Värjäys: Filipendula Tuoksuangervot

[Rosaceae]

Filipendula ulmaria Mesiangervo

änkelmä; ängelmä; fleiniruoho, formu, humalaheinä, myndiformu (Palmstruch 1804)
Spiræa ulmaria, Spirea ulmata, S. ulmaria f./var. tomentosa, Thecanisia ulmaria, Ulmaria palustris, U. pentapetala, U. ulmaria
[englanti meadowsweet, bridewort, Yhdysvallat queen of the meadow · iiri airgead luachra · gaeli lus-chneas-chuchullainn · kymri brenhines y weirglodd · ruotsi älgört, mjödört, älggräs; algräs, byttegräs, elgört, johannisört, karsöta, karört, luktgräs, majgräs, mjödärt, möltagräs (Palmstruch 1804) · tanska almindelig mjødurt · norja mjödurt · islanti mjaðjurt · saksa Mädesüß, Spierstaude, echtes Mädesüß, große Spierstaude, großes Mädesüß, Johannes Wedel, Moorgeißbart, Moorrüstestaude, Moorspierstaude, Rüsterstaude, Sumpfmädesüß, Sumpfspierstaude, ulmenblättrige Rüstenstaude, ulmenblättrige Spierstaude, Wiesengeißbart, Wiesenrüstenstaude, Wiesenspierstaude · hollanti moerasspirea · ranska barbe de chèvre, belle des prés, filipendule reine-des-prés, filipendule ulmaire, herbe des abeilles, reine des prés, spirée ulmaire, ulmaire, vignette · oksitaani arrapis, flou d'éra neu, iréns, lianòro, lirens, reina deths prats, èrba de vespa · italia olmaria, olmaria comune, regina dei prati, spirea selvatica, ulmaria · espanja altarcina, altarreina, florón, reina de los prados, ulmaria, ulmarina · aragonia altarreina, reina de los prados · baski nasailora · katalaani reina del prats, ulmària · portugali erva-das-abelhas, erva-ulmeira, rainha-dos-prados, ulmeira, ulmária · viro harilik angervaks · unkari réti legyezőfű · romania crețușcă · albania filipendulë, shtalbësa e egër · turkki çayır kraliçesi · lätti parastā vīgrieze · liettua pelkinė vingiorykštė · puola wiązówka błotna · tsekki tužebník jilmový · slovakki túžobník brestový · sloveeni brestovolistni oslad · kroaatti prava končara · bulgaria брястолистно орехче · serbia мочварна кончара, суручица · ukraina гадючник оголений · venäjä лабазник вязолистный, таволга вязолистная · kiina xuán, xuán guǒ wén zi cǎo, 旋果蚊子草]

Mesiangervo kasvaa alkuperäisenä ja luonnonvaraisena Euroopasta Venäjän Kauko-Itään ja Iraniin ja on levinnyt paikoin Pohjois-Amerikkaa. Se on voimakastuoksuinen noin metrin korkuinen kasvi, joka on yleinen kosteilla rannoilla ja niityillä koko Suomessa.

Koko kasvia voi käyttää värjäämiseen, mutta sen värin sävy ja laatu on hyvin riippuvainen käytetystä puretusaineesta. Kukinnosta saadaan alunapuretuksella vihertävän keltaista väriä, lehdistä ja varresta myös harmaanvihreää.

Juurista saa ennen kukkimista ammoniakkia (=aiemmin hapatettua virtsaa) ja rautaa lisäämällä punertavan ruskeaa. Jos keväällä kerätyillä juurilla värjätään ja jälkipuretusaineena käytetään suolaheinää (Rumex) voidaan saada sinertävää väriä.

Syksyllä kerätyistä ja murskatuista juurista on valmistettu rautapuretuksella mustaa, mutta rautaa pitää olla paljon ja juurien pitää antaa liota hyvin. Joidenkin lähteiden mukaan väri tulee myös ilman puretusainetta, mutta pitkällä keittoajalla. Väri vahvistuu, jos juuria säilyttää talven yli. (Myös kukista on kerrottu saatavan mustaa runsaalla rautapuretuksella, mutta silloin on todennäköisempää, että musta väri tulee ennemminkin raudasta kuin itse kasvista).

Palmstruchin kasvikirjan osan V täydennysosassa (1807) mainitaan, että Islannissa mesiangervolla värjätään rautapuretuksella mustaa.

Quarterly Journal of Agriculture -julkaisussa vuodelta 1831 kertoo mesiangervosta (tekstissä latinankielisenä nimenä Spiraæ ulmaria) saatavan mustaa varsista, jotka katkotaan sirpillä heinä- tai elokuussa. Se neuvoo toimimaan väriliemen kanssa samoin kuin kanervan kanssa (= liotetaan ja keitetään muutamia tunteja) ja mainitsee, että alunapuretuksella esipuretettuun kankaaseen tulee samea ruskeanmusta väri. Julkaisussa The Everyday Book of Natural History vuodelta 1866 mainitaan, että varresta saatavasta mehusta saadaan rautapuretuksella kanssa mustaa väriainetta.

Juuria on käytetty parkitsemiseen: The Domestic Encyclopedia -tietosanakirjan (1821) mukaan juuret ovat niin happamat ("purevat"), että vasikan nahka parkittuu yhdessä yössä. Samassa julkaisussa mainitaan, että Olaffenin mukaan islantilaiset keittävät koko kasvista uutetta, jolla värjäävät kestävää mustaa väriä.

Siperian Altain värikasveja käsittelevässä kirjassa (Королюк, 2003) kerrotaan, että mesiangervolla värjätään mustia ja keltaisia värejä. Siinä siteerataan Neuvostoliiton kasviresurssit -kirjaa (Растительные ресурсы СССР: Цветковые растения, их химический состав, использование. Семейства Hydrangeaceae-Haloragaceae. Л., 1987. 326 с.), jonka mukaan juurakossa on katekiineja jopa 28% sekä flavonoideja.

Muinaiset keltit käyttivät mesiangervoa värjäämiseen. Se oli myös druidien pyhä kasvi.

Useissa lähteissä kerrotaan, että etenkin muinaiset keltit osasivat valmistaa lehdistä sinisiä sävyjä, mutta ohjeita värin tekemiseen ei juurikaan ole. Lehdistä ja varresta saa suhteellisen helposti harmaanvihreää - on hyvin mahdollista, että se, mitä on myöhemmin tulkittu ja käännetty siniseksi, on alunperin tarkoittanut nimenomaan harmaanvihreää. Raja harmaan ja sinisen välillä on ollut monilla kielialueilla häilyvä ja siniseen tai vihreään päin kallellaan oleva "värillinen" harmaa on nimitetty siniseksi. Missään tapauksessa kasvista ei saa niin voimakasta ja värikylläistä sinistä kuin esimerkiksi värimorsingosta saa.

Englanninkielisen nimen queen of the meadow sanotaan tulleen siitä, että kasvia pidettiin kuningatar Elisabet I:n mielikasvina. Mutta niitynkuningatar voi yhtä hyvin viitata kasvin näyttävyyteen.

Jotkin Pohjois-Amerikan intiaanikansat tunsivat mesiangervon juurista saatavan mustan värin.

Filipendula vulgaris Sikoangervo

formuruoho, sianmaltsa (Palmstruch 1804)
Spiræa filipendula; Filipendula filipendula, Spiraea filipendula (var. vulgaris), S. vulgaris, Ulmaria filipendula
[englanti dropwort, meadowsweet · kymri crogedyf · ruotsi brudbröd; brudbrödsört, somilla, galteknappar (Palmstruch 1804) · tanska knoldet mjødurt · norja knollmjødurt · saksa Filipendelwurz, kleines Mädesüß, Kleinmädesüß, Knollengeißbart, Knollenspierstaude, knollige Rüstestaude, knollige Spierstaude, knolliger Geißbart, knolliges Mädesüß, sechskronblättrige Rüstestaude, sechskronblättrige Spierstaude · hollanti knolspirea · ranska filipendule, filipendule commune, filipendule vulgaire, filipendule à six pétales, spirée filipendule, terrenoix · italia erba peperina, olmaria peperina · espanja burlinda, filipéndula, reina de los prados, saxífraga roja · aragonia filipéndula, palometas · baski burlilinda, semelili, semelora · katalaani filipèndula vulgar, herba del pobre home · portugali filipêndula · viro angerpist · unkari koloncos legyezőfű · romania aglică · albania filipendula e rëndomtë, filipendulë · lätti lielziedu vīgrieze · liettua pievinė vingiorykštė · puola wiązówka bulwkowa · tsekki tužebník obecný · slovakki túžobník obyčajný · sloveeni navadni oslad · kroaatti gomoljasta končara · bulgaria ливадно орехче, шестовенечно орехче · serbia обична кончара · venäjä лабазник обыкновенный, лабазник шестилепестковый, лабазник шестилепестный, таволга обыкновенная]

Sikoangervo kasvaa alkuperäisenä ja luonnonvaraisena Euroopasta Luoteis-Afrikkaan, Etelä-Siperiaan ja Iraniin ulottuvalla alueella.

Palmstruchin kasvikirjassa (1804) todetaan, että veteen raastetut tuoreet juuret värjäävät veden punaiseksi. Kirjassa ei kuitenkaan puhu väriliemen värjäyskäytöstä mitään, vaan kerrotaan, että jos liemi jätetään paikalleen, astian pohjalle alkaa kerrostua tärkkelyspitoista ainetta, joka kiehuessaan muuttuu hyytelöksi - mistä nähdään, että juuri sisältää eläinten tarvitsemia ravinteita.