Värjäys: Haematoxylon Sinipuu

[Fabaceae]

[englanti logwood · ruotsi bresilja, bresilje, brun bresilje]

Bresilja on yleisnimitys useista kesalpinioista ja muutaman muun puulajin ydinpuusta saatavalle punaiselle tai siniselle - ja joskus myös keltaiselle - väriaineelle. Näitä puita on kutsuttu yleisnimellä bresiljapuut, ja joskus voi olla hyvin vaikea erottaa, mistä nimenomaisesta puusta puhutaan.

Kaupankäynnissä "bresiljat" on erotettu karkeasti punaista, keltaista ja sinistä tuottaviin puuaineksiin. Nämä tunnettiin vastaavasti puuaineksen värin (ei niiden antaman väriaineen) mukaisesti nimillä punainen (kesalpiniat, eli Caesalpinia-lajit, brasiliankesalpinia Paubrasilia echinata sekä sappankesalpinia Biancaea sappan), keltainen (mulperipuu eli Morus tinctoria) ja ruskea bresilja; mm. Scheffer (1750) mainitsee tämän ja huomauttaa myös, että ruskea bresija on kampetsepuuta, "jota värjärit kutsuvat nimellä Blauholz ja jota Ruotsissa kutsutaan yleisesti bresiljaksi". Myös esimerkiksi Alina Hellénin oppaan Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla uusintapainoksessa (1919): bresilja=sinilastu.

NBk1, CI 75290 CAS 8005-33-2 hematoksyliini
NBk2, NBk3, CI 75291 hemateiini
NBk4 CI 75290 ja 75291, CAS 8005-33-2

Haematoxylin brasiletto

[englanti Mexican logwood, Nicaragua wood; hypernic; Peachwood, peachum, peachum wood; brazileto, braziletto, brasileto, brasiletto · espanja palo de tinta, palo de brazil · tzotzil (mayat) tzoj te' · (asteekit) quamochitl, huitzeuahuitl, uitzquauitl]

Sisältää punaista väriä tuottavaa brasiliinia (vrt. Caesalpinia) (NR24).

Luonnonvarainen Keski- ja Etelä-Amerikassa. Puu on ollut tärkeä vientituote etenkin Nigaraquassa, Meksikossa, Belizessä, Kolumbiassa, El Salvadorissa, Guatemalassa, Kolumbiassa ja Hondurasissa. Sitä ei ole viljelty, koska sen väriainepitoisuus on pienempi kuin muissa alueella kasvavissa väripuissa.

Keitetyistä sydänpuun paloista tulee purppuranpunaista nestettä. Kasvilla on värjätty tekstiilejä, kuten villaa ja puuvillaa, mutta sitä on käytetty myös hygieniatuotteiden ja hammastahnojen vaaleanpunaisena väriaineena.

Joissakin vanhoissa kirjoissa tämä mainitaan nimellä hypernic tai hyper-nicaragua wood, joka lienee ollut tehokkaan kuuloinen markkinointinimi.

Braziletto -nimityksiä (kaikissa kirjoitusmuodoissaan) käytettiin myös muista punaisia sävyjä antavista puista, erityisesti brasiliankesalpiniasta (Paubrasilia echinata)

Haematoxylon campechianum (campechisnum) Kampetšepuu, sinipuu

campechepuu, priksilja, prisilja, riksilja, sandalo-puu, sinenpuu, sinilastu; ruskea bresilja
[englanti logwood, peachwood, bloodwood, campeachy wood, campeche, blackwood · ruotsi kampeschträd; blåholts; brun bresilj · saksa Blauholz · ranska bois bleu, bois de campechey de sang, bois de campechey d'Inde · espanja pinto de tinto · unkari plavo drvo · Hematoxylon campechianum, Caesalpina campechiana · vanhoja nimityksiä kampessipuu]

Vanhoissa väriohjeissa ja kauppakirjoissa sinipuusta käytetään sen sydänpuun värin mukaan nimitystä ruskea bresilja. Nykyään puu tunnetaan monessa kielessä sinipuuna sen värjäysaineesta saatavien sinisten sävyjen mukaan.

Haematoxylum tarkoittaa "veripuuta" ja viittaa puun tummanpunaiseen sydänpuuhun. Campechianum viittaa Meksikossa sijaitsevaan Campechen osavaltioon, jonka alue tunnettiin sinipuukasvustostaan. Kasvaa luonnonvaraisena Väli-Amerikassa. Kasvaa noin 10-15 metriä korkeaksi. Puunrungosta erotetaan ensin kuori ja puun päälimmäiset kerrokset. Sydänpuusta tehdään lastuja, jotka laitetaan kuumaan veteen; kuumana uutevesi on oranssia, jäähtyneenä keltaista.

Tummanpunaisessa sydänpuussa on villan ja silkin värjäyksessä käytettävää hematoksyliiniä (NBk1), mutta myös muuta sinipuuväriä (NBk3). Hematoksyliini on puhtaana väritöntä, mutta muuttuu ilmalle altistusttuaan tummanpunaiseksi. Eri puretusaineiden avulla saadaan aikaan useita eri värejä (violetti, musta, sininen, harmaa, purppura jne.) Kromihappoisen kalin avulla saadaan mustaa, alunan kanssa violetinsinistä. Joidenkin lähteiden mukaan värinkesto on kuitenkin huonohko.

The Universal Herbal -kasvitietosanakirjassa (1824) mainitaan, että ellei tekstiiliä ole etukäteen puretettu alunapuretuksella ja viinikivellä, sinipuun väri on hyvin heikko ja haalistuu. Kirjan mukaan sinistä väriä voidaan valmistaa sekoittamalla väriveteen espanjanvihreää, jonka jälkeen värjättävää ainetta kastetaan väriliemeen, kunnes väri on toivottu. Kirjassa kuitenkin korostetaan, että sinipuuta käytettiin erityisesti mustia varten, joille "se antaa kiillon ja samettimaisuuden", sekä tiettyihin harmaisiin ja useisiin erilaisiin yhdistelmäväreihin - ja että sillä saa aikaan värejä, joita ei ole mahdollista saada pysyvämpinä. Silkin violetiksi värjäämistä varten silkki piti keittää, alunoida ja pestä, koska ilman alunaa sinipuusta silkkiin jää vain kevyt punerrus, joka ei kestä kastumista. Lisäksi silkki pitää värjätä kirjan mukaan kylmässä vedessä, koska lämmin vesi tekee siihen raitoja. Silkkiä on värjätty violetiksi myös tinan avulla, ja bresiljaan (Caesalpinia) sekoitettuna useita erilaisia violetin vivahduksia.

Historia

Asteekit tiesivät sinipuun värjäysominaisuudet ja kutsuivat sitä nimellä quamochitl. Myös mayat tunsivat sinipuun ja meksikonsinipuun. 1500-luvulla espanjalaiset valloittajat tutustuivat puun (Haematoxylon campechianum) käyttöön Meksikossa ja toivat sen Eurooppaan 1500-luvun puolessa välissä. Espanjalaisten mainitaan tuoneen puun Eurooppaan jo niinkuin aikaisin kuin 1502, mutta esimerkiksi Englannissa sitä alettiin käyttää vasta vuosisadan puolevälin jälkeen. Englannissa parlamentti kielsi sinipuun käytön 1581, koska sen väriä ei pidetty pysyvänä. Kuningatar Elisabetin kerrotaan määränneen kaiken löytyneen sinipuun poltettavaksi. Jaakko I jatkoi sinipuukieltoa kieltämällä sen tuonnin vuonna 1620. Sinipuun käyttö laillistettiin jälleen 1673.

Kampetsepuusta tuli välittömästi tärkeä väriaine, koska sen tumman värin avulla saatettiin valmistaa helpommin ja nopeammin mustaa kuin oli aiemmin ollut mahdollista.

Värjäysaineet olivat hinnassaan ja espanjalaiset laivat olivatkin usein "laillisten" merirosvojen eli kaapparilaivojen (privateers) kohteita arvokkaassa lastissaan. (Vihollismaiden laivoja lasteineen kaapattiin tuolloin yleisesti. Nämä kaapparilaivat eivät varsinaisesti purjehtineet jonkun valtion lipun alla, mutta kaappasivat laivoja isäntävaltionsa luvalla.) Englantilainen ekonomi Sir William Petty arveli, että 1600-luvulla yhden laivan lasti, noin 50 tonnia sinipuuta oli arvokkaampi kuin koko vuoden laivalastit muita kauppatavaroita.

Sinipuu alkoi syrjäyttää Euroopassa viljellyn värimorsingon ja jopa indigon asemaa, joten esim. Englannissa sinipuun käyttö oli kiellettyä 1581-1661(1662?) - kiellon aikana puuta salakuljetettiin. 1700-luvulla myös britit löysivät Keski-Amerikasta soisen paikan (Moskiittolahti), jossa kasvoi runsaasti sinipuuta - myöhemmin alueesta tuli Britannian siirtomaa Brittiläinen Honduras ja vielä myöhemmin Belize. Siirtomaavallan alkuaikoina sinipuun leikkajilla oli tukalat oltavat: moskiitot, kuumuus ja taudit, kuten malaria, vaivasivat. Puunleikkaajille kuitenkin maksettiin hyvin. 1700- ja 1800-luvuilla Englantiin vietiin sinipuuta noin 13 000 tonnia vuodessa. Vuoden 1852 raportin mukaan sinipuuta vietiin Liverpooliin kuusi kertaa enemmän kuin indigoa; sitä tuotiin Meksikosta, Haitilta, Hondurasista ja USAsta. Puuta on kasvatettu Englannissa vuodesta 1730.

Sinipuun vuoksi käytiin useita taisteluja. Espanjalaiset ja brittiläiset ottivat yhteen Britannian valtaamalla Belizen alueella, jota espanjalaiset pitivät omanaan. 1800-luvulla Britannia kävi useita verisiä taisteluja mayojen kanssa, jotka eivät halunneet brittiläisiä omille alueilleen.

---

Sinipuuta alettiin tuomaan Suomeen 1700-luvulla. Elvi Pakarisen (1930) mukaan sinipuu syrjäytti mustan värjäämisessä kotimaiset ainekset 1800-luvun lopulla, ja on vuorostaan saanut sittemmin väistyä tehdasvärien tieltä. Artikkelissaan Sinisen, harmaan ja mustan painamisesta kasviaineksilla Suomessa, Virossa ja Liivissä hän kertoo mustaksi värjäämisen prosessista: Tavallisesti on langat ensin painettu [värjätty] harmaiksi ja sitten "priksiljalla" tai muilla ostoväreillä mustiksi. Pyhässämaassa on pohjavärinä ollut joko sianpuola- tai tuomenkuoriharmaa. - Briksiljamusta ei kuitenkaan ole ollut kestävää. Se on kauhtunut auringon valossa.

Euroopassa kampetsepuu oli yksi tärkeimpiä värjäysaineita 1800-luvulle saakka, ja yhtenä harvoista luonnonväreistä, joita käytettiin runsaasti synteettisten väriaineiden keksimisen jälkeen.

Ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana liittoutuneiden armeijauniformujen värjäämiseen käytettiin myös sinipuuta. Etenkin ensimmäisen maailmansodan aikana synteettinen väriaineteollisuus oli liki kokonaan saksalaista teollisuutta, että sotien aikaan väriaineet piti etsiä muualta.

Meksikossa sinipuulla värjättiin silkkiä vielä 1960-luvulla, nykyään sen käyttö on vähentynyt. Nahkateollisuus on käyttänyt sinipuuta nahan parkitsemiseen ja värjäämiseen.

---

Hematoksyliiniä ei osata valmistaa synteettisesti.

Sinipuilla on ollut jonkin verran lääkinnällistä merkitystä, mm. intiaanit käyttivät kasvia joihinkin bakteeritulehduksiin.