Saksinvihreä

[englanti Saxon green, Saxony green, chemic green · saksa sachsisches Grün]

Saksinvihreä ei ole erillinen pigmentti tai värjäysaine, vaan pikemminkin värjäystavan ja sen lopputuloksen nimitys. Saksinvihreää saadaan värjäämällä ensin tekstiili (yleisimmin villa) indigokarmiinilla (eli saksinsinisellä) ja sen jälkeen keltaisella (esimerkiksi väriresedalla (Reseda luteola)). Kyseessä on vanha 1700-luvulla keksitty värjäystapa, jonka lopputulos on vaihdellut paljonkin, ja joka ei välttämättä viittaa edes tiettyyn värisävyyn; silti saksinvihreä-termiä on käytetty myös sävynimenä (joka ei viittaa mihinkään tiettyyn värjäys- tai värinvalmistustapaan).

Thomas Packerin tekstissä On Dyeing Cotton(1830) kuvataan valmiiksi sekoitetun vihreän väriliemen valmistus. Ohjeessa käytetään keltaisena väriaineena fustiikkia (Maclura tinctoria), joka sekoitetaan indigokarmiiniin ennen värjäystä.

Julkaisussa A Treatise on Calico Printing (1792) mainitaan indigokarmiinin tolkuttamon huono kestävyys, mutta siinä myös huomautetaan, että jos saksinsinistä seosta lisätään laadukkaaseen indigoseokseen, saadaan hyvää vihreää väriä.

Yhden vanhan nimettömän/lähteettömän ohjeen mukaan saksinvihreää valmistetaan värjäämällä indigosulfaatilla tina-tammenkuori puretuksen jälkeen.

Saksinvihreä on kuvattu teksteissä erityisen "eläväksi" ja "kiiltäväksi" voimakkaaksi väriksi, mutta ilmeisesti vihreän sävy ja tummuusaste vaihteli voimakkaastikin. Värisävyyn vaikutti paitsi sinisen pohjavärin valmistusprosessi, myös se, mitä keltaista värikasvia päällevärjäyksessä käytettiin ja kuinka vahva siitä valmistettu väriliemi oli.

Historia

Väriaineen nimi viittaa Saksin (saksaksi Sachsen) alueeseen nykyisen Saksan alueella, jossa väriaine keksittiin, ja josta saksinvihreällä värjättyjä villatuotteita vietiin ulkomaanvientiin asti.

Saksinvihreä peri huonon kestonsa ja alttiutensa muutoksille esimerkiksi pesussa pohjaväriltään indigokarmiinilta, mutta se ei silti torpannut värin suosiota. Artikkelissa Method of dying white cloth green, called Saxon green (1756) kuvataan, että vaikka väri ei ole kestävä, sen kiilto tekee kuitenkin siitä halutun värin. Valmistusreseptiä imitoitiin, kopioitiin ja varioitiin, ja sen valmistustaito levisi myös Ranskaan ja Englantiin.

Muuta

Saksinvihreä-nimi saattaa viitata myös etenkin keramiikassa käytettyyn kobolttipohjaiseen värijauheeseen, kts. kobolttivihreä.