Värjäys: Picea Kuuset

[Pinaceae]

Picea abies Metsäkuusi

honkkauusi, hyötykuusi, janhuskuusi, kangaskuusi, karakuusi, karanko-kuusi, karsti, kartsi, karttikuusi, korpikuusi, lylykuusi, mannelkuusi, mannikaskuusi, mantilakuusi, norokuusi, näre, rapakuusi, räkäkuusi
Abies abies, A. communis, A. excelsa, A. picea, Picea excelsa, Pinus abies (subsp. vulgaris), P. pyramidalis
[englanti Norway spruce; Christmas tree, common pitch fir, common spruce, European spruce, spruce; pitch tree (Gerarde 1597) · ruotsi gran, vanlig gran · tanska almindelig rødgran, rødgran · norja gran · islanti rauðgreni · saksa Fichte, gemeine Fichte, Rotfichte, Rottanne; Tannebaum; schwarz Tannebaum, rot Tannebaum (Gerarde 1597); Peckboom (Gerarde 1597)]

· hollanti fijnspar, grote spar · ranska gentil sapin, pesse, pin pleureur, sapin de Norvège, sapin du Nord, sapin rouge, sapin à poix, sapinette, sérente, épicéa, épicéa commun, épicéa élevé, épinette de Norvège · italia abete rosso, epicea, peccio, pezzo, picea, picea comune, picella · espanja abete rojo, abeto falso, abeto rojo, pinabeto, pino abeto, pícea común, árbol de Navidad · aragonia abeto rojo · baski izei gorria · katalaani avet roig, pícea · portugali abeto-falso, espruce-da-noruega, espruce-europeu, pícea-europeia · viro harilik kuusk · unkari közönséges luc, lucfenyő · kreikka ερυθρελάτη, ερυθρελάτη η ψηλή · romania brad rosu, molid · albania hormoq · turkki avrupa ladini, avrupa lâdini · lätti parastā egle · liettua parastoji eglė · puola świerk pospolity · tsekki smrk ztepilý · slovakki smrek obyčajný · sloveeni navadna smreka · kroaatti smreka, smrča, visoka smreka · bulgaria обикновен смърч · serbia смрчa · ukraina ялина європейська · venäjä ель европейская, ель обыкновенная · japani doitsutôhi ドイツトウヒ · kiina ōu zhōu yún shān 欧洲云杉 ]

Metsäkuusi kasvaa alkuperäisenä ja luonnonvaraisena lauhkeilla alueilla valtaosassa Eurooppaa ja on levinnyt Pohjois-Amerikan koillisosiin.

(Harmaan)vihreä (neulaset); punaruskea, ruskea, harmaanpunainen (kävyt), kellanruskea.

Hushållningsjournal-julkaisussa (1780) anonyymiksi jäänyt kirjoittaja kuvasi: Kasvitieteellisellä matkallani vuonna 1779 näin Tjustgölissä Misterhultin pitäjässä, kuinka ihmiset värjäsivät ruskeita tammen, koivun ja kuusen kaarnalla.

Lönnrot mainitsee teoksessaan Flora Fennica (1860/1866), että kuusenkävyillä voi värjätä ruskeaa. Hän mainitsee myös, että jos parkittavan nahan käsittelee kuusen kuorella, se ei muutu kangistu pakkasella eikä muut kovaksi vedestä.

Sanomia Turusta (1851) kertoo, että kävyillä ("eli törtöset") voi värjätä ruskeaa, jos värjättävää keitetään rikkisurvottujen käpyjen kanssa värjäysliemessä, ja värjäämisen jälkeen koivun tuhkasta keitetyssä väkevässä lipeässä. Lehti tietää myös: Langat ja liina, elikkä palttina, tuleewat pitäwimmiksi ja walkeneewat paremmin walkenemaan pantuna, jos niitä keittäissä on kuusen-hakoa padan pohjalla.

Myös Pellervo-lehdessä (1909) neuvotaan ruskeaksi värjääminen murskatuilla kävyillä ja tuhkalipeäkäsittelyllä värjäämisen jälkeen.

Kuusenhavut (Picea excelsa) ja kuusenkävyt mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905). Siinä kerrotaan materiaalin kokoamisesta: Kuusenkäwyt kerätään kewäällä ja kesällä, mieluiten sellaiset, jotka owat pudonneet puusta edellisenä wuonna ja olleet talwen massa kosteilla paikoilla ja senkautta säilyneet kowina ja sileinä. Katkaistessa tulee niitten sisältä olla tummanpunasen ruskeat ja mehewät. Niistä saa harmaanpunasen värin. Åbo Underrättelsel -lehdessä (1924) toistetaan käpyihin liittyvä tieto, mutta väriksi mainitaan kaunis punertavankeltainen. Kotitaide-lehdessä (1903) mainitaan vain lyhyesti, että kävyillä voi värjätä ruskeaa.

Käsiteollisuus-lehdessä (1917) neuvotaan värjäämään vaaleanruskeaa kuusenkävyillä ja kuparisulfaatilla.

Wasa-Posten (1922) jakaa ohjeen tuoreella kuusenkuorella: värjättävä kuitu lisätään ohjeen mukaan väriliemeen, kun siinä on ensin keitetty kuusenkuoria noin tunnin ajan. Kuitua ja kuorta keitetään yhtäaikaa toinen tunti, jonka jälkeen joukkoon lisätään "hieman alunaa" ennen liemen jäähdyttämistä. Åbo Underrättelsel -lehden (1924) mukaan kuusenkuoresta saa harmaankeltaisen värin.

Hakola (1924) neuvoo verkkojen värjäämisen ruskeaksi mieluiten kuusen- ja männynkävyillä "tai käpyjen puutteessa hienonnetulla kuusen, koivun tai tammen kuorella." Käpyjä keitetään 3—4 tuntia ja väriliemen valmistuksen jälkeen verkkojen annetaan liota väriliemessä 1—2 vuorokautta.

Picea laxa Valkokuusi

Abies canadensis, A. laxa, Picea alba, P. canadensis, P. laxa, Pinus canadensis, P. laxa
englanti white spruce, Black Hills spruce, Canadian spruce, Eastern spruce, epinette blanche, hemlock · ruotsi vitgran · tanska hvid gran · norja kvitgran · saksa kanadische Fichte, Schimmelfichte, Weißfichte · hollanti witte spar, zilverspar · ranska pesse blanche, sapinette blanche, épicéa blanc, épinette blanche; Kanada perusse · italia abete americano, abete bianco · espanja pícea blanca, pícea glauca · portugali espruce-branco, pícea-branca · unkari szürke luc · puola świerk biały · tsekki smrk sivý · slovakki smrek biely · ukraina ялина сиза · venäjä ель канадская, ель сизая]

Valkokuusi kasvaa alkuperäisenä ja luonnonvaraisena lauhkeilla alueilla Kanadassa ja Yhdysvaltain pohjoisissa osavaltioissa ja on levinnyt Skandinaviaan ja Pohjois-Eurooppaan.

Kalm kertoo tekstissään En kårt berättelse om naturliga stället nyttan samt skötseln af några wäxter... (1751), että kuorella värjätään punaruskeaa ja reilut kymmenen vuotta myöhemmin kirjassaan Norra Amerikanska Färge-Örter (1763) hän kertoo, että puun kuorella värjätään Kanadassa punaista, ja että naisväki värjää tämän kuusen kävyillä villaa kahvin väriseksi.

Ohjeita

Alina Hellén: Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla -kirjassa (1905/1919) neuvotaan valmistamaan himmeää punasenkeltaista (140 gr alunaa + 14 kg kuusenkäpyjä; kävyt pilkotaan ja keitetään neljä tuntia, liemi siivilöidään ja siihen liotetaan aluna; lankoja kiehutetaan puolisen tuntia), harmaankeltaista (160 gr alunaa + 5kg kuusenhavuja) ja tuhkanharmaata (10 kg kuusenhavuja + 40 gr rautavitrilliä). Kontturin (1945) kirjassa tuhkanharmaan reseptin osat ovat samat, mutta resepti on neljänneksen pienemmillä mitoilla (2,5kg kuusenhavuja, 10g rautavitrilliä ja 250g lankaa).

Muuta

Kuusennaava; katso Usnea