Viridiini, kromihydroksidivihreä

guignet'nvihreä, smaragdinvihreä, pannetierinvihreä, mittlerinvihreä, nürnberginvihreä; kromi oksidihydratia

[englanti viridian, transparent oxide of chromium, emerald oxide of chromium, chrome transparent green, Casali's green, celedon green, emeraude green, French Veronese green, hydrated chromium oxide, Pannetier's green, smaragd green, Guignet's green, acanthus green · saksa Chromoxidhydratgrün, Guignetgrün, Mittlersgrün, Smaragdgrün, Pannetiersgrün · ranska viridien, vert èmeraude, vert Guignet · italia verde mittler, verde ossido di cromo trasparente, verde pelletier, verde smeraldo, verde verginale, viridian, verde di Guignet · ruotsi kromoxidhydratgrönt · norja viridian · venäjä izumrudnaja zielen, изумрудная зелень, вер-гинье · puola ziele szmaragdowa, zielony chromotlenek swietlisty]

Nimen etymologiset juuret ovat latinan vihreää tarkoittavassa sanassa viridis.

[PG18, CI 77289, CAS 1308-14-1]

Pigmentti sisältää pääasiassa kromioksidihydraattia / kromihydroksidia. Valmistetaan kuumentamalla boorihapon ja kaliumdikromaatin seosta (kromihydroksidi syntyy kromioksidista kidevettä hehkuttamalla).
Cr₂O₃ · 2H₂O
Cr₂O(OH)₄
Cr₄O₃(OH)₆.

Kromivihreäksi kutsutaan myös kromioksidivihreää (PG17), mutta kyseessä on eri pigmentti.

Viridiini eli kromihydroksidivihreä on synteettinen epäorgaaninen pigmentti. Sävyltään se on läpikuultava sinertävään taittuva vihreä, ja sillä on hyvä valonkesto. Se on stabiili pigmentti, joka kestää hyvin myös emäksiä ja happoja. Pigmentti on yleinen laadukkaissa taidemaaleissa, mutta pastelleissa, värikynissä ja edullisimmissa maaleissa se on usein korvattu sävyvärillä.

Myrkytön ja luonnolle vaaraton pigmentti.

Historia

Louis-Nicolas Vauquelin löysi kromin lyijykromaatista vuonna 1797. Viridiininkin keksijäksi nimetään usein Vauquelin (ja vuodeksi 1797). Joidenkin tutkimusten mukaan pigmenttiä on ainakin tunnistettu J.M.W. Turnerin maalauksesta vuodelta 1812 (!) ja myös George Field on kuvannut päiväkirjassaan pigmenttiä vuonna 1815 - mutta näitä tietoja on epäiltävä. Ainakin kaupalliseen käyttöön viridiiniä valmisti ensimmäisenä pariisilainen värinvalmistaja Pannetier (yhdessä Binet'n kanssa), joka esitteli läpikuultavan vihreän viridiinipigmentin Pariisissa 1838. Pannetierin kuoltua hänen partnerinsa Binet jatkoi värin valmistamista ja tekoprosessi onnistuttiin salaamaan vuosia. Patentin värille kuitenkin haki 1859 pariisilainen Charles-Edouard Guignet, joka onnistui valmistamaan pigmenttiä uudella tavalla.

Väri lienee ollut joidenkin taiteilijoiden käytössä melko pian, kun sitä alettiin valmistaa, mutta laajamittaisesti pigmentti esiteltiin taiteilijapigmenttinä 1862. Tällöin pigmentti tuli saataville mm. Englannissa. Gettenin mukaan Winsor & Newton kertoi vuoden 1930 katalogissaan, että oli alunperin lanseerannut viridiinin (kuten aureoliiniakin) taiteilijakäyttöön ja että vesivärimaalari Aaron Penley oli nostanut sen suosioon. Ranskassa etenkin impressionistit ihastuivat pigmenttiin.

Guignetin patentin jälkeen pigmentin valmistuksen hinta lasku ja väriä alettiin valmistaa huomattavasti suurempia määriä. Myrkyttömälle vihreälle väriaineelle oli tilausta ja sen käyttö yleistyi hyvin nopeasti. Viridiini korvasi välittömästi etenkin paino- ja teollisuuskäytössä espanjanvihreän ja schweinfurtinvihreän.

Nimiä

Mittlerinvihreä on viridiinin varientti.

Smaragdinvihreä - Ranskassa viridiinin nimi oli vert èmeraude, minkä vuoksi se sekoitettiin usein schweinfurtinvihreään, jonka yleinen myyntinimi esimerkiksi Englannissa on emerald green.

Viridian glowing on viridiiniä, johon on valmistusprosessissa sekoitettu ftalosyaniinivihreää.

Sekoituksia: Usein viridiini sekoitetaan kadmiumkeltaisen kanssa, jolloin aikaan saadaan kadmiumvihreää. Sinkkikeltaisen kanssa sekoitettuna syntyy permanenttivihreää / viktorianvihreää. Viktorianvihreäksi nimitettiin myös viridiinivihreän ja muiden värien tai täyteaineiden sekoituksia.

Käyttö

Normaaliväri, joka soveltuu kaikkiin maalausmenetelmiin. Hyvä sekä taiteilija- että teollisuuskäyttöön. Aiemmin kromihydroksidivihreää käytettiin mm. automaalina ja setelipainoissa. Muovin värjäyksessä sitä on käytetty etenkin PVCn värjäämiseen. Nykyään kromihydroksidivihreää löytyy mm. kontaktilinsseistä.

Hyvin kirkkaita ja valonkesto-ominaisuuksiltaan loistavia pigmenttejä on valmistettu sekoittamalla kromihydroksidivihreää joihinkin muihin kromipigmentteihin. Näin saatuja pigmenttejä on käytetty mm. ulkotilojen maalauksessa - mutta käyttö on ollut hyvin rajoitettua.

Muuta

Katso myös kromioksidivihreä sekä kromikeltaisen ja sinisten pigmenttien sekoituksesta valmistettu kromivihreä.