-

Chrozophora tinctoria

[Euphorbiaceae]

Crozophora tinctoria, Croton tinctoria, Tournesolia tinctoria, Heliotropium tricoccum
englanti turnsole, dyer's croton, giradol, officinal croton · saksa Lackmuskraut · heprea leshishit · morella, maurelle, folium, heliotrope, nicinoides

Chrozophora tinctoria kasvaa Välimeren alueella, Lähi-idässä, Keski-Aasiassa, Intiassa, Pakistanissa ja pieniä esiintymiä on myös Pohjois-Afrikassa, Pohjois-Amerikassa ja Australiassa. Se kasvaa kuivilla mailla, erityisesti joutomailla ja kalkkipitoisessa maassa. Kasvin marjoista on puristettu sinisiä, violetteja ja punaisia väriaineita jo antiikin aikoina. Väriaineet saadaan kasvin marjan kuivasta ulkokerroksesta, ja marjat on kerätty kypsinä heinä- ja syyskuun välisenä aikana - varoen rikkomasta niiden sisällä olevia siemeniä, joista väri saadaan.

Kasvin väriaine oli pitkään mysteeri. Alkuvuonna 2020 julkaistiin tutkimus, josta kävi ilmi, että kasvin pääväriaineen rakenne oli vihdoin tunnistettu, ja aiemmin tuntemattomalle väriaineelle annettiin englanninkielinen nimi chrozophoridin (kääntyisikö tuo sitten suomeksi chrozoforidiini?). Monet suurelle yleisölle suunnatut lehdet hieman virheellisesti antoivat sen käsityksen, että mystisen sinisen värin alkuperä on vihdoin tunnistettu - ikäänkuin olisi ollut epätietoutta siitä, mistä kasvista väri saadaan. Näinhän ei kuitenkaan ollut: värikasvi on ollut tiedossa ja siitä on useita dokumentaatioita vuosisatojen ajalta.

Maitotalouden lehdessä 33/1904 julkaistussa artikkelissa Edamerjuusto kuvataan kasvia näin:

Kaswi on yksiwuotinen ja kaswaa Ranskassa willinä suurin joukoin Montpellierin luona, sekä myöskin Aix'in luona Prowenzessa, jossa löytyy suuria kylwettyjä kenttiä. Siemen kylwetään touko- tai huhtikuussa löyhään maahan. Walkeassa, jotenkin pitkässä hoikassa pääjuuresta, jossa alempana on hienoja juuria, kaswaa 6 tuuman korkea warsi jakautuen moneen haaraan. Lehden warret owat kowin pitkät ja lehdet waaleanwihreät. Kukanwarret pistäytywät esiin oksien wälistä, kukat owat röyhyssä. Osa kukista on martokukkia, toiset taas ensikukkia ja antawat siemeniä. Emikukalla on kymmenlehtinen keltainen teriö; hedekukissa on ainoastaan wiisi lehteä. Emikukat antawat tummanwihreän, pyöreän, epätasaisen hedelmän, jonka sisässä on kolme osastoa, kussakin walkea siemen. Kaswiaika on 4 kuukautta.

Samassa lehdessä ja artikkelissa kuvataan myös värin valmistus:

Wärin walmistaminen käy seuraawalla tawalla. Kesän loppupuolella kootaan kaswit, poistetaan juuret ja wiedään muut osat myllyyn, jossa warsi, kukat, lehdet ja hedelmät ruhjoomalla, surwomalla ja puristamalla wapautetaan mehusta. Tähän mehuun kastetaan wanhan hamppukankaan lappuja, annetaan niiden imeä itsensä hywin täyteen ja ripustetaan ne aurinkoon kuiwumaan. Kun ne owat kuiwuneet, asetetaan ne halstarille wirtsalla täytetyn ammeen päälle, johon pannaan hiilihappoista kalkkia. Halstarin päät lepääwät ammeen reunoilla, niin että sekoituksesta nousewa kaasu woipu tunkeutua lappujen läpi, jotka tästä saawat sinipunaisen wärin. Kuitenkaan ei kerralla pitelemällä saada oikeaa wäriä, waan laput täytyy useampia kertoja kastaa mehuun, kuiwata ja taas riipustaa wirtsaammeelle, siksi kunnes ne saawat oikean wäriwiwahduksen. [---] Nämä wärilaput muodostawat kauppatawaran, josta Ranska wuosittain saa 100 à 200 tuhatta guldenia Hollannista, sen mukaan millaiset hinnat owat.

Saatava värisävy riippuu pH-arvosta: happamassa ympäristössä saadaan punaista, ja sinistä emäksessä. Kasvista saatava sininen väri ei ole kovin kestävää, ja muuttuu helposti violetiksi. Väriaine on helposti veteen liukeneva ja toisin kuin monen värjäyskasvin kohdalla, se saadaan "lypsämällä" eli puristellaan kasvista - ei keitetä irti.

Kasvin sinistä ja violettia väriainetta kutsuttiin nimellä turnsole (turnsole litmus) ja ajoittain myös heliotrope tai katasol ja punaista nimellä folium. Kasvin sininen väriaine oli pitkään mysteeri, mutta lopulta keväällä 2020 Porton, Aveiron ja Lissabonin NOVA yliopistojen tutkimuksessa tämän purppura-sinisen väriaineen rakenne selvitettiin. Värin pääväriaine on chrozophoridiini, joka oli täysin uusi kemikaali, eikä kuulu esimerkiksi antosyaaneihin, joita pääosa kasveista löytyvistä sinisistä väreistä on.
Lisää näistä väriaineista Folium, turnsole, heliotrope -sivulla.

Historia

Yrttiä on käytetty ruoanvalmistuksessa ja väriaineen lähteenä jo antiikin aikoihin.

Värin keräämistä varten siemenkodat kerättiin kesäisin. Väri irroitettiin siemenistä lypsämällä siemenkotia, kunnes väriainetta oli niin paljon, että pellavatekstiili voitiin upottaa siihen. Upottamisen jälkeen tekstiili kuivattiin, upotettiin uudelleen ja kuivattiin - niin monta kertaa, kunnes haluttu väri oli valmis. Koska väri on vesiliukoinen, näitä värjättyjä pellavia ei sellaisenaan käytetty asusteisiin, vaan niistä leikattiin pieniä suikaleita. Väriaine myytiin eteenpäin näihin pieniin kangassuikaleihin liuotettuna. Tämä prosessi kuvataan ohjeessa kirjassa Dictionarium Polygraphicum (1735) An excellent Violet colour.: Take calcin'd tartar, turnsole, of each a pound, beat them and tye them up in a linnen-cloth, and steep them twenty-four hours in water, and then put in the matter, which you would have to be of a violet colour.

Keskiajalla kasvin väriainetta ennenmuuta maalaamiseen, kirjoittamiseen ja kirjojen koristeluun. Kuvittaja osti väriaineen pieneen kankaanpalaan imeytettynä, ja kun kuvittaja halusi väriä, hän asetti kankaanpalan asetille, kostutti sitä hieman, jolloin väri irtosi hieman. Tällaisia "kangasvärejä" ei tarvinnut murskata tai pestä kuten monia muita pigmenttejä.

Erityisesti sininen väri oli kirjan kuvituksessa arvostettua. Koska mineraalivärit olivat kalliimpia ja vaikeammin saatavissa, sinisisä värejä valmistettiin pääasiassa kasveista: Chrozophoran lisäksi indigosta, jota valmistettiin pääosin Euroopassa kasvavasta värimorsingosta (Isatis tinctoria) ja ajoittain tuonti-indigosta (Indigofera tinctoria). Sinistä väriä kirjakuvitukseen valmistettiin saostamalla väriaine kalkkiin (> emäksisyys). Kirjassa Dictionarium Polygraphicum (1735) kuvataan näin: Turnsole blue is a Blue us'd in painting on wood, made of the seed of that plant. The way of preparing it is to boil four ounces of Turnsole in a pint and half of water, in which lime has been slack'd. Myös (emäksistä) virtsaa käytettiin sinisen värinvalmistuksen apuna. Toinen ohje samasta kirjasta: Infuse some turnsole all night in urine, the next day grind it, and mix it with a little quick lime, according as you would have the colour to be; if you would have it a light shining colour, add to it a little gum Arabick.

Hieman toisenlainen sinisen ohje annetaan kirjassa Valuable Secrets concerning Arts and Trades (1795), jossa neuvotaan sekoittamaan poltettua turnsolia poltettuun kalkkiin ja veteen ja sekoittamaan nahkaliimaan: Burnt turnsol mixed with quick-lime and water, then sized with leather size, makes the blue.

Vaikka yleisesti ajatellaan, että turnsole-nimitys on viitannut nimenomaan siniseen tai violettiin, esimerkiksi kirjassa Dictionarium Polygraphicum (1735) kuvataan punaisen sävyn tekeminen: Turnsole, lay it in a saucer of vinegar, and set it over a chafing dish of coals; when it boils, take it off, and wring it into a shell, adding a little gum arabick, let it stand till it is dissolv’d; this is good for shadowing carnation and all yellows.

Tapa valmistaa ja käyttää väriainetta kehitettiin 1200-luvulla. Etenkin 1300-luvun Italiassa kasvin violetti väri oli hyvin arvostettua. Samalla vuosisadalla kirjakuvittajat huomasivat, että pieni annos kasvin sinistä väriä rikasti atsuriitin sinistä pigmenttiä. Seuraavalla vuosisadalla transparentit värit olivat hyvin arvostettuja - kirjamaalaus oli muuttumassa entistä enemmän hienostuneemmaksi ja värien arvo ja kirjan kalleus alkoivat merkitä paljon. 1600-luvulla mineraalipigmenttien, kuten atsuriitin ja jossain määrin myös ultramariinin saatavuus tuli kuvittajille helpommaksi ja edullisemmaksi, jolloin heikommin kestävistä kasviväripohjaisista värianeista hiljalleen luovuttiin kokonaan.

The Universal Herbal -kasvitietosanakirjassa (1824) mainitaan, kasvilla on värjätty sekä silkkiä että villaa elegantin siniseksi, ja että Albudebarin naiset värjäävät sukkansa sillä. (En ole löytänyt kartasta Albudebar-nimistä paikkaa!) Kirjan mukaan kasvista saatavaa tournsol-väriä on käytetty viinien ja hyytelöiden värjäämiseen. Kankaaseen hierottuna väri on ensin vihreä, mutta muuttuu sitten sinertävän violetiksi. Kuin näin värjätyt kankaat laitetaan veteen, ne värjäävät veden pian viininpunaiseksi. (Kirja edelleen kertoo, että näitä värjättyjä kankaita tuodaan Englantiin ja myydään sitten rohdoskaupoissa nimellä tournsol.)

Koska väriaineet puristetaan kasvista mehuna ja ne liukenevat todella helposti veteen, on kovin epätodennäköistä, että kasvilla olisi värjätty kovin suuria määriä tekstiileitä (vaikka esimerkiksi keskiajalla värin pysyvyys ei ollut mitenkään merkittävän tärkeä meriitti peruskankaalle). Tosiasiassa näiden kasvivärien ensisijainen käyttö on ollut käsikirjoitusten kuvituksessa sekä elintarvikkeiden (edellämainitut viinit ja hyytelöt) värjäämisessä, sekä ns. juustovärinä, eli juuston "kuoren" värjäämisessä.

Maitotalouden lehdessä 33/1904 kuvataan artikkelissa Edamerjuusto juustovärin valmistus niin, että edamerjuustoa sivellään värilapuilla, jolloin niihin tulee tumma punasinertävä väri. Kun väri on kuivunut, pintaa hierotaan, jolloin väristä tulee kiiltävän punainen. Kyseessä ei ole vain väri, vaan lehden mukaan: ... myöskin että tämä wärjääminen karkoittaa hyönteiset juustosta, estää sen kuiwumasta, mutta wäri ei tunkeudu kuitenkaan pitemmälle, waan jää juuston pinnalle.

Kasvia on käytetty myös lääkekasvina. Sen käytön lääkekasvina kuvasi ensimmäisenä Dioskorides ensimmäisellä vuosisadalla kirjoitetussa teoksessaan De Materia Medica.

Värin valmistuksen taito katosi 1800-luvulla - todennäköisesti koska kaupallisia väriaineita tuli yhä paremmin ja edullisempina markkinoille.

Muuta

Turnsole tai heliotrope -nimellä on tunnettu useita eri kasveja, jotka tuppaavat kääntymään aurinkoa kohti (kreikan Ἥλιος (helios) tarkoittaa aurinkoa ja τρέπειν (trepein) kääntymistä; samaan viittaavat myös latinan torna-ad-solem ja solsquium; turnsole on vanhaa englantia ja tarkoittaa samaa). Katso myös Heliotropium peruvianum.

Vastaavantyyppisiä sinisiä värejä on saatu myös Mercurialis-suvun kasveista (M. perennis ja M. tomentosa) ja aivan viime aikoina on selvinnyt, että kasvien väriaineet ovat rakenteeltaan melko samanlaisia Chrozophora tinctoria -kasvin kanssa.

 

Lähteitä / lukemista

Green, Thomas The Universal Herbal, Caxton Press, Liverpool 1824.
Dictionarium Polygraphicum: Or, The Whole Body of Arts Regularly Digested. Lontoo, 1735
Valuable Secrets concerning Arts and Trades: or Approved Directions, from the best Artists, for the Various Methods... Printed by Thomas Hubbard, Norwich, 1795
A 1000-year-old mystery solved: Unlocking the molecular structure for the medieval blue from Chrozophora tinctoria, also known as folium, Universidade Nova de Lisboa | 17.4.2020
Artikkelit Coloriastossa: Kasvit / Chrozophora