Värjäys: Sorghum

[Gramineae]

Sorghum bicolor Kirjodurra, koristedurra

Andropogon sorghum, A. bicolor, A. cernuus, A. vulgaris, Holcus bicolor, H. durra, H. dochna, H. sorghum, Milium bicolor, M. sorghum, Panicum frumentaceum, Sorghum cernuum, S. guineense, S. nigricans, S. techinum, S. saccharantum var. bicolor, S. s. var vulgare, S. vulgare
[englanti sorghum, sugar cane, beer sorghum, broomcorn, giant millet, grain sorghum, great millet, guinea corn, millet, sorgho, sorghum, Texas black: durra red · ruotsi durra · saksa durra, durrha, (echte) Sorghumhirse, Besenhirse, (gemeine) Mohrenhirse, Haffernhirse, Zuckerhirse · hollanti sorghum, kafferkoren · ranska sorgho commun, sorgho vulgaire, grand millet, millet à balai; rouge badois · oksitaani milhauco, milheroque, milhòco, milorco · italia sorgo (coltivato), melica, meliga, miglio, saggina · espanja sorgo azucarado, sorgo común, alcandia, carrizo, escanda, escobas de año, escobas de granillo, escobas de huerto, maiz de Guinea, maíz milo, melca, panizo escobero, panizo mijo, panizo negro, panizo rosero, sagina, zahina, zaina blanca; (Argentiina) sorgo guacho; (Honduras) caña silvestre · katalaani dacsa de bou, melca, melca dolça, meuca, mill africa, mill de les Indies, mill francès, milloca, sorgo · portugali alcandia, alnizo negro, mapira, milho-sorgo, milho-da-India, milho-das-vassouras, milho-de-burro, milho-miudo-de-Africa, milho-mouro, milho-zaburro-branco, milho-zaburro-vermelho, sorgo-das-vassouras, sorgo-sacarino, zaburro; (Brasilia) sorgo, milho-de-vassoura, painco · baski asta maiza, bazartoa, jatza · unkari tarka cirok · tsekki čirok obecný · slovakki cirok obyčajný · sloveeni navadni sirek · kroatia sirak kitaš · albania tallë · turkki süpürgedarısı · bulgaria метла за зърно, обикновена метла, обикново сорго, техническо сорно · ukraina сорго двокольорове, сорго поникле · venäjä сорго обыкновенное, сорго поникшее · japani モロコシ morokoshi · kiina 高粱 gāo liáng · hindi jowar · imphee, milo · shikytan]

Kirjodurra on alunperin kasvanut Afrikassa sen pohjoisimpia osia lukuunottamatta, mutta on levinnyt sieltä Eurooppaan, Lähi-Itään, Intiaan, Kaakkois-Aasiaan ja Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan. Heinäkasvin koko ja näkö vaihtelee kasvupaikasta riippuen.

Durra kasvaa kuivillakin paikoilla, joten ruokakasvina se on hyvin arvokas - Afrikassa ja Aasiassa kasvia on kutsuttu paikoin "elämän pelastajaksi". Mabberleyn mukaan durra on yksi maailman tärkeimmistä viljakasveista vehnän, maissin ja riisin ohella. Suurin osa ruoaksi viljeltävää durraa on kirjodurran alalajia Sorghum bicolor subsp. bicolor (kts. alta).

Durranehdistä, varsista ja tiilenpunaisesta röyhystä on uutettu ruskeita, ruskeanpunaisia ja punapurppuraisia väriainetta. Artikkelissa Red of Sorgho (Scientific American 21, 1865) neuvotaan käyttämään värjätessä tinapuretusta. Artikkelissa kerrotaan, että väri kestää valoa ja pesua.

Kirjodurraa tai sen alalajeja (subst. colorans, caudatum, kafir on käytetty värjäystarkoituksiin käytännössä koko Afrikassa. Mm. Sudanissa sitä on kasvatettu erityisesti väriainetarkoituksiin. Nigeriassa jauhetuilla kuivatuilla punaisilla lehdillä on värjätty nahkaa. Algeriassa kasvilla on värjätty villaa. Burkina Fasossa punaisella väriaineella on värjätty nahkaa ja koritöitä. Sitä on käytetty myös kosmetiikkaan ja elintarvikevärinä.

Malista on löytynyt noin 1000-luvulle ajoittuvia durralla värjättyjä villafragmentteja.

Kiinassa kasvilla on värjätty mm. villaa, puuvillaa ja pellavaa.

Kirjassa Sorgo and Imphee (1857) viitataan värin valmistamiseen durran röyhyn punaruskeista siemenkuorista, jotka voivat olla "niin syvää punaruskeaa, että vaikuttavat mustilta". Niiden väri ei liukene kylmään veteen, mutta lämmin vesi irrottaa niistä punavioletin värin. Alkoholi irrottaa punaista väriä jopa kylmänä, ja eetterillä kasvista saa kirkkaanpunaisia värejä. Alunaliemessä väriaineet muuttuvat punaisen lilaksi. Konsentroitu rikkihappo muuttaa värin syvänpunaiseksi ja emäkset ruskeaksi. Kirjan mukaan väriliemen happamuutta tai emäksisyyttä säätämällä röyhystä on mahdollista saada oransseja, punaisia, ruskeita, harmaita ja liloja sävyjä.

Samassa kirjassa kerrotaan myös, että kun siipikarjaa ruokkii durransiemenillä, niiden luut värjäytyvät violetiksi. Tekstissä huomautetaan, että väriaine on täysin mauton, eikä linnuille aiheudu siitä harmia. Kirjoittaja arvelee, että purppurabroilereista voisi jopa tuoda muotijuttu, josta maksetaan hieman ekstraa: In fact, it may become a fashionable thing to pay extra for purple broiled chicken.

Durraa käytettiin värjäämiseen Afrikassa varmasti jo ennen kuin sen väriainemahdollisuudet herättivät länsimaalaisten huomion 1850-luvulla. Vuonna 1859 (eli kaksi vuotta Sorgo ja Imphee-kirjan ilmestymisen jälkeen Scientific American -lehti uutisoi, että itävaltalainen A. Winter on löytänyt durrasta (Chinese sorgho) punaista väriainetta ja on patentoinut sen valmistustavan. Winterin patentoimassa tavassa durraväri valmistettiin puristamalla durran varret "tavalliseen tapaan", pinoamalla aines peitettyihin kasoihin ja jättämällä ne fermentoitumaan. Muutaman viikon jälkeen massa on muuttunut punaruskeaksi tai ruskeaksi, jonka jälkeen fermentoituminen keskeytetään kuivaamalla aines. Kuivumisen jälkeen massa kuitavaaan hienoksi, ja jauheen annetaan seisoa pehmeällä vedellä peitettynä astioissaan kaksitoista tuntia, jonka jälkeen se siivilöidään ja käsitellään heikolla emäksisellä lipeällä, kunnes siitä ei enää irtoa mitään. Syntynyt liemi neutraloidaan rikkihapolla, jolloin muodostuu punaisia väriainehiukkasia, jotka pestään vedellä, siivilöidään ja kuivataan. Tämä väri liuotetaan alkoholiin, emäkseen tai heikkoon happoon, jolloin sitä voi käyttää tinapuretuksella silkkien ja villan värjäämiseksi punaiseksi. Artikkelin mukaan näin valmistettu punainen ei haalistu valosta tai pesussa.

Myös Salter (1869) mainitsee durrapunaisen (sorgho red) ja kertoo, kuinka väriaine liuotetaan heikosa potaskalipeässä, käsitellään rikkihapolla ja lopuksi pestään vedellä. Tämä puhdistettu aine on Salterin mukaan liukoinen alkoholiin, kaustiseen emäkseen, mietoon happoon. Hänen mukaansa sitä on käytetty tinapuretetun silkin ja villan värjäykseen mm. Itävallassa ja Badenissa. Salter ei ole kuullut, että väriaine olisi ollut käytössä Englannissa.

Teoriassa tieto durrapunaisen valmistuksesta saapui Amerikkaan ja Eurooppaan noin 1800-luvun puolivälin jälkeen, mutta ilmeisesti värin valmistamisella ei ollut kuin pienimuotoista kaupallista merkitystä. Euroopassa väriä myytiin nimellä Carmine Sorghum. Intiasta tuotiin Englantiin ruskeaa durraväriä nimillä Hansen brown ja Meyer brown.

2010-luvulla durran käyttö elintarvikevärinä ja tekstiilivärjäykseen alkoi kiinnostaa tutkijoita ekologisen värivalmistuksen näkökulmasta: väriaineita voisi valmistaa ruoka-aineeksi valmistetun durran sivuvirroista eli durran osista, joita elintarviketeollisuus ei hyödynnä.

Sorghum bicolor subsp. bicolor

Sorghum caudatum; Agrostis nigricans, Andropogon besseri, A. compactus, A. niger, A. ruber, A. saccharatus, A. subglarescens, A. truchmelorum, A. usorum, Holcus afer, H. afrorum, H. albus, H. ardunoi, H. cernuus, H. compactus, H. dochna, H. dona, H. duna, H. durra, H. ferrugineus, H. niger, H. nigerrimus, H. nigricans, H. pyramidalis, H. rubens, H. saccharatus, Milium compactum, M. maximum, M. nigricans, M. sorgo, Panicum afrorum, P. sacchariferum, Sorghum abyssinicum, S. afrorum, S. album, S. angolib, S. anomalum, S. ardunoi, S. basiplicatum, S. basutorum, S. campanum, S. caudatum, S. centroplicatum, S. cernuum, S. chinense, S. commune, S. compactum, S. conspinuum, S. coriaceum, S. dochna, S. dora, S. dulcicaule, S. elegans, S. eplicatum, S. excertum, S. gambicum, S. giganteum, S. glycychylum, S. guineense, S. halapense, S. japonicum, S. margaritiferum, S. medioplicatum, S. melaleucum, S. melanocarpum, S. mellitum, S. membranaceum, S. milleforme, S. nankinense, S. negrosense, S. nervosum, S. nigericum, S. nigricans, S. nigrum, S. notabile, S. pallidum, S. papyrascens, S. pyramidale, S. rigidum, S. rollii, S. roxburghii, S. rubens, S. saccharatum, S. sativum, S. schimperi, S. simulans, S. splendidum, S. subglabrescens, S. technicum, S. thonizzii, S. thuchmenorum, S. usorum, S. vulgare
[englanti durra, forage sorghum, grain sorghum, feterita, kaffir-corn, milo, shattercane, sweet sorghum; red sorghum · ruotsi durra · ranska gras mil, gros mil, sorgo, sorgho des teinturiers · italia sorgo · espanja daza, milo, sorgo · portugali sorgo · japani sato-morokoshi, sorugamu]

Kasvi on kotoisin Afrikasta vyöhykkeeltä, joka ulottuu Malista Sudaniin, mutta sen käyttö on levinnyt liki samoille alueille kuin kirjodurran. Suurin osa ruoaksi viljellystä durrasta kuuluu tähän alalajiin. Suurimmassa osassa kieliä kirjodurrasta ja tästä sen alalajista käytetään samaa sanaa. Etenkin vanhemmista teksteistä on vaikea päätellä, onko kysymys kirjodurrasta vai jostain sen alalajista. Värjäystä ja väriaineita koskevat huomiot ylempänä sivulla koskevat todennäköisimmin myös tätä kirjodurran alalajia.

Käytetty etenkin Länsi-Afrikassa. Ranskalainen tiedemies Auguste Chevalier raportoi matkastaan Afrikkaan 1800-luvulla (la Revue de botanique appliquee et d'agriculture coloniale 1924), että afrikkalaiset pitävät kasvia myrkyllisenä (!), ja että sitä käyttävät vain värjärit. Hän myös arvioi, että kasvin teollisella viljelyllä voisi olla suurtakin merkitystä siirtomaaisännälle. 1980-luvun lopulla kasvia alkoi tutkia Ouagadougoun yliopiston orgaanisen kemian professori Mouhoussine Nacro ja sen sisältämä väriaine tunnistettiin pian antosyaaniyhdisteeksi. Värissä on erityisen paljon apigenidiinia (käytetään ruoka-aineteollisuudessa).

Historia

Vuonna 1924 ranskalainen tiedemies Auguste Chevalier kirjoitti (vapaa käännös): [...] Läpi läntisen Afrikan mantereen sydämeen saakka mustat kasvattavat tätä kasvia, jonka siemeniä pidetään syömäkelvottomina - niiden sanotaan jopa olevan myrkyllisiä - ja jota käyttävät yksinomaan värjärit. [...]