[englanti Hooker's green, leaf green, sap green, Russian green, Prussian green, green lac | pigment green B, naphthol green B · saksa Hookersgrün · italia lacca verde · puola ziele hookera, zielen pigmentowa B · nitrum, lutea, orobitis]
[Vihreä pigmentti B: PG8, CI 10006, CAS 16143-80-9; alkuperäisellä sekoitusväreistä tehdyllä hookerinvihreällä ei ole pigmenttinumeroa.]
Oliivinvihreään vivahtava pigmentti. Nimi viittaa historiallisesti sekoitusväriin, mutta myös keltavihreään naftolivihreä B -väriaineeseen (PG8), joka on saanut nimensä hookerinvihreän sävyn mukaan.
Alkuperäisen hookerinvihreä kemiallinen kaava vaihtelee siihen käytettyjen pigmenttien mukaisesti. Naftolivihreä B -värin ( C10H7O2N) valonkesto vaihtelee suuresti valmistustavan ja mediumin mukaan. Naftolivihreä B on hyvin monikäyttöinen ja sitä on käytetty niin tekstiilipainannassa kuin maaleissa ja sementinvärjäykseenkin.
Alunperin pigmentin kehitti William Hooker (1779–1832), englantilainen kuvittaja, joka työskenteli 1800-luvun alussa Englannin kuninkaalliselle kasvitieteelliselle yhdistykselle. Hän tarvitsi erityisen vihreän värin lehtien maalaamiseen. Kun sellaista ei ollut, hän päätti kehittää värin itse. Hän valmisti pigmenttiä sekoittamalla preussinsinistä ja kumiguttaa. Hooker oli Lontoossa tunnettu kuvittaja ja hänen vihreä värisekoituksensa aiheutti siinä määrin ihastusta, että lontoolaiset värimyyjät halusivat sen pian valikoimiinsa. Erityisen suosittu siitä tuli akvarellimaalareiden keskuudessa.
Sekoituksen ongelma oli kumigutta, joka oli haalistuva väri. Se yritettiin korvata kadmiumkeltaisella, mutta lopputulos ei ollut sama oliivinvihreä. Uudet aniliinikeltaiset olivat vähintään yhtä huonoja valonkestoltaan kuin kumigutta.
Samalla hookerinvihreän nimellä tunnetaan myös 1921 markkinoille tullut keltavihreä naftolivihreä B (PG8). Joidenkin lähteiden mukaan sillä ainakin joissakin tapauksissa korvattiin sekoitevärin käyttö taidevärinä.
Myös yhden pigmentin naftolivihreä B-pigmenttiä löytyy hookerinvihreän nimellä joistakin taiteilijaväreistä (etenkin akvarelleista ja akryyleistä), mutta useimmiten taidekäyttöön myyty hookerinvihreä on nimenomaan sekoitusväri. Nimi on vakiintunut ennenmuuta kellertävänvihreän sävyn nimeksi kuin tietyksi sekoitukseksi. Usein hookerinvihreä on ftalosinisen ja kadmiumkeltaisen; ftalosinisen ja isoindolinonikeltaisen [PY110]; tai ftalovihreän ja kadmiumkeltaisen tai aryyliamidikeltaisen sekoitus.
EDIT: Varmistamattoman tiedon mukaan PG8-pigmentin valmistus olisi lopettettu 2000-luvulla.
Voidaan käyttää vesiväri- ja öljyvärimaalauksessa, mutta ei suositella mm. fresko- tai temperamaalaukseen.
Muita preussinsinisen ja keltaisen lakan sekoituksia ovat mm. lehtivihreä ja mehuvihreä.
Myyntinimiä mm. fast green B, pigment green B
Myös kumigutan ja luonnonindigon sekoitus tunnettiin vesiväreissä hookerinvihreänä (Hooker's green).
Nykyään yleinen nimitys myös preussinsinisen ja keltaisten sekoitukselle (nimellä preussinvihreä).