-

Kadmiumpunainen

[englanti cadmium scarlet, cadmium red (light / medium / deep/dark) · ranska rouge de cadmium (moyen / fonc) · saksa Kadmiumrot (Licht / Dunkel) · hollanti kadmiumrood (licht / donker), cadmium scharlaken, cadmium vermiljoen · ruotsi kadmium röd · norja kadmium rød (lys / medium / mørk), kadmiumbrun · espanja rojo de cadmio · italia rosso di cadmio, rosso cadmio · tsekki kadmium cerven · puola czerwienie kadmowe · venäjä krasnyj kadmij · kreikka kadmeia - kadmium]

Kadmiumia löydettiin ensimmäisen kerran Theban läheltä, jonka perusti foinikialainen prinssi Kadmos.

[PR108, CI 77202 (kadmiumsulfoselenidi), CI 77196 (kadmiumselenidi)]

Kadmiumpunainen

[englanti cadmium sulfoselenide, cadmium red, cadmium seleno-sulfide; selenium red]

[PR108 CI 77202]

Pigmenttiä on useita sävyjä. Kaikki ovat kirkkaita, peittäviä ja permanentteja.

Kadmiumpunainen on synteettinen epäorgaaninen pigmentti, kadmiumsulfidi (CdS / CdSe / CdS(Se) / 3CdS · 2CdSe) tai kadmiumselenidi (cadmium selenide; CdSe). Kadmiumpunaista valmistetaan lisäämällä kadmiumkeltaiseen seleeniä ja rikkiä ja kuumentamalla seosta. Kadmiumpunaisen sävyt vaihtelevat tumman oranssista punaisen ruskeaan ja hyvin tummiin punaisiin. Seleenin määrä vaikuttaa punaisuuteen: ilman seleeniä väri olisi keltainen.

Pigmentti on peittävä ja sillä on hyvä värjäysvoima. Aitoa kadmiumpunaista löytyy lähinnä laadukkaimmista taidemaaleista. Liiduissa, pastelleissa ja värikynissä, sekä edullisimmissa harrastajaväreissä kadmiumpunaiset ovat sävyvärejä (cadmium red hue), joissa ei ole lainkaan kadmiumia.

Kadmiumpunainen oli tärkeimpiä punaisia pigmenttejä noin sadan vuoden ajan. Nykyään se korvataan usein uudemmilla pigmenteillä, sillä kadmium on raskasmetalli. Jos pigmenttiä ei käsittele jauheena, se ei ole erityisen vaarallinen väri, koska kadmium-pitoisuudet maaleissa ovat pieniä. Haitallinen se kuitenkin on. Pigmentin käytön rajoittamisesta on keskusteltu useaan otteeseen aivan viime vuosinakin: yhtenä pelkona on ollut se, että kun maali huuhdellaan siveltimistä, kadmium päätyy vesijohtoverkostoon ja vesistöön kalojen kiusaksi, ja sitä kautta ehkä myös ruokalistallemme. EUssa tehtiin päätös vuoden 2015 loppupuolella: kadmiumpigmenttien käyttö sallitaan toistaiseksi edelleen taiteilijaväreissä.

Kadmiumbariumpunainen

[englanti cadmium barium lithopone red, cadmium-barium red]

[PR108:1]

(1926) Samanlainen värjäysvoima, valonkesto ja kirkkaus kuin kadmiumpunaisella PR108, edullisempi vaihtoehto. Maalatessa saattaa menettää väriään lyijypigmenttien läheisyydessä.

Historia

Saksalainen kemisti Friedrich Stromeyer löysi kadmiumin vuonna 1817 ja ruotsalainen kemisti Berzelius löysi kadmiumpunaisen valmistukseen tarvittavan seleenin samana vuonna. Kesti kuitenkin vielä vuosia ennenkuin kadmiumpigmentit tulivat kaupalliseen käyttöön. Selenidisulfidi patentoitiin Saksassa 1892. Tosin mm. Ball mainitsee kirjassaan, että jo vuonna 1869 George Field mainitsee pigmentin, jota kutsuu kadmiumpunaiseksi; pigmentin koostumuksesta ei tosin ole tietoa. Joidenkin lähteiden mukaan pigmenttiä valmistettiin kaupalliseen käyttöön ensimmäisen kerran jo 1907 (Haen, Saksa), mutta todennäköisesti tumma kadmiumpunainen otettiin taiteilijakäyttöön noin 1910 (useimmat lähteet mainitsevat keksimisvuodeksi 1909 tai 1910) ja vaalea kadmiumpunainen noin kymmenen vuotta myöhemmin. 1930-luvulle tultaessa kadmiumpunainen oli syrjäyttänyt aiemmin tärkeän, mutta helposti tummuvan ja muita väriaineita tummentavan sinooperintaiteilijakäytössä.

Vuoden 1948 seleenin puute johti siihen, että kadmium korvattiin osittain elohopealla, mikä johti kadmium-elohopeapunaisten valmistukseen. 1950-luvulta lähtien elohopea- ja kadmiumsulfidille pohjautuvat värit (tummanpunaisesta kirkkaan oranssiin) esiteltiin nimellä Meracadmium pigments. Katso: mercadium-punainen

Mm. Japanissa kadmiumpunaisia ja -oransseja on aiemmin käytetty tatuointien tekemiseen.

Nimiä

Grumbacher Red eräs kadmiumpunaisen kauppanimi.

Käyttö

Soveltuu käytettäväksi kaikkeen maalaukseen, mutta pääasiassa käytetään öljy-, vesi- ja akryyliväreissä. Freskomaalauksessa soveltuu vain sisätiloihin.

Muuta

Katso myös: mercadium-punainen (kadmium-elohopeapunainen) [PR113]

Lähteitä / lukemista
Ball, Philip Bright Earth - The Invention of Colour. Penguin Books, Lontoo 2001
Fiedler, Inge & Bayard, Michael A. Cadmium Yellows, Oranges and Reds. Kirjassa Feller, Robert L. (ed.) - Artists' Pigments, A Handbook of Their History and Characteristics, volume 1. National Gallery of Art Washington, 1986
Järvelä, J Maalarin aine- ja ammattioppi. WSOY, Porvoo 1956
Mayer, James W & Taft, W Stanley The Science of Paintings. Springer, New York 2000
Seymor, Pip The Artist's Handbook. Grange Books, Arcturus Publishing Limited, Lontoo 2003
+
lue myös :D
Christie, John & Berger, John: I Send You This Cadmium Red (1999)
Mulkey, Robin: Death in Cadmium Red