaktuksissa; vähän niitä esiintyy myös rosepippurissa (Schinus molle) ja Acacia macarantha ja Caesalpinia spinosa -kasveissa. The Living Age -lehdessä (1846) julkaistussa artikkelissa Insect Importance mainitaan, että villinä kasvavat kokenillikirvat useilla erilaisilla kaktuksilla, mutta niitä viljellään lähinnä parilla, kolmella kaktuslajikkeella, joiden on huomattu kasvattavan kirvojen kokoa ja lisäävän väriaineen määrää.

Väriaineen suurin vientimaa on Peru, joka hallitsee noin 90% kaupasta. Loppu 10% kuuluu muille Etelä- ja Keski-Amerikan maille sekä Kanarian saarille.

Nykyään aitoa kokenillia käytetään väriaineena pääasiassa kosmetiikassa ja elintarvikkeissa. Jonkin verran sitä käytetään edelleen myös tekstiilivärjäykseen. Käytetään esim. alunan ja sinkkisuolojen kanssa veteen liukeamattomana maalivärinä; puretteen väri vaikuttaa värisävyyn.

Kokenilli on hyvin altis happojen ja emästen vaikutukselle. Värisävyjä on muutettu myös erilaisilla tinasuoloilla:

The salts of tin exercise upon the colouring matter of cochineal a remarkable action. The muriatic protoxide of tin forms a very abundant violet precipitate in the liquid. The muriatic protoxide of tin forms a very abundant violet precipitate in the liquid. This precipitate verges on crimson, if the salt contains an excess of acid. The muriatic deutoxide of tin produces no precipitate, but changes the colour to scarlet-red. If gelatinous alumina be now added, we obtain a fine red precipitate, which does not pass to crimson by boiling.
- Ure, Andrew A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines

Dactylopius coccus Kokenilli

Dactylopius coccus costa, Coccus cacti, Coccus cacti coccinellifera
[englanti cochineal]

Pieni kokenillikirva, josta saadaan väri jauhamalla se murskaksi. Elää Nopalea coccinellifera-kaktuksissa Väli- ja Etelä-Amerikassa. Saatava väri (C₂₂H ₂₂O₁₃) vaihtelee kirkkaanpunaisesta burgundinpunaiseen, pehmeään lilaan ja vaaleanpunaiseen. Ilman puretetta kirvasta saadaan vaaleanpunaisia / magentan sävyjä. Tinapuretuksella punaisia ja oransseja. Ammoniakkijälkikylvyllä saadaan purppuraa. Kirvasta saadaan karmiininpunaista kokenilli-väriä.

Dactylopius confusus

[magno, macno · englanti väriaine: carminic acid]

Kirva, elää Opuntia exaltada-kaktuksessa. Kirvasta valmistettiin esikolumbiaanisella ajalla perulaisten tekstiilien kirkkaanpunaiset värit. Ei niin sinertäväsävyinen kuin Dactylopius coccus.

Historia

Kokenillikirvojen käyttö väriaineena tunnettiin ja sitä arvostettiin Väli-Amerikassa jo kauan ennen eurooppalaisten saapumista. Asteekit maksoivat kokenillilla veronsa: jokaiselta asteekkien valloittamalta alueelta tuotiin asteekkien hallitsija Montezumalle veroina useita säkkejä kuivattuja kokenillikirvoja. Värjäyskulttuuri on vanhaa. Väriainetta on löytynyt useista asteekkikuninkaiden käyttämistä vaatteista, mutta myös inkojen muinaisista vaatteista. Luultavimmin väriainetta on käytetty jo ennen inkojen aikaakin, noin kolme tuhatta vuotta sitten.

Kun espanjalainen konkistadori Hernán Cortés saapui Amerikkaan, hän löysi asteekkitorilta useita hienosti koristeltuja, karmiininpunaisina hohtavia puuvillakankaita. Eurooppalaisesesta väri oli ennen näkemättömän kirkas. Asteekit neuvoivat espanjalaisille, kuinka väri saatiin murskaamalla kokenillikilpikirvoja. Kirvat paistettiin uunissa, jolloin niistä tuli hopeanvärisiä (grana jaspeada); kuivattiin auringossa, jolloin niistä tuli harmaita (grana grisea) tai keitettiin, jolloin ne muuttuivat punertavan mustiksi tai tummanruskeiksi (grana negrilla). Jauhettu kokenilli on myyty edelleen nimellä granillo.

Myöhemmin espanjalaisilla oli myös eri nimitys luonnossa eläneille ja sieltä poimituille kokenillikirvoillelle (grana silvestra) ja viljellyille (grana fina tai mesteque). Luonnon "villistä" kokenillista saa vähemmän väriä kuin viljellystä.

Eurooppaan väriä tuotiin ensimmäisen kerran 1523. Kirkas ja syvä väri muutti kerralla koko värjäyskulttuurin - jossa tuolloin liikkui paljon rahaa. Kokenilli oli kaksi kertaa kalliimpaa kuin indigo ja viisitoista kertaa kalliimpaa kuin bresilja. Espanja toi maahan kokenillia suuria määriä ja se oli kolmanneksi arvoikkain tuontituote heti kullan ja hopean jälkeen.

Scientific American -lehdessä (19, 20.1.1855) julkaistussa artikkelissa The Art or Dyeing — No. 4. kuvataan, kuinka meksikolaiset kokenillinkerääjät ovat surkeaa katsottavaa, kun heidän kasvonsa ja kätensä tulevat kaktuksen raapimiksi. Samassa artikkelissa kuvataan, kuinka kirvat pudotetaan kuumaan veteen sulkien avulla, ja myöhemmin kuivataan myyntiä varten.

Kokenillin alkuperä oli tarkoin varjeltu salaisuus. Siitä käytettiin pitkään nimeä grana. Espanjalaiset antoivat ymmärtää, että kyse oli pienistä siemenistä. Myöhemmin selvitettiin, että tosiasiassa "siemenet" olivatkin kuolleita hyönteisiä. Havainnon tekijästä on vanhoissa teksteissä useita epämääräisiä viittauksia - kuten "eräs tanskalainen". Ure mainitsee tietosanakirjassaan havainnon ensimmäiseksi tekijäksi Lewenhoeckin, joka viittaa todennäköisesti hollantilaiseen, mikrobiologian isäksikin kutsuttuun Antonie Philips van Leeuwenhoekiin ja saman henkilön mainitsee myös Amy Butler Greenfield kirjassaan A Perfect Red.

Kokenilli otettiin värjäysaineena riemumielin vastaan Euroopassa, jossa sitä käytettiin aluksi rinnakkain Eurooppalaisen kermeksen kanssa. Pian kuitenkin kokenilli syrjäytti eurooppalaiset kermeslajit (Kermes, Porphyrophora polonica) jo 1500-luvulla, ja myöhemmin myös lähi-idän lakkakirvat (Kerria) Turkissa ja Iranissa. Intiassa Kerria-kirva piti pintansa synteettisten värien saapumiseen saakka. Kokenillilla oli kermekseen verrattuna suurempi värjäysvoima, muuten aineet ovat melko samanlaisia

Suuri edistysaskel kokenillivärjäyksessä oli, kun Cornelius Drebbel keksi 1600-luvun alussa, että kuningasveteen valmistettu tinaliuos muutti kokenilliliuoksen kirkkaanpunaiseksi. Villan ja silkin värjäämisen kirkkaanpunaiseksi tinasuolojen avulla kehittivät huippuunsa hänen vävynsä, Kufferin veljekset Lontoossa. Heidän värjäysmetodinsa levisi Eurooppaan 1640-luvulla.

1700-luvulla lounaisessa USAssa navajot (jotka eivät alkuperäisissä kudonnaisissaan käyttäneet punaista lainkaan), ostivat kokenillilla värjättyjä huopia (bayetas) espanajalaisita sotilailta, purkivat ne ja käyttivät navajo-kudonnaisissa.

Hyönteisiä tuotiin Espanjaan, Pohjois-Afrikkaan, Italiaan - maihin, joissa kaktusta voitiin kasvattaa. Vuonna 1820 kokenillihyönteisiä alettiin kasvattaa Kanariansaarilla, joka muodostui kokenillin tärkeimmäksi viljelypaikaksi: vielä vuonna 1870 sieltä tuotiin 3000 tonnia kokenillia. Pienen ajan kuluttua alkoi aniliinivärien tuotanto taiteelliseen käyttöön ja luonnon kokenillin merkitys kutistui murto-osaan aiemmasta.

[Lue lisää karmiini-sivulta.]

Ohjeita

Siten myös värjättiin punaiseksi, että pantiin sieveteen tinaa sulamaan, niin paljo kuin vaan jaksoi sulattaa. Sitte survottiin konsnellia hienoksi ja keitettiin vedessä ja sitte kaadettiin sievesi siihen, jossa sitte langat keitettiin.
[Vanhoja värjäystapoja, Kotitaide 6, 1902]

Muuta

Karmiini on kokenillista saatavaa punaista; karmosiini kermeksestä. Yleisessä käytössä "karmiini" (carmine) on yhteisnimitys kokenillista ja kermeksestä saataville punaisille.

Norjan lipun punaiseen väriin käytettiin aikoinaan kokenillia.

Katso myös karmiini.