Värjäys: Centaurea Kaunokit
[Compositae]
Centaurea cyanus Ruiskaunokki
ruiskukka, sinikukka (Palmstruch 1803)
Centaurea arvensis, C. segetalis, Cyanus segetum
[englanti cornflower, bluet, blue cap, bluebow, hurtsickle; Englanti bachelor's button, bluebottle; Skotlanti bluebonnet; Pohjois-Amerikka cornflower, bachelor's buttons, ragged robin
· iiri gormán
· kymri penlas yr yd
· ruotsi blåklint; åkerroser, klint, blåkorn, blåklost, båtsmansmössa, blågubbar (Palmstruch 1803)
· tanska kornblomst
· norja kornblom
· saksa Kornblume, Kornflockenblume
· hollanti korenbloem
· ranska bleuet, audifoin, barbeau, bleuet des champs, bleuet vivace, bluet, casse-lunettes, centaurée bleuet, centaurée bleuette
· oksitaani baluhét, blauét, bleuet, blurét, cabos, capiade, clareto, ilhéta
· italia battisegola, ciano salvatico, fiordaliso, fiordaliso vero
· espanja aciano, aciano menor, aldiaza, aldiza, angelicos, azulejo, azuletes, azulines, azulones, blauet, botoncillo, clavel de San Juan, escobilla, farolitas de la Virgen, farolitos de los campos, flor celeste, flor celeste andaluza, flor de cielo barbado, flor de cielo castellana, flor de cielo española, flor de cielo montañosa, granera, hojera, liebrecilla, linditas, ojeras, peranzules
· baski nabar-lorea
· katalaani angelets, blauet, blaus, caps blaus, clavell de sant Isidre, clavell de sant Jaume, clavell del blat, escombra, estel, flor de blat, garlanda, graneres, llums, peu de colom, xerampions
· portugali ambreta, ambreta-cianea, ciano, ciano-menor, erva-escobinha, fidalguinhos, fidalguinhos-dos-jardins, loios, loucos-dos-jardins, lóios, lóios-dos-jardins, saudades
· viro rukkilill
· unkari kék búzavirág
· kreikka κενταύρια
· romania albăstrea, albăstriță
· albania kokoçel, kokoçeli ngjyrë qielli
· turkki gelintacı
· lätti parastā rudzupuķe
· liettua rugiagėlė
· puola chaber bławatek
· tsekki chrpa modrá, chrpa modrák
· slovakki nevädza poľná
· sloveeni modri glavinec, plavica
· kroaatti različak
· bulgaria полска метличина
· serbia модри различак, њивски различак
· ukraina волошка синя
· venäjä василёк посевной, василёк синий
· japani yaguruma-giku, yaguruma-sô, ヤグルマギク, ヤグルマソウ
· korea su re guk hwa, 수레국화
· kiina lán huā shǐ chē jú shǔ, 蓝花矢车菊属]
Ruiskukka on kotoisin Välimeren ympäriöstä alueelta, joka ulottuu Italiasta Turkkiin ja Syyriaan, mutta on käytännössä levinnyt liki kaikkialle pohjoiselle pallonpuoliskolle. Yhdysvalloissa puutarhakasvi, Euroopassa rikkaruoho, nykyään myös jonkinverran puutarhakasvina. Suomessa oli aiemmin hyvin yleinen, mutta nykyään harvinaistunut.
Kasvilla voi värjätä vihreänkeltaita väriä; silloin värjäämiseen voi käyttää koko kasvin. Väri ei ole kestävä.
Ruiskukan terälehdistä saadaan puristettua sinistä väriainetta, jonka väri on kestämätöntä. Alunaveden kanssa sitä on käytetty vesivärinä; käytetty myös värjäysaineena (mm. Pohjois-Amerikassa). Pellavan ruiskukka värjää sellaisenaan siniseksi, mutta väri ei ole kestävä. Kukan sininen väriaine on syaniinia.
Samzeliuksen ruotsalaisia värikasveja esittelevässä kirjassa (1765) todetaan lyhyesti, että ruiskaunokin kukasta puristettua mehua voidaan käyttää sinisenä musteena. Samzelius mainitsee lähteeksi Jörlinin kasvivärejä koskevan väitöskirjan Plantæ tinctoriæ (Uppsala 1759).
Palmstruchin kasvikirjassa (1803) ruiskaunokki on listattu hakemistossa yhtenä värikasveista. Kirjassa mainitaan terälehdistä puristamalla saatu sininen väri, ja huomautetaan, että se ansaitsisi enemmän huomiota. Tekstissä viitataan Gentlem. Magaz. vuoden 1748 maaliskuun numeroon, jossa valmistusmenetelmää kuvataan yksityiskohtaisemmin; lisäksi kirjassa neuvotaan, että kukkamehua, johon on sekoitettu sinkkisulfaattia, voidaan värittää puuta.
Lönnrot mainitsee kasvin teoksessaan Flora Fennica (1860): Survotuista kukista saadaan pusertamalla mehua, jota siltään t. alunapuretuksella seotettuna käyttää sinisenä läkkinä tai taitaan kuivata ja semmoisena säilyttää vedellä (ja vähällä alunapuretuksella) seotettavaksi kulloin tarvitaan. Kukkia (tai mehua) käytetään myös sokerileiville sinitteeksi, sinkkivithrillillä seotettuna maaliksi, savuttimeksi, tupakkiin jne.
Uljanovskin alueen värikasveja käsittelevässä kirjassa (Благовещенский, 1953) kerrotaan, että värjäämiseen käytetään sinisiä ja vaaleansinisiä värejä tuottavia kukkia, ja että kukista valmistetaan myös maalia. Kirjassa siteerataan N. V. Pavlovin kuvailevaa menetelmää (raakakäännös käännösohjelman avustuksella): "Vanhan reseptin mukaan kirkkaan sinisen maalin valmistamiseksi ruiskaunokin kukista kerätyt kukat asetetaan puhtaalle paperille ja kuivataan liedellä. Kuivatut kukat kaadetaan veteen, johon on liuotettu pieni määrä arabikumia, ja niitä sekoitetaan, kunnes ne ovat täysin kyllästyneet. Tuloksena oleva taikina peitetään toisella paperiarkilla ja asetetaan kahden laudan väliin; paino asetetaan päällimmäiselle laudalle. Muutaman päivän kuluttua massa jauhetaan morttelissa lisäämällä hieman vettä ja pieni määrä alunaa. Tuloksena oleva sininen neste suodatetaan ja käytetään maalina."
Centaurea jacea Ahdekaunokki
kovayrtti, pajuheinä, punakauno
Behen jacea, Calcitrapa jacea, C. pratensis, Centaurea jacea var. genuina, C. pratensis, C. vulgaris var. jacea, Cyanus jacea, Jacea pratensis, Rhaponticum jacea
[englanti brown knapweed, brown-rayed knapweed, brown-scale knapweed, hardheads, knapwort harshweed, meadow knapweed, radiant cornflower]
Ahdekaunokki kasvaa alkuperäisenä alueella joka ulottuu Pohjois-Afrikasta Euroopan kautta läntiseen Siperiaan ja Kaukasukselle, ja se on levinnyt Pohjois-Amerikan itä- ja länsirannikoille ja alueittain Aasiaan ja Australiaan.
Samzeliuksen ruotsalaisia värikasveja esittelevässä kirjassa (1765) ennen kukkimista kerätystä ahdekaunokista saatavaa keltaista verrataan väriläätteestä (Serratula tinctoria) saatuun keltaiseen. Samzelius mainitsee lähteeksi Jörlinin kasvivärejä koskevan väitöskirjan Plantæ tinctoriæ (Uppsala 1759). Lisäksi kirjassa siteerataan Johan Linderin kirjaa Swenska Färge-Konst (ensimmäinen painos 1720), jonka ohjeen mukaan värjäys tapahtuu hienontamalla tuoreita ahdekaunokin lehtiä ja asettamalla ne vuorokerroksin alunapuretetun langan kanssa kattilaan. Näiden päälle kaadetaan vedellä laimennettua lipeää niin, että lehdet ja lanka peittyvät, ja kun se on kiehahtanut lanka otetaan pois ja kuivataan.
Lönnrot mainitsee lyhyesti Flora Fennicassa (1860/1866), että kasvin lehdillä voi värjätä keltaista.
Centaurea nigra Mustakaunokki
Centaurea jacea var. nigra, C. jacea subsp. nigra, C. obscura, C. vulgaris var. nigra, Phrygia nigra
[englanti lesser knapweed, black knapweed, blackheads; Englanti common knapweed, hardheads,, buttons; Yhdysvallat black knapweed
· iiri mínscoth
· kymri pengaled
· ruotsi svartklint
· tanska sorthoved-knopurt
· norja svartknuppurt
· saksa schwarze Flockenblume
· hollanti zwart knoopkruid
· ranska centaurée noire
· oksitaani cabassuda, cabassut, cabos, èrba de caval
· italia centaurea maggiore, fiordaliso scuro
· espanja aciano negro, cañamones, garabanzos, garbansón, hierba de la mota
· baski nabar-lorea
· katalaani caps de burro, centàurea negra
· unkari fekete imola
· romania mături
· albania kokoçel
· puola chaber ciemny
· tsekki chrpa černá
· slovakki nevädzovec
· kroaatti crnoresa zečina
· venäjä василёк чёрный]
Mustakaunokki kasvaa alkuperäisenä ja luonnonvaraisena Euroopan länsiosissa, vyöhykkeellä, joka ulottuu Algeriasta Ruotsiin, ja se on levinnyt Pohjois-Amerikan länsi- ja itärannikoille sekä osin Australiaa.
Alunapurettuun villaan kukista saadaan vihertävää tai vaaleankeltaista väriä. Mustakaunokkia on käytetty värjäykseen mm. Irlannissa.
Centaurea repens
Kts. arokäpylatva (Rhaponticum repens)
Centaurea scabiosa Ketokaunokki
harjakukka, peltokaunokki, piennarkaunokki, rautayrtti, ruiskukka
Acrocentron scabiosa, Centaurea scabiosa subsp. scabiosa / tenuifolia, Colymbada scabiosa, Lopholoma scabiosa, Phrygia major, Sagmen scabiosa
[englanti greater knapeed, leathery knapweed, scabious star thistle
· iiri mínscoth mhór
· kymri pengaled fawr
· ruotsi
Ketokaunokki kasvaa alkuperäisenä ja luonnonvaraisena lauhkealla alueella, joka ulottuu Euroopasta Siperiaan ja Keski-Aasiaan, ja se on levinnyt Yhdysvaltain pohjoisosiin ja Kanadan kaakkoisosiin.
Lönnrot kertoo Flora Fennicassa (1860/1866) ketokaunokilla ("peltokaunokki") värjäämisestä vismuttiliemessä: Keite painaa villaisen kylmiltään heleänkeltaiseksi vismutti vedessä kastettuna, keitettäissä mustanvihreäksi. Kasvi mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina myös Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla laajennetussa painoksessa (1919): Koko kasvi käytetään niinhyvin tuoreena kuin kuivattuna. Siitä saadaan vaaleata oliiviväriä.
Ohjeita
Eräässä vanhassa ohjeessa neuvotaan tekemään kallista sinistä värjäysainetta lapis lazuliksen avulla. Lapis pitää murskata etikkaan ja keittää sitä arabikumin ja alunan kanssa. Sellaisenaankin väri kelpaa värjäykseen, mutta tummempaa siitä saadaan lisäämällä joukkoon mustaa värjäysainetta ja ruiskukkia, jotka sekoitetaan hyvin keskenään ja keitetään virtsassa ja sekoitetaan alunaan. [Kai]
---
Käytetty myös lääkekasvina, lähinnä silmien huuhteluun (mm. ranskalainen silmävesi Eau de Casselunettes).
Lähteitä / lukemista
Благовещенский, В. В. ДИКОРАСТУЩИЕ КРАСИЛЬНЫЕ РАСТЕНИЯ УЛЬЯНОВСКОЙ ОБЛАСТИ. Kirjassa Валкин, М. X. (Еd.) -КРАЕВЕДЧЕСКИЕ ЗАПИСКИ ВЫПУСК I. УЛЬЯНОВСКИЙ ОБЛАСТНОЙ КРАЕВЕДЧЕСКИЙ, МУЗЕЙ. УЛЬЯНОВСК 1953. s.71-86Gerarde, John The Herball or Generall Historie of Plantes. John Norton, Lontoo 1597.
Hellén, Alina Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (Suomen käsityön ystävien toimesta). Kansanvalistusseura, Helsinki, 1904; 1905; 1917; 1919.
Lönnrot, Elias Flora Fennica, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapaino, Helsinki 1866.
Palmstruch, J. W. Svensk botanik. Första Bandet. Andra upplagan. Med Konungens nådigste Privilegium. Carl Delén, Tukholma 1803
Perkin, Arthur George & Everest, Arthur Ernest: The Natural Organic Colouring Matters. Longmans, Green and Co. London, New York, Bombay, Calcutta and Madras, 1918.
Samzelius, Abraham Beskrifning på swenska färgegräsen. Sammandragen 1763. Joh. Lindh. Kongl. priv. bok-tr., Örebro 1765
EPPO Global Database, gd.eppo.int
GBIF | Global Biodiversity Information Facility, gbif.org
Royal Botanic Gardens KEW, Plants of the world online, powo.science.kew.org
Suomen lajitietokeskus, laji.fi
Artikkelit Coloriastossa: Kasvit, sienet ja eläimet / Centaurea
