[Brassicaceae]
[englanti woads · ruotsi vejdar]
Morsinkoihin kuuluu yli 90 kasvia ja monet niistä sisältävät indigon esiasteita vaihtelevissa määrin ja niitä on saatettu käyttää värjäykseen paikallisesti niiden kasvualueilla. Vain muutamat ovat kuitenkin olleet värjäyksessä merkittäviä. Kasvisuvun ylivoimaisesti tärkein värjäyskasvi on ollut värimorsinko (Isatis tinctoria, omalla sivullaan), josta yleisimmin puhutaan, jos kasviin viitataan vain nimellä morsinko tai woad.
Isatis tinctoria subs. tinctoria; Crucifera isatis, Isatis campestris, I. canescens, I. tinctoria subsp. canescens, I. villarsii
[englanti Chinese woad
· saksa Chinesicher Waid
· kiina songlan; qingdai (kuivattu fermentoitu indigojauhe)]
Osa kasvilistauksista mainitsee Isatis indigotican synonyyminä värimorsingolle (Isatis tinctoria. Useissa 2020-luvun tieteellisissä teksteissä se kuitenkin mainitaan omana lajinaan. Feng käsittelee artikkelissaan (2021) näiden kahden Isatis -lajin eroja. Lajia on pidetty aasialaisena morsinkona, mutta Kew Gardenin kasvitietokannan mukaan (jossa Isatis indigotica käsitellään värimorsingon alalajina Isatis tinctoria subsp. tinctoria) se kasvaisi alkuperäisenä Välimeren itäosissa - Italiassa, Romaniassa, Bulgariassa, Kreikassa, Ukrainassa, Krimin niemimaalla ja Balkanin niemimaalla - mutta on levinnyt koko Eurooppaan, paikoin Pohjois-Amerikkaa, Afrikan koillisosiin ja Aasiaan. Kansainvälinen EPPO-kasvitietokanta ei tunnista Isatis indigotica -nimeä lainkaan.
Kasvi kasvaa luonnonvaraisena Kiinassa, jossa se on ollut kautta aikain tärkeä lääkekasvi. Chenin & al. lääketieteellinen tutkimus (2021) ei käsittele lainkaan kasvin värjäyskäyttöä, mutta siinä käsitellään kasvin koostumusta. Artikkelin mukaan kasvin tuoreista lehdistä löytyy isatan B:tä, ja kun lehdet kuivataan, niistä löytyy alkaloideja, kuten indigotiini, indirubiini ja isatisiini A. Kasvin kemiallista koostumusta kuvaavassa taulukossa mainitaan, että indigotiinia, indirubiinia ja isaindigotonia löytyy koko kasvista; isatiini ja isataani A vain juuresta. Feng kertoo artikkelissaan (2021), että fermentoitujen lehtien muodostama tummansininen vaahto kuivataan ja sitä käytetään lääkkeenä mm. haavojen ja aknen hoitoon.
Isatis tinctoria var. lusitanica; Isatis aegyptiaca, I. aleppica, I. aleppica var. constricta, I. aleppica var. pamphylica, I. pyramidata, I. stenocarpa, Peltaria aleppica
[englanti Portuguese woad
· kreikka ίσατις χαλέπικος
· heprea isatis matzui מָצוּי אִיסָטִיס]
Alepponmorsinko kasvaa alkuperäisenä ja luonnonvaraisena Välimeren itä- ja eteläpuolen maissa alueelta joka ulottuu Karpaateilta Afganistaniin ja Pohjois-Afrikasta Arabian niemimaalle.
Tooke (1801) mainitsee Venäjän matkakertomuksessaan alepponmorsingon yhtenä mahdollisena sinisen väriaineen lähteenä, mutta ei dokumentoi kasvin käyttämistä värjäämiseen.
Suvun kasveista merkittävin ja tunnetuin. Lisätietoa siitä Omalla sivullaan
Chen, Qiong & al. Isatis indigotica: a review of phytochemistry, pharmacological activities and clinical applications. J Pharm Pharmacol. 2021 Mar 29:rgab014. doi: 10.1093/jpp/rgab014
Feng, Jingxian & al. Isatis indigotica: from (ethno) botany, biochemistry to synthetic biology. Molecular Horticulture volume 1, Article number: 17 (2021)
Tooke, William Dyeing. Kirjassa View of the Russian Empire. P. Wogan, Dublin 1801. s. 136-139
EPPO Global Database, gd.eppo.int
GBIF | Global Biodiversity Information Facility, gbif.org
Royal Botanic Gardens KEW, Plants of the world online, powo.science.kew.org
Suomen lajitietokeskus, laji.fi
Artikkelit Coloriastossa: Kasvit / Isatis