-

Antimonisinooperi

antimonipunainen, antimonikarmosiini, antimonimönjä, antimoni(III)sulfidi

[englanti antimony vermilion, crimson antimony; antimony flowers, antimony(III) oxide, antimony(III) oxysulfide, antimony sulfide; red sulphide of antimony, vermilion of antimony · saksa Antimonzinnober · ranska orangé d'antimoine · italia cinabro di antimonio, rosso di antimonio, arancio di antimonio · espanja bermellón de antimonio · tsekki rumelka antimonová · unkari antimoncinber, antimonnarancs]

[PR107, CI 77060, CAS 1345-04-6]

Antimonisinooperi on punaista (saostettua) antimonitrisulfidia (Sb2S3). Pigmentin väri vaihtelee oranssista syvänpunaiseen. Pigmenttijauheena punainen tai oranssi väri vaikuttaa samealta, mutta sideaineeseen sekoitettuna muuttuu hyvinkin kirkkaaksi. Sillä on hyvä peittovoima, mutta sitä pidettiin pysymättömänä ja valuvana pigmenttinä. Lyijyyn sekoitettuna tai kuumennettuna se muuttuu mustaksi.

Pigmenttiä on käytetty aikanaan erityisesti tempera- ja öljymaalauksessa. Nykyään antimonitrisulfidia valmistetaan yhä kemiantehtaissa ympäri maailmaa, mutta maalauspigmenttinä sitä ei ole saatavana.

Antimoni(III)sulfidia saadaan, kun natriumhydroksidiin liuotettua luonnon antimonisulfidia eli stibniittia saostetaan hapolla.

Historia

Antimonisinnoberi, punainen väri, jota suositellaan sinnoberin vastikkeena, on kolminkertaisen rikkiantimonin ja antimonioksidin yhdistys; muodostuu, sekoittamalla alirikkihappoista natronia antimonikloridiliuokseen, punaiseksi jauheeksi. Soveltuu hyvin öljymaalauksiin. Vesiväriksi kalkkiseiniä varten ei a. sovellu, koska tämä väri silloin muuttuu. Oikeasta sinnoberista sen eroittaa helposti kaatamalla siihen suolahappoa, jolloin se rikkihapon kehittyessä turmeltuu, kun taas oikea sinnoberi jää muuttumattomaksi.
Tavarasanakirja. (1922)

Vaikka antimonisinooperia on käytetty merkittäviä määriä maaliaineena, tarkistettua tietoa pigmentin keksimisestä, sen variaatioista ja käyttötavoista on hankala löytää.

Punaista saostettua antimonitrisulfidia valmisti keinotekoisesti ensimmäisenä kieliläinen C. Himly vuonna 1842. Antimonisinooperi (antimony vermillion) esiteltiin Englannissa vuonna 1847.

Wangin (1919) mukaan Lampadius ehdotti vuonna 1853 punaisen antimonisulfidin (red sulphide of antimony käyttöä pigmenttinä. Hän oli huomannut sen peittävän vesivärinä hyvin.

Taiteilijapigmenttinä se ei saanut suurta jalansijaa huonon kestävyytensä ja tummumisongelmien vuoksi, mutta sitä käytettiin jonkin verran, erityisesti tempera- ja öljymaalauksessa.

Kaikki käyttö taiteessa ei välttämättä ollut tarkoitettua. Antimonisinooperi muistuttaa ulkonäöltään huomattavan paljon aitoa sinooperia, mutta se oli ominaisuuksiltaan monessa mielessä heikompi pigmentti. Sen valmistus oli merkittävästi edullisempaa, minkä vuoksi sitä myytiin sinooperin nimellä - väärennöksenä.

Käyttö

Antimonisinooperia on käytetty laajalti mm. kumiteollisuudessa.

Antimonipentasulfidiin (antimonioranssi) tai muihin aineisiin sekoitettuna antimonisinooperia on käytetty pigmenttinä kumiteollisuudessa.

Nimiä

Antimonipunaiseksi (antimony red) nimitetään sekä antimonisinooperia eli antimonitrisulfidia sekä antimonioranssia eli antimonipentasulfidia.

Sekä antimonisinooperia että antimonioranssia eli kultarikkiä kutsutaan myös yhteisnimellä punaiset antimonisulfidit (red antimony sulfides) (molemmat ne sisältävät rikkiä.)

Mineraalikermes (mineral kermes, kermes mineral, alkermes mineral; poudre des Chartreux) viittaa yleensä lääketieteessä käytettyyn antimonioksidien ja -sulfidien yhdisteeseen, jota saadaan, kun antimonitrisulfidia käsitellään lämmössä natriumkarbonaatin kanssa. Se sisältää pääasiassa antimonitrisulfidia ja natriumpyroantimonaattia, ja sillä ei ole käyttöä pigmenttinä. Alunperin nimeä käyttivät alkemistit, joiden kokeissa aine kuului tärkeimpien joukkoon. Mineraalikermes on saanut nimensä kermes-hyönteisistä valmistetulta väriaineelta, kermekseltä. 1700-luvun alkupuolella sitä pidettiin ihmelääkkeenä niin moneen oireeseen, että Ranskan hallitus osti sen kaavan ja tuotantoprosessin vuonna 1720. Koko seuraavan vuosisadan loppuun sitä käytettiin tulehdusta estävänä lääkkeenä ja oksennus- ja kuumelääkkeenä ja myöhemmin myös epilepsian hoitoon. Salter (1869) viittasi sanalla mineral kermes antimonioranssiin. Merck (1907) mainitsee Kermes Mineralin otsikon Antimony Sulphurated alla ja mainitsee sen synonyymeiksi Red Antimony, Red Antimony Sulphide sekä Antimonous Oxysulphide; viimeisin viittaa yleensä antimonivälkkeeseen.

Muuta

Luonnossa esiintyvä harvinainen antimonivälke eli kermesiitti (red antimony ore, kermesite, antimony oxysulphide, antimony blende, pyrostilbite) on antimonioksisulfidia (antimonyoxysulfide, antimony oxide sulphide). Se on saanut nimensä kermes-hyönteisistä valmistetulta väriaineelta, kermekseltä. Varmistamattoman tiedon mukaan sitä on käytetty punaisena kosmetiikkavärinä muinaisessa Egyptissä. Usein väitetään, ettei sitä ole käytetty pigmenttinä, mutta sitä käytettiin lyhyen aikaa 1800-luvulla pigmenttinä. Antimonioksidisulfidi valmistettiin synteettisesti vuonna 1842 pasuttamalla antimonimalmeja. Mikään merkittävä pigmentti se ei ollut.

Merck (1907) kertoo, että antimonioksidiruskea (antimony oxide brown) koostuu pääasiassa antimonioksysulfidista, minkä mukaan pigmentti olisi samaa ainetta kuin yllä mainittu antimonivälke. Hakemistossa sen nimiä ovat myös antimonial saffron, crocus of antimony sekä crocus metallonun, joiden yleisemmin ajatellaan olevan antimonioranssin kutsumanimiä.

Antimoniviolettia (antimony violet) valmistetaan Wangin (1919) mukaan sekoittamalla antimonisinooperia ja antimonisinistä tai jotain muuta sinistä pigmenttiä.

Lähteitä / lukemista

Bonsdorff, W & Hintikka, S V & Katara, Pekka & Stigell, R V & Kauppi, Juho Tavarasanakirja. Kirja-osakeyhtiö Tieto, K. F. Puromiehen kirjapaino, Helsinki 1922
Eastaugh, Nicholas; Walsh, Valentine; Chaplin, Tracey & Siddal, Ruth Pigment Compendium: A Dictionary of Historical Pigments. Elsevier Butterworth-Heineman, 2004
Hebert, Luke The Engineer's and Mechanics Encyclopædia, VOL II. Lontoo 1836
Salter, Thomas W. Field's Chromatography; or, treatise on colours and pigments as used by artists. Winsor and Newton, Lontoo 1869
Wang, Chung Yu Antimony: It's history, chemistry, mineralogy, geology, metallurgy, uses, preparations, analysis, production, and valuation. Charles Griffin & Company limited, Lontoo 1919
Harmonoidun järjestelmän selityksiä. 1. OSA Jaksot I – VI (1/2), Ryhmät 1 – 28. Suomen tulli, tulli.fi Päivitetty 11.6.2025
Merck's 1907 Index. Third Edition. An Encyclopedia for the Chemist, Pharmacist and Physician. Merck & Co. New York 1907
On Antimonial Vermilion. The Chemical Gazette 322, 15.3.1856
Värillisten painovärien valmistus ja käytäntö Kirjapainotaito 7, 1927
Artikkelit Coloriastossa: Hakusana: antimoni, antimonisinooperi