Värjäys: Inula helenium Hirvenjuuri

[Asteraceae]

Aster helenium, A. officinalis, Corvisartia helenium, Helenium grandiflorum
englanti elecampane, elfwort, yellow starwort, velvet dock, horseheal, scabwort, elf dock, wild sunflower · kymri marchalan · ruotsi ålandsrot · tanska læge-alant · norja alant-rot · saksa Echtalant, echter Alant; Alantwurzel · hollanti Griekse alant · ranska grande aunée, inule, inule aunée, inule hélénie; nule aulnêe · italia elenio, enula, enula campana · espanja ala, alaní, campana, helenio, hierba campana, hierba del ala, hierba del moro, inula campana, raiz del moro, yerba campana, yerba del moro, énula, énula campana · baski egorri, kristo-lora, usteltxa · katalaani ala, ala de corb, alada, arrel de campana, campana, herba campana, herba de l'ala, herba del mal estrany, àrnica, àrnica borda, ènula, ínula · portugali énula, énula-campana, ínula-campana · viro aedvaak · unkari örménygyökér · kreikka ινούλα · albania omani · romania iarbă mare · turkki andızotu · lätti helēniju ālante · liettua didysis debesylas · arabia ussululrasun · persia bekhizanjabilishāmi · puola oman czerwonkowy, oman wielki · tsekki oman pravý · slovakki oman lekársky, oman pravý · sloveeni veliki oman · kroaatti pravi oman · bulgaria бял оман · serbia прави оман · ukraina оман високий · venäjä девясил высокий, девясил Елены, девятисил, девятисильник, дивосил, дикий подсолнечник, оман · korea mok hyang 목향 · kiina tǔ mù xiāng 土木香]

Isohirvenjuuri on Keski-Aasiasta kotoisin oleva rohto- ja maustekasvi. Kasvaa villinä Euroopassa Gotlannista etelään, tavataan myös eteläisessä Siperiassa ja luoteis-Intiassa. Pohjois-Amerikassa sitä on viljelty ja nykyään kasvaa villinä itäisessä Yhdysvalloissa.

Huhuna on kiertänyt, että isohirvenjuuren juurilla voi värjätä siniseksi. Varhaisin merkintä. jonka löysin isohirvenjuuren siniseksi värjäävästä ominaisuudesta, on vuodelta 1777 Lightfootin Flora Scotica -kirjasta. Fraserin perinteisiä skotlantilaisia väriaineita esittelevään kirjaan Traditional Scottish Dyes (1989) on kerätty tietoa useista eri lähteistä, mm. Romantic Story of Highland Garb and the Tartan ja Charles Fergussonin kirjasta The Gaelic names of trees, shrubs and plants (1878), missä väitetään, että isohirvenjuuresta saatava väri on kirkkaansinistä. Fraserin mainitsemissa resepteissä Romantic Story... kertoo isohirvenjuurta käytettävän seljan(marjojen?) ja suolan kanssa ja loput kolme mainittua reseptiä mustikan kanssa. Palmstruchin kasvikirjassa (1803) kerrotaan, että sininen väri saadaan juuresta, johon on sekoitettu mustikoita ja potaskaa.

Sama tieto mainitaan myös Siperian Altain värikasveja käsittelevässä kirjassa (Королюк, 2003), jossa huomautetaan myös, että muita suvun lajeja ei käytetä värjäyskasveina. Kirjassa siteerataan kahta muuta kirjaa, joista ensimmäisessä kerrotaan, että kasvia käytetään joskus värjäysteollisuudessa kankaiden siniseksi värjäämiseen [Полный русский иллюстрированный словарь-травник и цветник / Под ред. Е.Н. Залесовой и О.В. Петровской. 1898, Т. 1–2. 1900. Т. 3. S. 309] ja toisessa kerrotaan, että sinistä saa liottamalla juuriuutetta virtsassa tai ammoniumnitraatissa [Федоров Ан.А., Розен Б.Я. Красильные растения СССР // Растительное сырье СССР. М.; Л., 1950. Т. 1. С. 349–402.]

Museum Vestsjælland -nettisivulla mainitaan, että isohirvenjuuren juuri tuottaa sinisen värin, jos värjättävä materiaali on ensin käsitelty virtsalla ja potaskalla.

Netistä löytyy muutamia blogikirjoituksia (mm. Walker 2018), joissa sinisen värin tekoa on kokeiltu useammalla tavalla, mutta lopputuloksena ei ole saatu juurikaan väriä lankoihin. Juurella värjäämistä en ole löytänyt myöskään tieteellisiä tutkimuksia. Voi olla, että värin irrottamiseen liittyisi mm. mätäännyttämistä, voimakkaita emäksiä tms., enkä pidä ihan sataprosenttisen mahdottomana sinistäkään väriä - melko uskomattomia ja nykyään unohdettuja keinoja voimakkaiden värien tuottamiseksi on ollut olemassa. Kuitenkin olisin taipuvainen uskomaan, että vanha huhu tai väärinymmärrys on lähtenyt tietona kopioitumaan lähteestä toiseen ilman, että kukaan tarkistaa, pitääkö juttu paikkansa. Sininen väri on niin tavoiteltu, että jos isohirvenjuuresta kirkkaansinistä saisi, se tieto olisi tuskin kadonnut taivaan tuuliin.

Sama "tieto" isohirvenjuuresta värjäyskasvina jatkaa edelleen kopioitumistaan ja löytyy useilta kasvitieteellisiltä sivuilta sekä kukkien siemeniä myyvien liikkeiden nettisivuilta.

Historia

Roomassa isohirvenjuurta pidettiin sekä keittiö- että lääkekasvina. Roomaan kasvi oli tullut Keski-Aasiasta ja roomalaiset levittivät kasvia melkein koko Euroopan kattavan maansa alueelle. Roomasta kasvi levisi edelleen benediktiinimunkkien mukana.

Lääkekasvina isohirvenjuurta on käytetty jo antiikin aikaan - helenium -nimen uskotaan juontuvan Troijan Helenasta, jolla oli kasvi käsissään, kun Troijan kuninkaan poika Paris vei hänet - ja aiheutti Troijan sodan alkamisen. Kasvin mainitsivat mm. Hippokrates, Dioskorides ja Plinius. Kristillisessä symboliikassa siitä tuli parantavan vaikutuksensa vuoksi vertauskuva lunastukselle, joka parantaa ihmisen synnistä. Pohjois-Euroopassa se oli yksi tärkeimpiä lääkekasveja 1900-luvulle saakka.

Ohjeita

Rohtona auttaa flunssaan ja vilustumiseen, kutiavaan ihoon ja pieniin haavoihin.

Käytetty myös makeisten maustamiseen.