Värjäys: Humulus Humala

[Cannabaceae, Urticaceae]

Humulus lupulus Humala

salkohumala

[englanti hop, common hop, wild hop; Bavarian hops, beer flower, lupulin, old Jones · gaeli lus an leanna · iiri hopa · kymri hopysen · ruotsi humle; humle-ört (Palmstruch 1807) · tanska almindelig humle · norja humle · saksa Bruch-Hopfen, gemeiner Hopfen, Hecken-Hopfen, Hopfen · hollanti hop · ranska couleuvrée septentrionale, houblon, houblon commun, houblon grimpant, houblon lupulin, houblon à bière, salsepareille indigène, vigne du Nord · oksitaani auberon, auberoû · italia luppolo, luppolo comune · espanja hipulo, lupina, lupio, lúpulo, parra · aragonia esparga, esparrec bord, lúpulo · katalaani esparga, esparrec bord, espàrgols, llúpol, vidaules, vidaures · portugali engatadeira, erva-engatadeira, lúparo, lúpulo, lúpulo-trepador, pé-de-galo, vinha-do-norte · viro harilik humal · unkari felfutó komló, komló · romania hamei · albania sumbullar, sumbullbari · turkki şerbetçiotu · lätti parastais apīnis · liettua apyniai, paprastasis apynys · puola chmiel zwyczajny · tsekki chmel otáčivý · slovakki chmeľ obyčajný · sloveeni navadni hmelj · kroaatti hmelj · bulgaria xмел · serbia хмељ · ukraina хміль звичайний · venäjä хмель вьющийся, хмель обыкновенный · japani kara-hana-sô カラハナソウ · korea ho peu 호프 · kiina pí jiǔ huā 啤酒花]

Salkohumala kasvaa alkuperäisenä ja luonnonvaraisena Euroopassa ja valtaosassa Venäjää, ja on levinnyt Pohjois-Amerikan itäosiin, usein paikoin Kaakkois-Aasiaa ja Australiaa.

Humalan lehdistä ja varresta saadaan kellertäviä, vihertäviä, beigejä sävyjä eläinkuidulle, kuten villalle ja silkille. Sen tuoreilla kukinnoilla voidaan värjätä punertavanruskeaa. Humala ei välttämättä tarvitse erillistä puretusta: koko kasvi sisältää paljon tanniineja ja kondensoituneita tanniineja on etenkin humalankävyissä (kukintokävyissä). (Tanniinipitoisuus näkyy myös oluenpanossa karvaana makuna ja ne vaikuttavat oluen kirkkauteen.)

Palmstruchin (1807) mukaan villinä kasvava humala (Wildhumle, Skogshumle) on viljeltyä heikompi, ja hedekasvit esiintyvät aina yleisemmin ja ne tunnetaan nimellä Gall-humle tai Fuk-Humle, suomeksi koiran-humalana.

Siihen nähden, kuinka käytetty värjäyskasvi humala oli etenkin Pohjolassa, sen käytöstä värjäyskasvina löytyy suhteellisen vähän tietoa vanhoista teksteistä. Sitä ei mainita esimerkiksi kasvien ominaisuuksia hyvin kuvailevassa Palmstruch Svensk botanik -kirjassa (1807), jossa kylläkin sanotaan, että humalan ainesosia ovat erityisesti aromaattista öljyä sisältävä eteerinen öljy ja katkera, supistava aine (Galläplesyra) - eli tanniini.

Brookin tietosanakirjassa (1854) kerrotaan, että värjärit käyttävät humalaa värjätäkseen keltaista, ja sen varsista valmistetaan vahvaa kangasta. Pratt & Step (1899) mainitsee saman väriaineista ja tarkentaa, että Ruotsissa humalanvarsista valmistettiin vahvaa kangasta ja karkeaa säkkikangasta, ja varsia suositellaan myös hyväksi materiaaliksi paperin valmistukseen.

Brunellon (1973) mukaan humalan lehdistä ja kukkavarsista keitettyä värilientä käytettiin 1700-luvulla pähkinänruskean (hazel) värjäämiseen. Ramsay (1809) mainitsee Etelä-Carolinan historiaa käsittelevässä kirjassaan humalan "hyvän ruskean" lähteenä.

Salisburyn (1816) mukaan keltaista väriä luovuttavia humalankäpyjä käytetään värjäyksessä, mutta niiden pääasiallinen käyttö on "puretteena" (the principal use is as a mordant).

Humalan käyttö värjäyksessä jatkui 1900-luvulle.

Humulus scandens Japaninhumala

Humulus japonicus, Antidesma scandens, Humulopsis scandens, Humulus aculeatus
[englanti Asian hop; YhdysvallatJapanese hop · ruotsi japansk humle · tanska Japansk humle · saksa japanischer Hopfen · hollanti Japanse hop · ranska houblon du Japon, houblon japonais · italia luppolo del Giappone · espanja lúpulo japonés, salto japonés · portugali lúpulo-do-japão; Brasilia lúpulo · unkari japán komló · puola chmiel japoński · tsekki chmel japonský · slovakki chmeľ japonský · sloveeni enoletni hmelj · venäjä хмель лазающий, хмель японский · japani kana-mugura, kanamugura カナムグラ · korea hwan deong gul 좀환삼덩굴, jom hwan sam deong gul 환삼덩굴 · kiina lǜcǎo 葎草]

Japaninhumala kasvaa alkuperäisenä ja luonnonvaraisena Kaakkois-Aasiassa ja on levinnyt Pohjois-Amerikan itäosiin, Argentiinaan ja paikoin Eurooppaa.

Japaninhumalaa on käytetty värjäykseen Japanissa.

---

Humalasta on myös valmistettu paperia sekä karkeaa ja jäykkää kangasta.

Lääkekasvina humalaa on käytetty kuumeeseen, unettomuuteen, hysteriaan ja kivun lieventämiseen mm. Kiinassa ja antiikin Kreikassa ja Roomassa. Plinius kuvasi roomalaisia, jotka söivät humalan nuoria versoja keväisin (parsan tavoin). Euroopassa humalaa on käytetty oluen valmistuksessa viimeistään 1000-luvulla. Aiemmin uskottiin, että humala vähensi seksuaalisia haluja - sitä viljeltiin laajalti luostareissa.

Suomessa humalaa on aiemmin viljelty yleisesti, sitä kerättiin mm. veronmaksuna. Vuoteen 1915 laissa oli määräys siitä, kuinka monta humalasalkoa kussakin talossa piti olla.

Brookin tietosanakirjassa (1854) kerrotaan, että Englantiin humala on tuotu Alankomaista vuonna 1524; se on mainittu ensimmäisen kerran lakikirjassa 1552, ja vuoden 1603 parlamenttilaissa kerrotaan, että sitä viljeltiin laajasti Englannissa.

Humala on tuttu oluesta. :) Hollannissa sitä käytettiin panimoissa jo 1300-luvun alussa, Englannissa vasta muutama vuosisata myöhemmin. Aikanaan saksien ja tanskalaisten esi-isät valmistivat käyneistä maltaista suosittua juomaa; englannin ale tulee viikinkien öl-sanasta.