Värjäys: Succisa

[Dipsacaeceae]

Succisa pratensis Purtojuuri

Asterocephalus succisa (var. hirsutus), Lepicephalus succisa, Scabiosa succisa (var. hirsuta), Succisa praemorsa, S. succisa
kärmeenpisto-juuri, pirunpurema
[englanti devil's bit (scabious), ofbit, premorse scabious · gaeli úrach bhallach · Greim an diabhail · iiri odhrach bhallach · kymri clafrllys gwreidd-don · ruotsi ängsvädd, knappvädd; ängwädd, afbett (Samzelius 1765); engeblad · tanska djævelsbid · norja blåknapp · islanti stúfa · saksa gemeiner Teufelsabbiss, Abbißkraut, gewöhnlicher Teufelsabbiß, Teufelsabbiß · hollanti blauwe knoop · ranska bâton du diable, charbon, herbe de Saint-Joseph, herbe du diable, mors du diable, scabieuse des bois, scabieuse succise, succise des prés, tête de loup · oksitaani bessatou, béude, caramùde, léngue de bàque, mor dou diable · italia morso del diavolo, succisa · espanja bocado del diablo, escabiosa de raíz mordida, escabiosa mordida, mordedura del diablo, mordiscón del diablo · aragonia escabiosa morbida, lamparones, mordisco del diablo · katalaani escabiosa de bosc, escabiosa mossegada, herba de l'enaigament, mossegada del diable · portugali erva-de-são-josé, escabiosa, escabiosa-de-raíz-troncada, escabiosa-dos-brejos, escabiosa-mordida, mordida-do-diabo, morso-diabolico, morso-diabólico, morso-do-diabo, morte-do-diabo, roida-do-diabo · viro peetrileht · unkari ördögharaptafű · albania suçiza e livadhit, suçizë · turkki gök çıbanotu · lätti pļavas vilkmēle · liettua pievinė miegalė · puola czarcikęs łąkowy · tsekki čertkus luční · slovakki čertkus lúčny · sloveeni travniška izjevka · kroaatti piskavica · bulgaria ливадна синьоглавка · serbia обични прескоч, пољски прескоч · ukraina комонник лучний · venäjä сивец выгрызенный, сивец луговой]

Purtojuuri kasvaa alkuperäisenä ja luonnonvaraisena vyöhykkeellä, joka ulottuu Madeiralta ja Luoteis-Afrikasta Eurooppaan ja Keski-Siperiaan, ja on levinnyt Pohjois-Amerikkaan Massachusettsin, Nova Scotian, Ontarion ja Québecin alueelle. Suomessa se kasvaa luonnonvaraisena Keski- ja Etelä-Suomessa.

Purtojuuri sisältää mm. parkkihappoja. Kasvista saadaan keltaista ja vihreää, vahvistamattomien kertomusten mukaan myös sinistä. Mm. Uljanovskin alueen värikasveja käsittelevässä kirjassa (Благовещенский, 1953) todetaan lyhyesti, että purtojuuren siemenet tuottavat sinistä väriainetta. Irlannissa kasvilla on värjätty vihreitä sävyjä.

Linnaeuksen Gotlannin ja Öölannin värjäyskasveja esittelevässä tekstissä vuodelta 1742 mainitaan purtojuurella värjäys. Sen mukaan värjäykseen käytetään tuoreita lehtiä, jotka keitetään yhdessä langan kanssa ja annetaan olla yön yli. Aamulla langassa ei näy väriä. Lanka nostetaan liemen ylle, ja kattilan kansi suljetaan, jotta höyry kulkee lankojen läpi. Langat värjäytyvät tässä höyryssä.

Abraham Samzeliuksen ruotsalaisia värikasveja esittelevässä kirjassa (1765) annetaan kaksi erilaista neuvoa purtojuurella värjäämiseen. Ensimmäisen neuvon lähteenä on ollut Johan Linderin kirja Swenska Färge-Konst (ensimmäinen painos 1720). Sen mukaan purtojuuren lehtiä ja värjättävää lankaa asetellaan vuoron perään padan pohjalle, sitten illalla lisätään vesi ja keitetään "yhtä kauan kuin tuoretta kalaa". Tämän jälkeen liemi otetaan pois tulelta ja annetaan seistä yön yli. Aamulla otetaan muutama kourallinen tuhkaa, heitetään väriliemeen ja pata ripustetaan uudelleen tulelle kiehumaan yhtä kauan kuin edelliselläkin kerralla. Kun se on kiehunut, värjättävät nostetaan liemestä ja ripustetaan keppien varaan padan päälle valumaan. Tällöin langassa ei vielä ole väriä. Kun lanka on valunut, se kastetaan uudelleen veteen 20-30 kertaa, ja joka kastolla lanka muuttuu vihreämmäksi. (Emäksistä potaskaa valmistetaan keittämällä tuhkaa, joten todennäköisesti tuhkan tarkoitus on nostaa liemen emäksisyyttä.)

Samzeliuksen kirjan toinen ohje purtojuurivärjäykseen myötäilee Linneauksen höyrytysohjetta, mutta myös siinä mainitaan tuhkan lisääminen liemeen sekä lankojen kastaminen liemeen useita kertoja. Ohjeessa ei mainita saatavaa värisävyä, mutta oletettavasti kyseessä on vihreä. Tässä ohjeessa Samzelius mainitsee lähteeksi Linneauksen matkakertomuksia sekä Jörlinin kasvivärejä koskevan väitöskirjan (1759).

Lönnrot huomauttaa Flora Fennicassa (1860/1866) lyhyesti, että purtojuuri soveltuu keltaisen ja vihreän värjäykseen, mutta ei kerro keinoista mitään.

Purtojuurta on käytetty myös lääkinnällisiin tarkoituksiin ja sillä on jopa yritetty parantaa ruttoa.