Värjäys: Thalictrum ängelmät

[Ranunculaceae]

englanti meadow rue

Thalictrum flavum Keltaängelmä

ankelma, niittu-ängelmä, ängelmä
Thalictrum controversum (subsp. flavum), T. flavum subsp. flavum, T. linnaeanum
[englanti meadow rue, poor man's rhubarb, yellow meadow rue · gaeli rùidh-mhoire · iiri rú léana · kymri arianllys · ruotsi ängsruta; torrvärkgräs; tripp, ängruta (Samzelius 1765) · tanska gul frøstjerne · norja gul frøstjerne · saksa gelbe Wiesenraute · hollanti poelruit · ranska pigamon jaune, pigamon jaunâtre, rhubarbe des pauvres, rue des prés · italia pigamo giallo, pigamo minore · espanja ruda, ruibarbo de los pobres · portugali ruibarbo-dos-pobres, talictro · viro kollane ängelhein · unkari sárga borkóró · romania rutișor galben · albania pipanolla e verdhë, pipanollë · turkki yalan ravend · lätti dweltenais saulkreslins · liettua geltonasis vingiris · puola rutewka żółta · tsekki žluťucha žlutá · slovakki žltuška obyčajná, žltuška žltá · sloveeni rumeni talin · kroaatti žuta metiljka · bulgaria жълто обичниче · serbia вредовац, цреводер · ukraina рутвиця жовта · venäjä василистник жёлтый]

Keltaängelmä kasvaa alkuperäisenä ja luonnonvaraisena lauhkealla alueella Euroopasta Siperiaan ja Turkkiin.

Keltaängelmän juuret sisältävät mm. berberiiniä, ja kasvi itse sisältää todennäköisimmin flavonoideja ja niiden glykosideja. Keltaängelmän juurista saadaan keltaista väriä villaan. Mainintoja sen käytöstä värjäykseen on etenkin vanhemmissa lähteissä ja todennäköisesti sitä on käytetty värjäykseen paikoilla, jossa sitä kasvaa, mutta mikään merkittävä kaupallinen värjäyskasvi se ei ole ollut.

Samzeliuksen ruotsalaisia värikasveja esittelevässä kirjassa (1765) todetaan, että keltaängelmän juuri on melko keltainen ja värjää (alunapuretetun) villan keltaiseksi, kuten myös tuoreet lehdet. Samzelius mainitsee lähteeksi Ruotsin Tiedeakatemian julkaisun vuodelta 1745 sekä Jörlinin kasvivärejä koskevan väitöskirjan.

Lönnrot kertoo Flora Fennicassa (1860/1866), että keltaängelmän juurilla värjätään villaa punakellerväksi (oranssiksi) ja lehdillä tummankeltaiseksi.

Muuta

Keltaängelmän juuret on mainittu kotimaisena lääkeaineena Peter Ervastin julkaisussa Finlands inhemska Läkemedel (1840).