Värjäys: Lithospermum Rusojuuret, lemmikkikasvit

[Boraginaceae]

englanti gromwell

Sukua kasvisuvuille kuten Anchusa (Alkanna) - kaikkien juuresta saadaan punaista väriainetta.

Lithospermum arvense Peltorusojuuri

englanti corn gromwell, bastard alkanet

Juuret sisältävät punaista väriainetta, yleinen Suomessa.

Carl Linnaeus kertoi Flora Lapponica -kirjassaan (1773): Matkalla panin merkille, että Norlannissa ja varsinkin Hälsinglandissa koreilunhaluiset tytöt käyttivät ihomaalina tämän kasvin tuoreita, huuhdeltuja juuria. He sivelivät viehättävää punaa kasvoihinsa, niin että ne kuin suloiset ruusut ikään houkuttaisivat ja vetäisivät kosijoitten katseet puoleensa. Sen sijaan Lapin neitojen tummanpuhuvilla kasvoilla ei tällaista ihomaalia näe koskaan: toisinaan, varsinkin uudisasukkaiden keskuudessa tytöt sivelevät kasvoihinsa maidonsekaista tervaa, jotteivat sääsket kokonaan runtelisi niitä.

The British Cyclopaedia -tietosanakirjassa (1838) mainitaan, että peltorusojuuresta on saatu hieno väri vahoihin ja öljyihin. Sama kirja tietää kertoa, että Ruotsissa ja Euroopan pohjoisosissa tytöt värjäävät kasvojaan tällä juhlapäivinä.

Lithospermum caroliniense

Anchusa virginica
englanti hairy puccoon, Carolina puccoon, plains puccoon

Pohjois-Amerikan intiaanit käyttivät kasvin kuivattua juurta okran kanssa värjäämiseen. Intiaanit käyttivät väriainetta myös kasvomaalina. Kalm kertoo kirjassaan Norra Amerikanska Färge-Örter (1763), että Pluknetin mukaan Pohjois-Amerikan intiaanit käyttävät kasvia värjäykseen, mutta ei mainitse, saadaanko keltaista vai punaista väriä.

The British Cyclopaedia -tietosanakirjassa (1838) kasvi mainitaan nimellä Anchusa virginica yhtenä väriainelähteenä.

Lithospermum erythrorhizon

Lithospermum officinale var. erythrorhizon
[englanti purple gromwell, red gromwell, red-root gromwell, Asian gromwell, zicao · mandariinikiina zi cao, zǐcǎo, zu cai · korea jichi · japani murasaki]

Kasvaa luonnonvaraisena mm. Kiinassa, Koreassa ja Japanissa. Kiinassa ja Koreassa rusojuuri on yksi vanhimpia viljelykasveja ja se mainitaan jo kiinalaisessa 500-luvun kirjallisuudessa. Japanissa rusojuurta kasvatetaan laajasti, mutta luonnossa se on käynyt melko harvinaiseksi ja kasvaa lähinnä vain Kioton ja Iwaten alueilla.
Juuren kuoresta saadaan hyvin intensiivistä, veteen liukenevaa punaista väriä, shikoniinia (C₁₈H₁₈O₆). Länsimaissa tämä väri on tunnettu mm. nimellä Tokyo violet, japanissa sitä on kutsuttu nimillä waka tai usu. Väriaineella on huono valonkesto.

Rusojuuren juuret kerätään keväällä ja syksyllä ja kuivataan. Murskattuja juuria liotetaan kuumassa vedessä väriaineen irrottamiseksi, ja joskus värin irrottamiseen käytetään myös etikkaa. Juurimassaa vaivataan useita kertoja ja monessa vedessä, jotta väriaine irtoaa.

Rusojuuri (japani murasaki; Lithospermum erythrorhizon), kasvaa Japanissa luonnostaan, mutta sitä ei luultavammin käytetty ennen Nara-kautta (710-794), jolloin sen viljely alkoi. Nara-kaudella kaunista purppuraa sai käyttää vain keisarillinen perhe ja hovivirkailijat. Heian-kaudella sen käyttö kiellettiin muilta kuin keisarillisen hovin naisilta. Muutamissa japanilaisissa lähteissä siihen viitataan sanalla iro (väri), joten voidaan olettaa, että kysymyksessä on ollut kunnioitettu väri.

Japanissa rusojuuresta (Lithospermum erythrorhizon) ja akane-matarasta valmistettiin erityistä väriä, jotka käytettiin mm. pienten silkkiliinojen värjäämiseen. Molemmat kasvit kasvoivat Japanissa villinä ja niitä käytettiin värjäykseen viimeistään nara-ajalla. Nanbun feodaaliklaani suojeli kasveja ja värjäyksestä kehittyi teollisuutta, jonka tuotteita vietiin Edoon lahjoiksi keisarilliselle hoville ja shoguneille. Silkkivaatteen värjäystä varten kankaita violettiin lipeässä ja kuivatettiin auringossa (toiko-syyskuun välisenä aikana), shikon zomea varten työ toistettiin 20 kertaa, akame zomea varten 130 kertaa. Prosessin jälkeen kankaisiin ei koskettu vuoteen. Itse värjääminen tapahtui liottamalla solmittuja kankaita isossa ammeessa värjäysliemessä. Prosessi toistettiin vähintään kymmenen kertaa, jonka jälkeen vaatteet kuivatettiin auringossa. Solmujen avaamisen jälkeen vaatteita pidetiin kahdesta neljään vuoteen säilössä, jotta väri "asettuisi".

Vaatteiden lisäksi rusojuurella on etenkin Koreassa ja Japanissa värjätty paperia, jota on käytetty kalligrafiassa koristeena esimerkiksi seremonioissa.

Lithospermum incisum

[englanti fringed puccoon, narrowleaf gromwell, narrow-leaved puccoon]

Kasvaa Pohjois-Amerikassa. Juurista saadaan sinistä ja violettia (sitä käyttivät mm. Pohjois-Amerikan intiaanit). Mm. cheyennet käyttivät sitä myös lääkkeenä.

Lithospermum officinale Rohtorusojuuri

[Ruskojuuri
englanti gromwell, stoneseed, European gromwell · ruotsi stenfrö · mijo de sol]

Kasvaa luonnonvaraisena Euroopassa, läntisessä Aasiassa, Venäjällä ja Lähi-Idässä. Suomessa laji on uustulokas, joka kasvaa harvinaisena lähinnä Uudellamaalla.

Rohtorusojuuren juurista on valmistettu punaisia värejä samalla tavoin kuin Lithospermum erythrorhizon -kasvista. Väriä on käytetty erityisesti kosmetiikassa.

Lithospermi semina eli rohtorusojuuren siemenet on mainittu kotimaisena lääkeaineena Peter Ervastin julkaisussa Finlands inhemska Läkemedel (1840), jonka mukaan "vanhat lääkärit suosittelevat siemeniä virtsatieinfektion hoitoon" (Äldre Läkare berömma emulsionen af frona i dysurie.).

Lithospermum

[englanti gromwell]

Juurista saadaan punaista väriä. Pohjois-Amerikan intiaanit käyttivät väriä mm. vartalomaalina.

Lithospermum tinctoria

Kts. Anchusa tinctoria