Chulusium amphibium, Persicaria fluitans, Polygonum amphibium
[englanti devil's shoestring, perennial knotgrass, shoestringweed, swamp smartweed, willow grass; Iso-Britannia amphibious bistort; Yhdysvallat water smartweed
· iiri glúineach uisce
· kymri vanwraidd y dwr
· ruotsi vattenpilört
· tanska vand-pileurt
· norja vass-slirekne
· islanti tjarnablaðka
· saksa Landwasserknöterich, scharlachroter Knöterich, Sumpfknöterich, Wasserknöterich
· hollanti veenwortel
· ranska persicaire amphibie, renouée amphibie, renouée aquatique
· italia persicaria amfibia, poligono anfibio
· espanja persicaria anfibia, polígono anfibio, polígono de tierra baje
· katalaani herba presseguera amfíbia, presseguera amfíbia
· portugali persicária-anfíbia, persicária-de-água, polígono-anfíbio
· unkari vidrakeserűfű
· romania sălcuță
· albania nejcë, nejcë amfibe
· turkki yerdeğiştiren
· puola rdest ziemno-wodny
· tsekki rdesno obojživelné
· slovakki horčiak obojživelný
· sloveeni vodna dresen
· kroaatti vodeni dvornik
· bulgaria земеводно пиперче, земноводно пипериче
· serbia барски дворник
· ukraina гірчак земноводний
· venäjä горец земноводный, персикария земноводная, щучья трава
· japani ezo-no-mizu-tade エヲノミズタデ
· korea mul yeo kkwi 물여뀌
· kiina liǎng qī liǎo 两栖蓼]
Vesitatar kasvaa alkuperäisenä ja luonnonvaraisena liki koko pohjoisella pallonpuoliskolla ja Afrikan itä- ja eteläosissa ja on levinnyt Etelä-Amerikan kaakkoisosiin. Suomessa se kuuluu alkuperäiseen kasvistoon ja sitä tavataan koko maassa. Se kasvaa lampien rannoilla, soilla ja vettyneillä niityillä.
Siperian Altain värikasveja käsittelevässä kirjassa (Королюк, 2003) kerrotaan, että vesitatarta käytetään parkitusaineena käsitöissä; sen juurakot ja lehdet sisältävät flavnoideja ja 8-20% tanniineja. Kirjassa mainitaan, että sillä värjätään villaa ja silkkiä vaaleankeltaiseksi (isabella). Yhtenä kasvin antamana värinä luetteloidaan sininen, mutta todennäköisesti se on virhemerkintä.
akantatar, hanhenpolvi, tuliruoho<
Persicaria acris, Peutalis hydropiper, Polygonum acre, P. gracile, P. hydropiper; Persicaria acri, P. erectominor var. koreensis, P. fastigiatoramosa, P. fastigiatoramosa var. angustissima, P. hydropiper var. angustifolia / densiflora/ fastigiata / fastigiata / filiformis / glandulosissima / longistachya / maximowiczii / projecta / sarbhanganica / scabrida, P. hydropiper subsp. hispida / laetivirens / maximowiczii, P. hydropiper f. angustissima / scabrida / viridis, P. koreana, P. koreensis (f. viridiflora), P. maximowiczii, P. urens, P. vernalis,
Polygonum chloroleucon, P. ciliare, P. fallacinum, P. fastigiatoramosum (var. angustissimum), P. flaccidum var. hispidum, P. flexuosum, P. glandulosum, P. glandulosum, P. gracile, P. gramineum, P. hecasanthum, P. hispidum, P. hydropiper f. angustissimum / ciliare / vayredae, P. hydropiper var. angustifolium / densiflorum / fastigiatum / filiforme / glandulosissima / gramineum / hispidum / laetivirens / longistachyum / maximowiczii / obtusifolium / pauciflorum / projectum / sarbhanganicum / vulgare, P. hydropiper subsp. megalocarpum, P. hydropiper proles vayredae P. kinashii, P. koreense (f. viridiflorum), P. maximowiczii, P. mite, P. obtusifolium, P. pallidium, P. podophyllum, P. punctatum, P. punctatum, P. purpuratum, P. sarbhanganicum, P. schindleri, P. schinzii, P. vernale
[englanti water pepper, smartweed, marshpepper knotweed; Yhdysvallat marsh-pepper smartweed
· gaeli glúineach
· iiri biophorbar
· kymri canwraidd y dwr
ruotsi bitterpilört, bitterblad; jungfrutwäl (Samzelius 1765)
· tanska bidende pileur, bidende pileurt
· norja vasspepper
· saksa Pfefferknöterich, Wasserpfeffer, Wasserpfefferknöterich
· hollanti waterpeper
· ranska herbe de Saint-Innocent, persicaire brillante, persicaire brûlante, persicaire âcre, piment d'eau, pique-langue, poivre d'eau, pîment aquatique, renouée poivre-d'eau, renouée âcre
· oksitaani came-rouy, cularauye, piper saubadge, pruyèro, pugach, pugas, puguet
· italia erba pepe, idropepe, poligono pepe d'acqua, poligono pepe-acquatico
· espanja persicaria picante, pimienta acuática, pimienta de agua, resquemona
· aragonia persicaria picante, pimiento de agua
· katalaani pebre d'aigua
· galitsia pimenta dágua
· portugali persicária-mordaz, persicária-picante, pimenta-de-água, pimentela
· viro mõru kirbuhori
· unkari borsos keserűfű
· kreikka νεροπιπεριά
· romania dintele-dracului, piper de baltă, piperul balții
· albania
Katkeratatar kasvaa alkuperäisenä ja luonnonvaraisena Euroopassa, Aasiassa, Luoteis-Afrikassa ja paikoin Australiaa ja on levinnyt Pohjois-Amerikkaan. Se on yleinen Etelä-Suomessa ja länsirannikolla Vaasan korkeudelle saakka. Se kasvaa märillä paikoilla, kuten rannoilla, ojissa ja joutomailla.
Sisältää jonkin verran parkkiaineita sekä flavonoidiglykosideja. Koko kasvista saadaan kullankeltaista. Käytetty värjäykseen mm. Suomessa ja Pohjois-Amerikassa.
Samzeliuksen ruotsalaisia värikasveja esittelevässä kirjassa (1765) esitetään ohje vaaleankeltaisen värjäämiseen: lanka puretetaan alunalla ja kuivataan; katkeratatar pilkotaan, jonka jälkeen kattilaan laitetaan vuoroin lankaa ja vuoroin pilkottua kasvia keittämistä varten. Samzelius mainitsee lähteeksi Linneauksen matkakertomuksia sekä Jörlinin kasvivärejä koskevan väitöskirjan (1759).
Joulukuun 1776 Hushållningsjournal -lehden artikkelissa Anckarström vinkkaa, että katkeratatarilla voitaisiin värjätä puuvillaa, pellavaa ja villaa (ilman väriläätettä tai koivunlehtiä). Lyhyessä tekstissä Anckarström mainitsee myös kasvin katkeruuden ja lääkekäytön, ja mainitsee, että kahdessa tieteellisessä artikkelissa mainitaan, että kasvista saa pysyvän keltaisen värin. (Sitä, mitkä artikkelit ovat kyseessä, hän ei kuitenkaan tekstissä mainitse.)
Katkeratatar mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla laajennetussa painoksessa (1919).
Lönnrot ei mainitse kirjassa Flora Fennica (1866) värjäyskäyttöä, mutta varoittaa: Muist. Kasvi tuoreena muserrettu, iholle pantuna, nostaa rakkoja. Myöhemmissä lähteissä tällaista mainintaa ei kuitenkaan ole.
keiholehti
Persicaria mitis, P. persicari, P. ruderalis, Peutalis persicaria, Polygonon persicarium, P. lapathifolium subsp. maculosum, P. persicaria )var. ruderale), P. ruderale
[englanti red shank, red-leg, smart weed; Australia persicaria; Yhdysvallat ladysthumb
· gaeli gluineach dhearg
· iiri glúineach dhearg
· ruotsi åkerpilört; röknäfwa (Samzelius 1765)
· tanska ferskenpileurt
· norja hønsegras
· islanti flóajurt
· saksa Flohknöterich, pfirsichblättriger Knöterich
· hollanti perzikkruid
· ranska fer à cheval, persicaire, persicaire douce, pied-rouge, pilingre, renouée persicaire
· oksitaani camarouyo, gasàrdo, piper saubatje, pruye, pugàch, pugàs
· italia persicaria, poligono persicaria
· espanja duraznillo, hierba de Santa María, hierba pejiguera, pejiguera, persicaria, persicaria manchada, polígono pejiguera, presseguera; Chile duraznillo común
· aragonia pejiguera, persicaria
· katalaani herba presseguera vera, presseguera vera
· galitsia herba do gals, herba pejigueira, herba pulgueira
· portugali cristas, erva-das-pulgas, erva-pessegueira, erva-pulgueira, persicária, persicária-de-pé-vermelho, persicária-vulgar, pessegueira, pesseguelha
· viro harilik kirburohi
· unkari baracklevelű keserűfű
· kreikka αγριοπιπερία
· romania ardei broaştei, iarbă roșie
· albania nejca gjethepjeshk, nejcë
· turkki söğüt otu
· lätti blusu sūrene
· liettua dėmėtasis rūgtis
· puola rdest płamisty
· tsekki rdesno červivec
· slovakki horčiak broskyňolistý, horčiak obyčajný
· sloveeni breskova dresen
· kroaatti pjegasti dvornik
· bulgaria обикновено пипериче, прасковолистно пиперче
· serbia мали лисац, обични дворник
· ukraina гірчак почечуйний
· venäjä горец почечуйный, Почечуйная трава
· japani haru-tade ハルタデ
· korea bom yeo kkwi 봄여뀌
· kiina liǎo 蓼]
Hanhentatar kasvaa alkuperäisenä ja luonnonvaraisena Euroopassa, Aasian länsi-, keski- ja kaakkoisosissa ja Luoteis-Afrikassa ja on levinnyt Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan sekä Australiaan. Suomessa se on vakinaistunut muinaistulokas.
Koko kasvista (vain tuoreesta) saadaan vihreänkeltaista. Käytetty värjäykseen myös Suomessa.
Mainitaan keltaisen värin lähteenä Pehr Kalmin tutkielmassa "Förtekning på någre Inhemska Färge-gräs" (Kongliga Vetenskaps-Academiens Handlingar, Oct. Nov. Dec. 1745). Siinä neuvotaan purettamaan lanka alunalla etukäteen, jonka jälkeen hanhentatar pilkotaan, laitetaan puretetun langan kanssa kattilaan, keitetään ja lopuksi huuhdellaan jokivedessä.
Samzeliuksen ruotsalaisia värikasveja esittelevässä kirjassa (1765) mainitaan lyhyesti, että alunapuretettu kangas värjäytyy keltaiseksi. Samzelius mainitsee lähteeksi Linneauksen matkakertomuksia sekä Jörlinin kasvivärejä koskevan väitöskirjan (1759).
Emäntälehdessä 3, 1904 on annettu värjäämiseen seuraava ohje:
Keiholehti (Pilört) (Polygonum persicaria). Tuoreet lehdet poimitaan 3:sta kilosta tätä kasvia, pannaan kerroksittain kuparikattilaan alunassa peitatun langan kanssa, keitetään tunti ja saapi jäähtyä kattilassa. Voimakas messingin keltainen väri.
Pohjois-Amerikan intiaanit ovat valmistaneet kasvista keltaista väriainetta.
Uljanovskin alueen värikasveja käsittelevässä kirjassa (Благовещенский, 1953) todetaan lyhyesti, että keltaista väriä saadaan koko kasvista.
väritattari, Japanin indigo, Kiinan indigo
Polygonum tinctoria; Ampelygonum tinctorium, Pogalis tinctoria. Polygonum tinctorium
[englanti Japanese indigo, Chinese indigo
· ruotsi färgpilört, japansk indigo, kinesisk indigo
· saksa Färberknöterich
· ranska persicaire à indigo, renouée des teinturiers
· italia indaco cinese
· espanja indigo chino, índigo
· portugali anileira-da-china, anileira-da-índia
· venäjä горец красильный, китайское индиго
· japani tadeai
· korea jjok 쪽
· kiina liǎo lán 蓼蓝]

Väritatar kasvaa alkuperäisenä ja luonnonvaraisena Etelä- ja Kaakkois-Kiinassa ja Vietnamissa ja on levinnyt Japaniin, Koreaan ja muihin Kaakkois-Aasian maihin sekä viljelykarkulaisena paikoin Eurooppaa. Se on subtrooppisessa ja trooppisessa ilmastossa menestyvä kasvi, ja eteläisessä Aasiassa sitä on viljelty satoja vuosia. Tuoreista siemenistä ja juurenpalasista saadaan indigoa. The Natural Organic Colouring Matters -kirjan (1918) mukaan tämä on ollut pääasiallinen viljelty indigokasvi Japanissa, Kiinassa ja Venäjällä.
Japaniin kasvi saapui luultavimmin 100-luvulla Kiinasta ja kasvia on viljelty kaikkialla; eniten Shikokun alueella. Tarinan mukaan ensimmäisen kerran indigoa valmistettiin murskaamalla Polygonum tinctorium -kasvin (tadeai) lehtiä vedessä. Näin saatiin aikaiseksi vaalea sininen.
Åbo Underrättelser -lehdessä vuonna 1838 ilmestynyt uutinen kertoo, että Ranskassa on alettu viljellä tätä kasvia (Polygonum tinctoria), tavoitteena saada "melko hyvää indigoa", jota Kiinassakin kasvista valmistetaan.
Väritatarin lehdet voidaan kuivata sadonkorjuun jälkeen.
Jotta väriä saataisiin irrotettua kasvista, pitää kasviaineksen antaa käydä lämpimässä ja kosteassa seoksessa kolmisen kuukautta. Kolmen päivän välein värin valmistajan täytyy sekoittaa seosta ja lisätä joukkoon vettä. Jos lehdet eivät ole tarpeeksi kosteat, lämpötila ei nouse, eikä seos ala käydä. Seos peitetään riisikasvista valmistetulla korsimatolla. Japanissa näitä sekoitushuoneita kutsutaan paikoittain "makuuhuoneiksi" ja peittävää mattoa "vuodevaatteeksi". Valmis massa on Japanissa nimeltään sukumo ja siitä pyöritettyjä palloja kutsutaan nimellä aidama.
[Lue lisää indigon käytöstä japanilaisessa värjäyksessä]
Anckarström, JJ Att sätta gul färg på linne, bomull och ylle, utan at nyttja ängskar eller björklöv, Hushållningsjournal 12, 1776
Благовещенский, В. В. ДИКОРАСТУЩИЕ КРАСИЛЬНЫЕ РАСТЕНИЯ УЛЬЯНОВСКОЙ ОБЛАСТИ. Kirjassa Валкин, М. X. (Еd.) -КРАЕВЕДЧЕСКИЕ ЗАПИСКИ ВЫПУСК I. УЛЬЯНОВСКИЙ ОБЛАСТНОЙ КРАЕВЕДЧЕСКИЙ, МУЗЕЙ. УЛЬЯНОВСК 1953. s.71-86
Hellén, Alina Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (Suomen käsityön ystävien toimesta). Kansanvalistusseura, Helsinki, 1904; 1905; 1917; 1919.
Kalm, Pehr Förtekning på någre Inhemska Färge-gräs. Kongliga Vetenskaps-Academiens Handlingar, Oct. Nov. Dec. 1745
Королюк, Е.А. КРАСИЛЬНЫЕ РАСТЕНИЯ АЛТАЯ И СОПРЕДЕЛЬНЫХ ТЕРРИТОРИЙ. ХИМИЯ РАСТИТЕЛЬНОГО СЫРЬЯ. 2003. №1. С. 101–135; 110
Lönnrot, Elias Flora Fennica, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapaino, Helsinki 1866.
Perkin, Arthur George & Everest, Arthur Ernest: The Natural Organic Colouring Matters. Longmans, Green and Co. London, New York, Bombay, Calcutta and Madras, 1918.
Samzelius, Abraham Beskrifning på swenska färgegräsen. Sammandragen 1763. Joh. Lindh. Kongl. priv. bok-tr., Örebro 1765
Hwarjehanda. Åbo Underrättelser 37, 12.5.1838
Kasviaineilla värjäämisestä. Emäntälehti - Martta-yhdistyksen äänenkannattaja 3, 1904.
EPPO Global Database, gd.eppo.int
GBIF | Global Biodiversity Information Facility, gbif.org
Royal Botanic Gardens KEW, Plants of the world online, powo.science.kew.org
Suomen lajitietokeskus, laji.fi
Artikkelit Coloriastossa: Kasvit, sienet ja eläimet / Persicaria