-

Aniliinivärit

[englanti aniline dyes · saksa Anilinfarben · ranska Couleurs d'Aniline ]

[aniliinivärit = aniline dyes = coal tar dyes = tervavärit]

[...] Kaupassa eroitetaan seuraavat lajit:
1. Sini-anilini eli aniliniöljy sinistä varten; melkein puhdasta. Om.p. 1,034-1,036, kiehumapiste 180-190°.
2. Puna-aniliini eli aniliniöljy punaista varten. Seos joka sisältää n. 1 osan a. ja 2 osaa para- ja ortotoluidinia. Kiehumapiste 190-198°.
3. Aniliniöljy safraninia varten, sisältää 35-50% a. ja loput toluidinia. Om.p.1,032-1,034. Saadaan sivutuotteena fuksinin valmistuksessa ja nimitetään sitä silloin "fuchsine échappée".
Tavarasanakirja. (1922)

Kaupassa on usein saatavana keinotekoisia hedelmämehuja, jotka ovat valmistetut sokerisiirapista, sitruunahaposta ja hedelmäesanssista. Ne värjätään pääasiallisesti aniliiniväreillä. [...]
Saadaksemme tietää, onko mehu värjätty aniliiniväreillä, laimennetaan sitä yhtä suurella määrällä vettä ja pudistellaan amylialkoholilla sekoitettuna. Tämä ei näin menetellessä saa värjäytyä, ei edes, vaikka nestettä sitä ennen on käsitelty suolahapolla tai natriumlipeällä. Tämä menettelytapa voi kuitenkin antaa erehdyttäviä tuloksia, sillä amylialkoholi voi värjätä puhtaatkin hedelmämehut enemmän tai vähemmän punaisiksi, etenkin jo mehu ja marjat ovat yhdessä olleet käymistilassa, mikä esiintyy varsinkin suolahappoa lisätessä. Tämän vuoksi voi ainoastaan amylialkoholin voimakas värjääntyminen varmasti todeta tervaväriaineiden olemassaolon. Edullista on natriumlipeää lisäämällä hajoittaa hedelmien väriaineet, ennenkuin mehua pudistellaan amylialkoholilla sekoitettuna.
Tervavärien osoittamiseen sopii hyvin myös 3%:inen vetysuperoksiidiliuos. Oikea mehu menettää tällöin 2-48 tunnissa täydellisesti värinsä, kun taas keinotekoinen mehu säilyttää sen.
Flack & Stigell Kemiallisteknillinen käsikirja. (1923)

Yhteinen nimitys synteettisesti valmistetuille orgaanisille väriaineille - ensimmäiset synteettiset väriaineet. Valmistusaineet, lähinnä bentseeni, naftaleeni ja antraseeni, saadaan kivihiilitervasta. Tervavärit sisältävät pääasiassa hiiltä, vetyä ja typpeä; joskus myös rikkiä (mm. tioindigo). Aniliini-termiä on käytetty myös kaikista synteettisistä orgaanisista pigmenteistä riippumatta niiden alkuperäisestä aineesta (erotukseksi kasvi- tai eläinpohjaisista pigmenteistä, maaväreistä ja synteettisistä epäorgaanisista pigmenteistä) - aniliinivärillä on siis tarkoitettu yleisesti huonokestoista väriainetta. Aniliinivärit luokitellaan niiden kirkkauden tai valonkestävyyden mukaan. Suurin osa varhaisista tervaväriaineista kuuluu perusväreihin (basic colours). Perusvärit (basic dyes) tunnetaan kirkkaudestaan ja siitä, että niillä ei juurikaan ole valonkestoa.

Historia

Helot keksi aniliinin vuonna 1750, mutta sitä ei voitu vielä hyödyntää. Vuonna 1825 Faraday keksi bentseenin, joka saadaan muutettua nitrobentseeniksi (mirbaanaöljy), jota puolestaan käytetään aniliinin valmistukseen. Ensimmäiset havainnot väristä kivihiilitervayhdisteissä teki vuonna 1835 Runge. Vuonna 1849 Fritsche valmisti aniliinia saostamalla indigoa ja kaustista soodaa.

Ensimmäinen kaupallisesti hyödynnettävä aniliiniväri oli William Perkinin 1956 violetti mauve-värinsä. Punaista aniliinia valmistettiin ensimmäisen kerran 1850-luvun lopulla: Lontoossa työskentelevä saksalainen kemisti Hofmann julkaisi oman tutkimuksensa punaisesta 1858 (Les Comptes Rendus de l'Academie des Sciences, Vol. XLVII., s. 492, lokakuu 1858) ja Ranskassa Joseph Renard patentoi miltei samanlaisen aniliinipunaisen huhtikuussa 1859. Nicholson onnistui valmistamaan ensimmäiset liukenevat siniset aniliinit vuonna 1862; tosin Shaeffer ja Gros Renaud valmistivat emäksistä shellakkaliuosta aniliinipunaisen kanssa keittämällä Bleu de Mulhouse -nimellä tunnettua sinistä väriä jo vuonna 1861. Todellisena läpimurtona pidetään kuitenkin sitä, kun Graebe ja Liebermann onnistuivat vuonna 1868 valmistamaan kivihiilitervasta alitsariinikarmosiinia, jota luonnossa löytyy värimatarasta. (Yleensä keinotekoiseen alitsariinipunaiseen viitataan nimellä alitsariinikarmosiini, ja luonnosta löytyvään alitsariinipunainen.)

Tervaväriaineiden valmistus alkoi 1860-luvulla. Aniliinista (C6H5·NH2) tuli nopeasti suurteollisuuden tärkeimpiä tuotteita. Kivihiilitervassa aniliinia on vähässä määrin, mutta teollisesti valmistettiin kivihiilitervassa olevasta bentsolista. Aniliinivärien valmistus johti nopeasti myös muunlaisten uusien väriaineiden kehittämiseen laboratorioissa, mm. indigovärin syntetisointiin.

Teollisuus sai alkunsa pääosin Englannissa ja Ranskassa, mutta hyvin nopeasti aniliinivärien kehitys ja valmistus siirtyi Saksaan. Saksalainen väriaineteollisuus syntyi verrattain nopasti ja paitsi suuria väriteollisuuslaitoksia Berliinin, Frankfurtin, Mannheimin ja Elberfeldin liepeillä, myös pieniä väritehtaita syntyi ympäri Saksaa. Yliopistoissa orgaanisen kemian tutkiminen oli pitkällä ja yhteistyö tutkimuksen ja teollisuuden välillä nosti Saksan pian ylivoimaiseksi väriainevalmistajaksi.

Tervaväriaineilla oli suuri vaikutus myös lääketieteessä. Vielä 1800-luvun alussa lääkärit eivät tienneet bakteerien aiheuttavan sairauksia. Vasta 1850-luvun lopulla ranskalainen Louis Pasteur keksi maitohappobakteerin ja osoitti kaikkien käymis- ja mätänemisprosessien johtuvan elävistä mikro-organismeista. Myöhemmin saksalainen Robert Koch keksi käyttää tervaväriaineita värjätäkseen muuten näkymättömät mikrobit - ja tunnisti pernaruttoa, tuberkuloosia ja koleraa aiheuttavat bakteerit. Toinen saksalainen keksijä, Paul Ehrlich alkoi kokeilla tervaväriaineiden käyttämistä tiettyjen bakteerien tappamiseen. Ehrlichin seuraaja Gerhard Domagk huomasi punaisen väriaineen, prontosiilin streptokokkimikrobeja tappavan vaikutuksen.

Aniliinivärejä on aiemmin käytetty huoletta myös elintarvikeväreinä (kts. sivulla olevia vanhoja sitaatteja).

----

Kun Mozaffer ed Din tuli Persian shaahiksi vuonna 1900, yksi hänen ensimmäisiä päätöksiään oli kieltää aniliinivärien käyttö matoissa. Kaikki anliliinivärit tuhottiin ja poltettiin julkisesti. Värien käytöstä rankaistiin vankilalla ja sakoilla.

muuta

Aniliini on väritön, öljyinen ja myrkyllinen bentseenijohdannainen. Käytetään mm. maalien ja kumien valmistuksessa.

Katso myös: aniliinisininen, aniliinikeltainen, aniliinimusta, fuksiini

Katso myös: bentsidiinivärit, tioindigot

Lähteitä / lukemista

Bonsdorff, W & Hintikka, S V & Katara, Pekka & Stigell, R V & Kauppi, Juho Tavarasanakirja. Kirja-osakeyhtiö Tieto, K. F. Puromiehen kirjapaino, Helsinki 1922
Flack, Viktor & Stigell, R V Kemiallisteknillinen käsikirja. WSOY, Porvoo 1923
Aniline Colors - Who is the Inventor of Aniline Red? Scientific American 19, 9.5.1863
Coal Tar Colors, New International Encyclopedia, Dodd, Mead and Company 1922